Katri Kulmuni, Euroopan parlamentin jäsen
Lapin korkeakoulujen – Lapin ammattikorkeakoululla ja Lapin yliopistolla – yhteisiin strategisiin valintoihin kuuluu globaali arktinen vastuu. Napapiirin molemmin puolin sijoittuvassa maakunnassa pohjoisen ulottuvuuden painotukset ovat perusteltuja. Mitkä tahot arktisen alueen näkökulmia toisivat akateemisessa maailmassa esiin, jos eivät pohjoisen alueen oppilaitoksen?
Itse aikanaan Lapin yliopistosta valmistuneena ja myös yhden kauden opiskelijaedustajana sen hallituksessa istuneena olen myöhemminkin mielenkiinnolla seurannut Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston toimintaa myös opiskeluvuosieni jälkeen. Sekä sitä, mikä merkitys näiden oppilaitosten toiminnalla on koko Lapin kehitykselle ja elinvoimalle.
Tunnen suurta kiitollisuutta sitä kaukonäköistä päättäjäsukupolvea kohtaan, joka ymmärsi, että korkeakouluverkkoa ei tule rakentaa ainoastaan Etelä-Suomeen. Saman ajan poliittisen tahdon tulosta oli yhteiskunta, jossa myös vähävaraisen kodin lapsi voi maksuttoman perusopetuksen jälkeen siirtyä omassa kotimaakunnassaan sellaiseen korkeakouluun, josta ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja.
Tämä, mitä pidämme nykyään kiistämättömänä osana pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, ei ole itsestään selvää maailmalla, eikä sen säilyminen ole sitä välttämättä meilläkään. Sitä on jatkuvasti puolustettava, ja pohjoisten korkeakoulujen laadukas toiminta ja tulokset ovat varmasti yksi parhaita puolustajia.
Uudessa roolissani Euroopan parlamentin ja sen ympäristövaliokunnan (ENVI) jäsenenä korostuvat juuri samat teemat kuin Lapin korkeakoulujen globaalia arktista vastuuta koskevat painopisteet ja osaamiskärjet: kestävä rakennettu ympäristö ja energia, digitaalinen ja vihreä teollisuus sekä kestävä metsätalous ja ruoantuotanto. Arktisesta näkökulmasta ja metsien käytöstä vastuualueeni muodostuu luonnollisesti jo sen takia, että olen koko EU:n pohjoisin meppi ja tulen metsätalousvaltaisesta maasta.
Tutkimus ja rahoitus
Tieteellinen tutkimus ja muu toiminta ovat tärkeä perusta arktiselle yhteistyölle. Tutkimus ei liene halpaa missään, mutta ei varsinkaan arktisissa olosuhteissa. Resursseista päätöksiä tekevien soisi muistavan, mikä merkitys arktisella ulottuvuudella on paitsi Suomelle ja Pohjoiskalottialueelle, niin laajemminkin pohjoisen pallonpuolikkaan asukkaille. Niin ilmastonmuutos kuin maailmanpolitiikan erilaiset realiteetit suuntaavat katseitamme yhä enemmän arktista kohti.
Tämä huomioiden on ilahduttavaa, että me suomalaiset olemme aktiivisia EU-tutkimusrahoituksen hyödyntäjiä. Viime vuonna saimme hyviä uutisia siitä, että Suomen saama suhteellinen osuus EU:n erilaisista tutkimusohjelmista myönnetystä rahoituksesta on nyt suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin.
Suomalaiset korkeakoulut ovat tuloksellisesti onnistuneet hakemaan EU-rahaa ja Suomi on saanut enemmän rahaa kuin sinne maksetaan, mikä ei kaikessa EU-rahoituksessa todella ole sääntö kohdallamme.
Keväällä 2021 aloitettu Horisontti Eurooppa -ohjelma, joka on tähän asti suurin EU:n panostus tutkimuksen ja innovoinnin rahoittamiseen Euroopassa, toteuttaa juuri niitä tavoitteita, jotka löytyvät myös pohjoisten korkeakoulujen strategiasta ja jotka ovat meille tärkeitä – vihreää siirtymää, kilpailukykyä, omavaraisuutta.
Kestäviä ratkaisuja
Jännitteiset ja levottomat maailmanpolitiikan ajat korostavat omavaraisuuden merkitystä. Me suomalaiset olemme tienneet toki oman ruokatuotannon ja luonnonvarojen kestävän käytön merkityksen pitkään. Se tarkoittaa kestävien ja paikallisten ratkaisujen löytämistä, jotka takaavat pitkän aikavälin hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden – erityisesti ruoan ja energian osalta tuotanto on turvattava pahimmissakin tilanteissa. Varautumisen ja huoltovarmuuden lisäksi myös eurooppalainen teollisuus hyötyy siitä, että energiaa tuotetaan paikallisesti ja mahdollisimman puhtaasti. EU-pöydissä olen osaltani korostanut, että ilmastopolitiikan tulee tähdätä puhtaan teollisuuden investointien lisäämiseen, ei teollisuutta ja taloutta haittaavaan sääntelyyn.
Kaikkialla maailmassa, mutta jo luonnonolojen ja maantieteen vuoksi erityisesti arktisella alueella paikallisten resurssien hyödyntäminen vähentää riippuvuutta ulkopuolisista toimijoista ja kuljetuksista, jotka voivat olla haavoittuvaisia poliittisten, taloudellisten tai sotilaallisten muutosten vuoksi. Omavaraisuus tukee alueen vakautta ja turvallisuutta. Joskus mietin, että saimmeko elää liian pitkään rauhallisia aikoja Euroopassa, että tämän unohdimme?
Maailmanpolitiikan kentälläkin arktinen on saanut osaltaan aiempaa enemmän huomiota, tosin valitettavista syistä, Yhdysvaltain nykyisen hallinnon Grönlanti-puheiden seurauksena. Kansainvälinen yhteistyö on joka tapauksessa tärkeää arktisen alueen kehittämisessä. Monien maiden intressit ja haasteet kohtaavat arktisella alueella, ja yhteistyö voi johtaa parempiin ratkaisuihin niin ilmastonmuutoksen torjunnassa, luonnonvarojen kestävässä käytössä kuin alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamisessa. Yhteistyön puitteissa on voitu jakaa tietoa, teknologiaa ja parhaita käytäntöjä.
Vaikka arktinen toiminta Venäjän kanssa on jäissä todennäköisesti pitkään, niin kansainväliset yhteydet ja etenkin pohjoismainen yhteistyö on meille erittäin tarpeellista. Siksi on ollut vaikea hyväksyä Suomen hallituksen päätöstä irrottautua Barents-yhteistyöstä. Pohjoiskalotin alueen rajat ylittävää toimintaa ei voi jättää vain vähillä resursseilla toimivien pohjoisten maakuntaliittojen varaan.
Pohjoisen korkeakoulut voivat arktiseen alueeseen kohdistuvaan korkealaatuiseen tutkimukseen panostamalla luoda innovatiivisia ja kestäviä ratkaisuja, jotka voivat toimia esimerkkeinä muille pohjoisille alueille. Tämä lisää myös Suomen resilienssiä globaaleihin muutoksiin ja tukee paikallisia yhteisöjä.