Anu Virtanen, YTM, erikoissosiaalityöntekijä, erikoissuunnittelija, Socca – Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
Leena Viinamäki, YTT, dosentti, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Asiasanat: sosiaaliala, welfare mix –hyvinvointipalvelumalli, sosiaalihuollon asiakastietovaranto
Johdanto
Artikkelissa perehdytään hyvinvointialueiden ja sosiaalihuollon yksityisten palveluntuottajien yhteistyöhön Kanta-palveluihin liittymisen prosessissa. Lain sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023, jäljempänä asiakastietolaki) mukaan sosiaalihuollon palvelunantajan on liityttävä valtakunnalliseen asiakastietovarantoon viimeistään 1.9.2026. Poikkeuksena ovat sellaiset sosiaalihuollon yksityiset palvelunantajat, joilla ei ole käytössään asiakastietojen käsittelyyn tarkoitettua tietojärjestelmää. Kyseessä on tärkeä, historiallinen muutos sosiaalihuollon toimintakentällä (Hujanen, Ailio & Laukkanen 2024, 176). Sosiaalihuollon asiakastyön kirjaamisen toimintatavat muuttuvat ja yhdenmukaistuvat, ja muutos vaatii merkittäviä muutoksia asiakastietojärjestelmiin (Lehmuskoski ym. 2025, 45).
Artikkelin kontekstuaaliset tilastolähteet on poimittu THL:n Terveys ja sosiaalipalveluiden henkilöstö, alan ammattinimikkeellä työskentelevät sekä alalle koulutetut -kuutioraportoinnista. Artikkelin kontekstuaalisen kyselyaineiston muodostaa Talentian toteuttaman kyselyn tulosten esittely sosiaalialan ja työelämä osaamistarvekysymyksistä (Lindgren & Manssila 2021). Artikkelin päätutkimusaineiston muodostaa Hyvinvointiala Hali ry:n yhteistyössä Helsingin kaupungin, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen sekä Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Soccan kanssa laatiman yksityisille organisaatioille Kanta-liittymisestä suunnatun kyselyn tulokset.
Sosiaalihuollon asiakastyön kirjaamisen muutosprosessi pähkinänkuoressa
Sosiaalihuollon asiakastyön kirjaamisen muutos rakenteisiksi asiakirjoiksi ja osaksi Kanta-palveluja on ollut monia vuosia kestävä pitkä prosessi (Liitekuvio 1.), jonka aikana on tapahtunut useita lakimuutoksia vaihtuvine aikatauluineen. Liitekuvio pohjautuu Kanta-palveluiden historiaan (Kanta 2025a). Lakimuutosten sarjan aloitti ensin vuonna 2007 laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007), joka loi pohjan Kanta-palveluiden kehittämiselle sekä sosiaalihuollossa erityisesti vuonna 2015 laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista (254/2015), joka puolestaan toi sosiaalihuoltoon yleisen kirjaamisvelvoitteen. Monien vaiheiden jälkeen nykyinen voimassa oleva, liittymisaikataulujen osalta vuonna 2024 päivitetty laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023) määrittää liittymisajan sosiaalihuollon asiakastietovarantoon (STM 2024).
Sosiaalihuollon asiakastietovaranto on osa Kanta-palveluja (Kanta 2025b). Arkikielessä puhutaan tavallisimmin liittymisestä Kanta-palveluihin kuin sosiaalihuollon asiakastietovarantoon. Asiakastietovaranto toimii arkistona, jonne asiakastiedot tallentuvat asiakastietojärjestelmistä (Kanta 2025b). Sosiaalihuollon asiakastietovarannon käyttöönotossa ja käytössä on tärkeää huomioida yksityisten palveluntuottajien erilaiset roolit, joista tässä yhteydessä korostuu erityisesti julkisen palveluntuottajan eli hyvinvointialueiden lukuun toimiminen palveluntuottajana. Tällaisessa tilanteessa hyvinvointialue on vastuullinen rekisterinpitäjä ja julkisen palvelunantajan vastuu palveluntuottamisesta on siirretty yksityisille organisaatioille (Perustuslaki 731/1999, 124§; Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021, 8§; 12§). Oleellista nykytilanteessa on huomioida, että julkisen palvelunjärjestäjän omaa liittymistä on haastanut sote-uudistus ja hyvinvointialueiden toiminnan aloittaminen 1.1.2023.
Sosiaalihuollossa hyvinvointialueet toimivat nykyisin vastuullisina palvelunjärjestäjinä sosiaalihuollon asiakkuudessa oleville asiakkaille. Aiemmin palvelunjärjestäjinä toimivat kunnat. Sosiaalihuollon palvelunjärjestäjien ja yksityisten palveluntuottajien rooleja voidaan kuvata perinteisellä tilaajatuottaja -mallilla tai -toimintatavalla, jossa julkiset palvelut on ulkoistettu yksityiselle palveluntuottajalle hankintalain mukaisesti erilaisten kilpailutusmenettelyn avulla. (Miettinen, Junnila & Lehto 2012; Keskimäki, Tynkkynen & Lehto 2012, 31.) Jotta tällaisella palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen perustuvalla mallilla toteutettavien palveluiden erilaiset asiakas- ja palveluprosessit ovat toimivia ja rajapintayhteistyö toteutuu, tulisi palvelun järjestäjän ja -tuottajan yhteistyön olla toimivaa (Fredriksson, Junnila & Tynkkynen 2012, 107).
Yhteistyön velvoite koskee myös yksityisten palveluntuottajien liittymistä ja asiakasasiakirjojen tallentamista Sosiaalihuollon asiakastietovarantoon (Hujanen ym. 2025). Yksityisillä palvelunantajilla on valittavanaan kolme erilaista mallia liittymiseen. Suoraliittymissä palvelunantaja liittyy omalla asiakastietojärjestelmällään, yhteisliittymisessä palvelunantajan käytössä on toisen yksityisen palvelunantajan asiakastietojärjestelmä ja rinnakkaisliittymisessä julkinen palvelunjärjestäjä antaa yksityiselle palveluntuottajalla käyttöoikeuden omaan asiakastietojärjestelmäänsä. (Kanta 2025c.)
Samanaikaisesti hyvinvointialueet ovat erilaisissa vaiheissa sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan ja digitalisaation kehittämisessä ja johtamisessa, vaikka vertailu on haastavaa erilaisista lähtökohdista ja strategisista tasoista johtuen (Kärkkäinen ym. 2024). Laadukas ja rakenteinen asiakastieto on tiedolla johtamisen ja kehittämisen perusta niin hyvinvointialueilla kuin kansallisestikin (Hujanen, Ailio & Laukkanen 2024). Lisäksi digitalisaatioon olennaisesti liittyvät sähköiset asiakastietojärjestelmät on koettu sosiaalialan ammattilaisten keskuudessa puutteellisiksi erityisesti monialaisen yhteistyön tuessa, tiedonkulussa ja asiakkaan kokonaistilanteen hahmottamisessa (Ylönen ym. 2020). Kehitys vaatii uutta asennoitumista digitalisaatioon ja asiakastietojärjestelmiin työntekijöiltä, joilla asiakkaan kohtaaminen on ollut vuorovaikutustyön ydintä (Wartiainen, Vuori & Tyllinen 2020, 102–103).
Yhteistyö voidaan käsitteenä hahmottaa monin eri tavoin eikä sitä ole kaikissa tutkimuksissa määritelty lainkaan (Aira 2012, 16). Yhteistyötä voidaan pitää kahden tai useamman tahon tarkoituksellisena prosessina, jossa keskiössä on molempia osapuolia hyödyttävä päätös tai lopputulos. Yhteistyön rajoitteena on usein aika, kilpailu tai asiantuntemus. Yhteistyöprosessin alkuna on usein ymmärrys siitä, etteivät osapuolet selviä yksin ja heidän arvostuksensa toisiaan kohtaan. (Peters & Manz 2007, 119.)
Tässä artikkelissa yhteistyötä tarkastellaan tavoitteellisena prosessina, jossa osapuolina ovat hyvinvointialueet vastuullisina palvelunjärjestäjinä ja yksityiset organisaatiot palveluntuottajina. Yhteistyön keskiössä on Sosiaalihuollon asiakastietovarantoon liittyminen ja asiakasasiakirjojen tallentaminen. Artikkelitutkimuksen tutkimuskysymyksinä ovat: 1. Mitä yhteistyön muotoja hyvinvointialueiden ja yksityisten palveluntuottajien välillä on ollut Kanta-liittymisen prosessissa? 2. Ovatko yksityiset palveluntuottajat itse olleet yhteydessä hyvinvointialueisiin tuen ja ohjauksen saamiseksi? 3. Minkälaiseksi yksityiset palveluntuottajat kuvaavat yhteistyötä?
Yhteistyötä on selvitetty aiemmin Kansa-koulu 5 -hankkeen ja Hyvinvointiala Hali ry:n vuonna 2023 toteuttamassa sosiaalihuollon yksityisille organisaatioille suunnatussa kyselyssä, jossa kartoitettiin yksityisten organisaatioiden kirjaamisen kehittämisen tilaa tietoteknisestä ja toiminnallisesta näkökulmasta sekä organisaatioiden suunnitelmia kehittämiseen liittyen ja lyhyesti myös hyvinvointialueyhteistyötä (Virtanen, Tossavainen & Uuppo 2023, 23).
Sosiaalihuollon welfare mix hyvinvointipalveluiden tuottamismalli
Suomessa muiden maiden tapaan tuotetaan enenevässä määrin hyvinvointipalveluja welfare mix – monituottajamallin mukaisesti julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijatahojen toimesta (Majoinen & Antila 2017; Ross 2020; Mäki-Lohiluoma 2023). Jo vuonna 2010 Harri Jalonen ennusti hyvinvointipalvelujen tuottamisen riippuvan yhä enemmän julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välisestä yhteistyöstä sekä palvelutarpeiden merkittävimpien muutosten liittyvän väestön ikääntymiseen, maahanmuuton lisääntymiseen ja hyvinvointipalveluja käyttävien asiakkaiden palvelutarpeiden monimutkaistumiseen. Hyvinvointipalvelujärjestelmän kustannustehokkuuden vaade, ammattitaitoisen henkilöstön saatavuuteen liittyvät kysymykset sekä digitalisaatio palveluja käyttävien asiakkaiden ja palveluja tuottavan henkilöstön näkökulmasta asettavat welfare mix -monituottajamallin toimijatahoille uudentyyppisiä vaatimuksia (emt.; Kangasniemi ym. 2018; Pyykönen, Lammintakanen & Pehkonen 2022), mistä on konkreettisena esimerkkinä hyvinvointialueiden ja sosiaalihuollon yksityisten palveluntuottajien yhteistyö Kanta-palveluiden liittymisprosessissa. Yksityiset hyvinvointipalvelut kiinnittyvät sosiaali- ja terveyspalveluiden kontekstissa kiinteästi perustuslain 124 §:n edellytyksiin julkisten hallintotehtävien antamisesta muille kuin viranomaisille (Mäki-Lohiluoma 2023).
Hyvinvointipalvelujen rakenteellinen uudistaminen, mistä viimeisimpänä sote-uudistus 1.1.2023 alkaen, lainsäädäntömuutoksineen haastaa sosiaali- ja terveysalan henkilöstön työvoimatarpeen sekä ammatillisen osaamisen suhteessa väestön palvelutarpeisiin ja kansantalouden tilaan (Viinamäki & Pohjola 2016; Viinamäki & Saari 2019; Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (sote-uudistus) 2024). Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijatahojen suhteellisia osuuksia rakenteistavat hyvinvointipalveluiden kysyntä ja niiden tarjonta. Väestörakenne ja väestön maksukyky sekä hyvinvointipalveluiden tuottamisen toimijasektorikohtaiset taloudelliset reunaehdot luovat perustan welfare mix -monituottajamallin kansalliselle, alueelliselle ja paikalliselle toteutumiselle sen mukaan, onko hyvinvointipalveluiden tuottaminen lainsäädäntö-, markkina- vai valtionavustusperustaista (Majoinen & Antila 2017; Möttönen 2019; Ruuskanen ym. 2020; Kelan tilastollinen vuosikirja 2023; Kiukas & Eronen 2024; Suomen tilastollinen vuosikirja 2024; Patja 2025). Kuvio 1. kuvaa sosiaalihuollon henkilöstömäärän kehitystä toimijasektorin mukaan koko maassa vuosina 2013–2022.
Kuvio 1. Sosiaalihuollon henkilöstömäärä toimijasektorin mukaan koko maassa vuosina 2013–2022. (Lähde: Terveys ja sosiaalipalveluiden henkilöstö, alan ammattinimikkeellä työskentelevät sekä alalle koulutetut. THL.).
Koko maassa vuosina 2013–2022 sosiaalihuollon henkilöstöä on toimijasektorin mukaan tarkasteltuna työskennellyt lukumääräisesti eniten julkisella sektorilla, jossa henkilöstömäärä on lisääntynyt 14 542 henkilön verran vastaavan lisäyksen ollessa yrityssektorilla 28 173 henkilöä vuodesta 2013 vuoteen 2022 tultaessa. Vähiten sosiaalihuollon henkilöstöä em. tarkasteluajanjaksolla on työskennellyt järjestösektorilla, jossa henkilöstömäärä on vähentynyt 5 280 henkilön verran vuodesta 2013 vuoteen 2022 tultaessa. Julkisen ja järjestösektorin henkilöstön suhteelliset osuudet ovat vähentyneet ja yrityssektorin henkilöstön suhteellinen osuus on lisääntynyt vuodesta 2013 vuoteen 2022 tultaessa. Kun vuonna 2013 sosiaalihuollon henkilöstöstä 57 % työskenteli julkisella sektorilla, 23 % yrityssektorilla ja 20 % järjestösektorilla, niin vuonna 2022 sosiaalihuollon henkilöstöstä 53 % työskenteli julkisella sektorilla, 34 % yrityssektorilla ja 13 % järjestösektorilla. Kuvio 2. kuvaa sosiaalihuollossa asiakastyötä tekevän henkilöstön osuuden (%) kehitystä sosiaalialan asiantuntijoiden ja erityisasiantuntijoiden keskuudessa toimijasektorin mukaan koko maassa vuosina 2013–2022.
Kuvio 2. Sosiaalihuollossa asiakastyötä tekevän henkilöstön osuus (%) sosiaalialan asiantuntijoiden ja erityisasiantuntijoiden keskuudessa toimijasektorin mukaan koko maassa vuosina 2013–2022. (Lähde: Terveys ja sosiaalipalveluiden henkilöstö, alan ammattinimikkeellä työskentelevät sekä alalle koulutetut. THL.).
Koko maassa vuosina 2013–2022 sosiaalihuollossa asiakastyötä tekevän henkilöstön suhteellinen osuus sosiaalialan asiantuntijoiden ja erityisasiantuntijoiden keskuudessa on vähentynyt jokaisella toimijasektorilla. Sosiaalialan asiantuntijoiden ja erityisasiantuntijoiden -ammattiryhmään kuuluvat diakonit ja diakonissat, nuoriso-ohjaajat, sosiaalialan ohjaajat, sosiaalityöntekijät (laillistetut), sosiaalialan suunnittelijat ym. sekä muut sosiaalialan erityisasiantuntijat (Terveys ja sosiaalipalveluiden henkilöstö, alan ammattinimikkeellä työskentelevät sekä alalle koulutetut). Vähentyminen on suurinta järjestösektorilla, jossa se on -14,5 %-yksikköä, toiseksi suurinta vähentyminen on yrityssektorilla, jossa se on -4,2 %-yksikköä ja pienintä vähentyminen on julkisella sektorilla ollen -2,5 %-yksikköä vuodesta 2013 vuoteen 2022 tultaessa. Kuvio 3. kuvaa sosionomi (AMK & ylempi AMK) sekä sosiaalityön maisteritutkinnon suorittaneiden osalta, millaista sosiaalialan osaamista ja työelämäosaamista he työmarkkinakokemuksensa perusteella kokevat tarvitsevansa Talentian toimesta vuonna 2021 tehdyn selvitysraportin mukaan (Lindgren & Manssila 2021).
Kuvio 3. Sosionomi (AMK & ylempi AMK) sekä sosiaalityön maisteritutkinnon suorittaneiden kiinnostus hankkia lisää sosiaalialan osaamista ja työelämä osaamista, % vastanneista. (Muokattu lähteestä Lindgren & Manssila 2021, 31–33)
Sosiaalialan korkeakoulututkinnon suorittaneille tehdyssä kyselyssä (Lindgren & Manssila 2021; Kuvio 3.) selvitettiin, millaista sosiaalialan osaamista ja työelämäosaamista he työmarkkinakokemustensa perusteella kokevat tarvitsevansa. Em. kyselyn tuloksia esitellään seuraavaksi TOP 5 -kriteerillä. Sosionomit (AMK) kokevat tarvitsevansa suhteellisesti eniten sosiaalialan osaamisen osalta työmenetelmäosaamista, psykososiaalista osaamista, lainsäädäntöosaamista, digitaalisen asiakastyön osaamista ja kohtaamis- ja vuorovaikutusosaamista. Työelämäosaamisen osalta sosionomit (AMK) kokevat tarvitsevansa suhteellisesti eniten työhyvinvointiosaamista, johtamisosaamista, digiosaamista, muutososaamista ja oman työn johtamisosaamista. Sosionomit (ylempi AMK) kokevat tarvitsevansa suhteellisesti eniten sosiaalialan osaamisen osalta lainsäädäntöosaamista, työmenetelmäosaamista, digitaalisen asiakastyön osaamista, psykososiaalista osaamista ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamista. Työelämäosaamisen osalta sosionomit (ylempi AMK) kokevat tarvitsevansa suhteellisesti eniten johtamisosaamista, muutososaamista, työhyvinvointiosaamista, digiosaamista ja kykyä tunnistaa ilmiöitä muista kuin oman koulutus- tai ammattialan näkökulmista. Sosiaalityön maisteritutkinnon suorittaneet kokevat tarvitsevansa suhteellisesti eniten sosiaalialan osaamisen osalta lainsäädäntöosaamista, työmenetelmäosaamista, rakenteellisen sosiaalityön osaamista, digitaalisen asiakastyön osaamista ja erikoistumista omalle työalueelleen. Työelämäosaamisen osalta sosiaalityön maisteritutkinnon suorittaneet kokevat tarvitsevansa suhteellisesti eniten digiosaamista, muutososaamista, työhyvinvointiosaamista, kykyä tarkastella ilmiöitä muista kuin oman koulutus- tai ammattialan näkökulmasta ja johtamisosaamista. (Emt.)
Yksityisten palveluntuottajien tilannekuva Kanta-palveluihin liittymisestä
Artikkelin aineistona on käytetty Hyvinvointiala Hali ry:n yhteistyössä Helsingin kaupungin, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen sekä Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Soccan kanssa laatiman yksityisille organisaatioille Kanta-palveluihin liittymisestä suunnatun kyselyn tuloksia. Kyselyllä kartoitettiin erilaisia Kanta-palveluihin liittymisen taustoja ja hyvinvointialueita, joille vastaajat tuottavat palveluita. Touko-kesäkuun vaihteessa 2025 Kelan Kanta-palvelut ja THL olivat yhteistyössä kartoittaneet yksityisten sosiaalihuollon palvelunantajien käyttöönoton suunnitelmia ja aikatauluja lyhyellä kyselyllä, jossa hyvinvointialuekohtaisia tietoja ei ollut eritelty (Kanta 2025d). Tässä artikkelissa mielenkiinnon kohde on erityisesti hyvinvointialueiden ja yksityisten organisaatioiden yhteistyöhön keskittyvät kysymykset. Hyvinvointialue-, palvelutehtävä- tai asiakastietojärjestelmäkohtaisia eroja ei tarkastella tässä artikkelissa.
Aineisto kerättiin Hyvinvointiala Hali ry:n jäsenistöltä kesä-elokuussa 2025 lähestymällä sosiaalihuollon palveluja tuottavia jäsenorganisaatioita sähköpostiviestillä, joka sisälsi linkin sähköiseen Forms-kyselyyn. Lisäksi Hyvinvointiala Hali ry julkaisi internet-sivuillaan uutisen, joka sisälsi linkin kyselyyn, ja Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus päivitti somekanavilleen tiedon kyseisestä uutisesta. Tämä on saattanut tuoda muutamia Halin jäsenistön ulkopuolisia vastaajia kyselyyn. Kyselyyn vastanneilta ei pyydetty erikseen tutkimussuostumusta, mutta saatteessa todettiin, että “Tuloksia käytetään myös tutkimustarkoitukseen siten, että yksittäiset vastaukset eivät ole tunnistettavissa”. Lisäksi vastaajia pyydettiin vastaamaan organisaationsa näkökulmasta, ei yksityishenkilöinä. Aineiston luovutuksesta tämän artikkelin kirjoittamiseen on laadittu luovutussopimus Hyvinvointiala Hali ry:n ja kirjoittamisessa opiskelijan roolissa olevan kirjoittajan kesken sekä samassa yhteydessä on varmistettu kyselyn laatimisessa mukana olleilta organisaatiolta vapaamuotoinen lupa aineiston käyttöön.
Kysely rakentui sekä monivalintakysymyksistä että muutamista avoimista kysymyksistä. Avoimilla kysymyksillä haluttiin syventää ja monipuolistaa kerättävää tietoa. Monivalintakysymykset valikoituivat vastaajien aiempien vastausten mukaan eivätkä kaikki vastanneet jokaiseen kysymykseen. Organisaatioiden tilannetta taustoittavien ja kartoittavien monivalintakysymysten osalta tässä artikkelissa käsitellään paitsi hyvinvointialueita, joille yksityiset organisaatiot tuottavat palveluita, myös organisaation kokoluokkaa sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteisten työntekijöiden osalta, sosiaalipalveluiden tuottamistapaa ja Kanta-palveluiden liittymisvelvoitetta. Kuvio 4. kuvaa hyvinvointialueita, joille kyselyyn vastanneet organisaatiot tuottavat palveluita ja kuinka monta kyselyyn vastannutta organisaatiota tuottaa palveluita kullekin hyvinvointialueelle. Vastaajat ovat voineet vastatessaan valita tarvittaessa useamman hyvinvointialueen.
Kuvio 4. Hyvinvointialueet, joille kyselyyn vastanneet organisaatiot tuottavat palveluita.
Kyselyyn vastasi yhteensä 207 yksityistä organisaatiota ja siihen saatiin vastaajia kaikkien hyvinvointialueiden palveluntuottajista (Kuvio 4.). Kyselyn vastausprosentti oli Hyvinvointiala Hali ry:n arvion mukaan noin 20 prosenttia, sillä se lähetettiin 1066 organisaatioon ja osa vastaajista on saattanut vastata useamman tytäryhtiön puolesta. Suurin osa (n=78) vastaajista tuotti palveluita Helsingille ja eniten palveluja tuotettiin Uudenmaan alueen, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan hyvinvointialueille, joille kaikille palveluja tuotti yli 50 organisaatiota vastaajista. Ahvenanmaata lukuun ottamatta jokaisen hyvinvointialueen palveluntuottajia vastasi kyselyyn vähintään 20.
Kyselyyn vastanneet palveluntuottajina toimivat yksityiset organisaatiot tuottivat 0–22 hyvinvointialueelle palveluja. Suurin osa eli 104 kyselyyn vastaajaa (50,2 %) tuotti palveluja vain yhdelle hyvinvointialueelle, mutta samaan aikaan 16 vastaajaa (7,7 %) tuotti palveluja 22 hyvinvointialueelle. Kuvio 5. kuvaa vastaajaorganisaatioiden kokoluokkia sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteisen henkilöstön osalta.
Kuvio 5. Organisaatioiden kokoluokat (sosiaalihuollon henkilöstö), jota kirjaamisvelvoite koskee.
Kuviossa 5. on kuvattuna vastaajaorganisaatiot organisaation kokoluokan mukaan sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteisen henkilöstön määrän perusteella. Kyselyyn vastanneista organisaatioista 68,7 prosenttia (n=142) työllistää 50 työntekijää tai sitä vähemmän. Yli 250 työntekijää työllistää vastaajaorganisaatioista ainoastaan 9,2 prosenttia (n=19). Kuvio 6. kuvaa vastaajaorganisaatioiden sosiaalipalveluiden tuottamistapaa eli sitä, tuottavatko he palveluita yksityisinä palveluntuottajina asiakkaan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella, palvelunjärjestäjälle eli hyvinvointialueen lukuun vai molemmilla edellä mainituilla tavoilla.
Kuvio 6. Organisaatioiden sosiaalipalveluiden tuottamistavat.
Kyselyyn vastanneista organisaatioista 95,7 prosenttia (n=198) tuottaa palveluita hyvinvointialueille. Vain 3,9 prosenttia (n=8) vastanneista tuottaa palveluita pelkästään asiakkaan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan. Yksi kyselyyn vastanneista ei ilmoittanut lainkaan organisaation sosiaalipalveluiden tuottamistapaa. Kuvio 7. kuvaa vastaajaorganisaatioiden Kanta-palveluiden liittymisvelvoitetta.
Kuvio 7. Organisaatioiden Kanta-palveluiden liittymisvelvoite.
Vastaajista 89,4 prosenttia (n=185) ilmoitti organisaationsa olevan Kanta-palveluihin liittymisvelvollinen. Lisäksi vastaajista 7,7 prosenttia (n= 16) oli asiasta epävarma ja 2,9 prosenttia (n=6) oli sitä mieltä, ettei liittyminen koske heitä. Tilannetta tarkentavissa perusteluissa näistä kuudesta vastaajasta neljällä ei ollut kyselyn toteuttamisen aikaan sähköistä asiakastietojärjestelmää, yksi ei käsittääkseen tuota palveluja, joita Kanta-palveluihin liittyminen koskee, ja yksi käytti kyselyn toteuttamisen aikaan hyvinvointialueen potilastietojärjestelmää. Tässä vastauksessa on huomioitava, että potilastietojärjestelmät eivät ole sosiaalihuollon Kanta-palveluiden liittymiseen kyvykkäitä (Lehmuskoski ym. 2025).
Vastaajilla oli mahdollisuus kuvata vapaamuotoisesti Kantaan liittymiseen mahdollisesti liittyviä huolia tai epäselvyyksiä. Avoimia vastauksia tuli 61. Huolet ja epäselvyydet on analysoitu sisällönanalyysin keinoin ja luokiteltu viiteen pääluokkaan (Tuomi & Sarajärvi 2018; Mayring 2020). Yksityisten organisaatioiden esiin tuomista huolista ja epäselvyyksistä suurin osa liittyi jonkintasoiseen tiedon puutteeseen. Analyysissa päädyttiin perustiedon puute luokittelemaan myös omaksi kokonaisuudekseen (Kuvio 8.). Muita pääluokkia ovat riippuvuus hyvinvointialueesta, aikatauluhaasteet, työmäärä ja resurssit sekä kustannukset. Autenttisten avovastausten esittelyssä tavoitellaan vastausten informatiivisuutta ja kirjoa esimerkinomaisesti (Kvale 1996; ks. myös Viinamäki ym. 2017). Kuvio 8. kuvaa vastaajaorganisaatioiden huolia ja epäselvyyksiä Kanta-palveluihin liittymisestä.
Kuvio 8. Organisaatioiden esiin tuomat huolet ja epäselvyydet Kanta-palveluihin liittymisestä.
Perustiedon puutteeksi luokiteltiin kaikki sellainen liittymisen perustietoa vailla oleminen, joka estää organisaatioita etenemästä liittymisessä. Perustiedon puute sisältää myös tilanteen, jossa on haastava löytää itse tiedon lähteille. Seuraava vastaus seitsemälle hyvinvointialueelle yhdessä palvelutehtävässä palveluita tuottavalta organisaatiolta, jossa työskentelee 5–15 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää, kuvaa, ettei kaikille ole selvää, että ajankohtainen Kanta-palveluihin liittyminen koskee nimenomaan sosiaalihuollon palveluita.
“Epäselvyyttä on ilmennyt siinä, koskeeko Kanta-liittyminen yksikköämme vai ei. Jos tuottaa vain sosiaalipalveluita eikä mitään terveyspalveluita.”
Seuraavassa perustiedon puutetta kuvaavasta vastauksesta yhdelle hyvinvointialueelle neljässä palvelutehtävässä palveluita tuottavalta organisaatiolta, jossa työskentelee 16–50 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää, käy ilmi, että Kanta-palveluihin liittymisen kokonaisuus erilaisine vaatimuksineen on epäselvää.
“Epäselvää oikeastaan ihan kaikki, milloin siirrytään, mitä vaatii esim. nettiliittymältä jne”
Toisena luokkana on riippuvuus hyvinvointialueista, joka liittyy usein myös perustiedon puutteeseen, mutta painottuu nimenomaan hyvinvointialueiden tuottamaan tietoon, josta seuraavat kaksi esimerkkiä. Ensimmäisessä esimerkissä yhdelle hyvinvointialueelle yhdessä palvelutehtävässä palveluita tuottavalta organisaatiolta, jossa työskentelee 5–15 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää, kuvautuu todellisuus siitä, että toimijoilla ei ole mahdollisuutta itse selvittää ja ratkaista asioita ilman hyvinvointialueilta saatua ohjausta.
“Ehdottomasti tarvittaisiin palveluntilaajalta (hyvinvointialueet) koulutusta siitä mitä meiltä odotetaan ja vaaditaan. Ei voi olettaa, että kaikki pienet toimijat osaavat itsenäisesti asiat selvittää ja ratkaista. Tarvitaan vinkkejä ja opastusta.”
Toisessa esimerkissä yhdeksälle hyvinvointialueelle yhdessä palvelutehtävässä palveluita tuottavalla organisaatiolla, jossa työskentelee 51–250 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää, on ymmärrys siitä, että hyvinvointialueiden lukuun palvelujen tuottaminen on riippuvaista hyvinvointialueen omasta liittymisestä.
“Hyvinvointialueilta ei ole tullut lainkaan ohjeistusta liittymisestä eikä edes tietoa, missä vaiheessa hyvinvointialueilla ollaan ja missä aikataulussa hvat ovat liittymässä. Tuotamme palveluja hyvinvointialueen lukuun, joten tieto olisi olennainen.”
Kolmantena kokonaisuutena ilmenee aikatauluhaasteet, jotka tulivat sekä vastaajien itsensä nimeäminä että vastauksista tulkittavissa. Seuraava aikataulujen puutetta kuvaava esimerkki on vastaus organisaatiolta, joka tuottaa palveluja yhdelle hyvinvointialueelle yhdessä palvelutehtävässä ja jossa työskentelee 5–15 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää.
“Tarkat aikataulut ohjeistuksineen puuttuu”
Kanta-palveluihin liittymisen prosesseihin kuluvasta ajasta ei ole myöskään riittävästi käsitystä, mikä ilmenee seuraavasta vastauksesta yhdelle hyvinvointialueelle yhdessä palvelutehtävässä palveluita tuottavalta organisaatiolta, jossa työskentelee 51–250 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää.
“Odotellaan miten Kanta-siirtyminen tosiasiassa tulee onnistumaan ajallisesti ja sen jälkeen päätämme miten siirtymisen teemme”
Neljäntenä luokkana on työmäärä ja resurssit, joihin liittyvästä huolesta seuraava esimerkki kahdelle hyvinvointialueelle yhdessä palvelutehtävässä palveluita tuottavalta organisaatiolta, jossa työskentelee 251–1000 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää.
”…liittyminen aiheuttaa todella paljon työtä ja resurssointia.”
Viidentenä luokkana on kustannukset, johon sisältyvät sekä liittymiskustannukset että mahdolliset muut hankinnat. Tästä esimerkkinä vastaus organisaatiolta, joka tuottaa yhdelle hyvinvointialueelle kahdessa palvelutehtävässä palveluita ja jossa työskentelee alle viisi sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää.
“…Paljonko se meille maksaa ja minkälaiset turvajärjestelmät tulee olla, jotta siihen voi liittyä ja käyttää”
Kuvio 9. kuvaa vastaajaorganisaatioiden tilannetta Kanta-palveluihin liittymisen osalta.
Kuvio 9. Organisaatioiden tilanne Kanta-palveluihin liittymisen osalta.
Organisaatioilta kysyttiin liittymisestä sosiaalihuollon Kanta-palveluihin (Kuvio 9.). Koko palvelutuotannon osalta liittyneitä oli 3,9 % vastaajista ja osittain 7,2 prosenttia vastaajista. Vastaajaorganisaatioista 75,4 % ei ollut liittynyt lainkaan ja muutama ei osannut sanoa. Koko palvelutuotannon osalta Kantaan liittyneiden joukko (n=8) oli melko heterogeeninen, sillä kahdeksasta organisaatiosta viisi tuotti palveluja yhdelle hyvinvointialueelle, kaksi kolmelle hyvinvointialueelle ja yksi 22 hyvinvointialueelle. Myös palvelutehtäväkohtaisia eroja palvelutuotannossa löytyi, samoin organisaatioiden koossa sosiaalihuollon työntekijöiden osalta ja palveluiden tuottamistavassa. Kuvio 10. kuvaa vastaajaorganisaatioiden ilmoittautumista Kanta-palveluiden käyttöönottoon.
Kuvio 10. Organisaatioiden ilmoittautumistilanne Kanta-palveluiden käyttöönottoon.
Kysymykseen, oletteko ilmoittautunut käyttöönottoon eli tehnyt virallisen ilmoituksen Kelalle aikeistanne liittyä Kanta-palveluihin sosiaalihuollon asiakastietojen osalta, myönteisesti vastasi 10,1 prosenttia vastaajista. 57 prosenttia ei ollut ilmoittautunut ja 8,2 prosenttia ei osannut vastata kysymykseen. Vajaa neljännes eli 24,6 prosenttia vastauksista oli tyhjiä. Kysymykseen vastaamattomissa oli sellaisia organisaatioita, jotka olivat ilmoittaneet jo liittyneensä, olivat epätietoisia liittymisestään ja niitä, jotka olivat jättäneet liittymistä koskevan kysymyksen tyhjäksi. Kuvio 11. kuvaa vastaajaorganisaatioiden suunnitelmia Kanta-palveluiden liittymismallista.
Kuvio 11. Organisaatioiden suunnitelmat Kanta-palveluiden liittymismallista.
Vastaajilta tiedusteltiin myös, millä liittymismallilla he aikovat liittyä sosiaalihuollon Kanta-palveluihin. Suurin osa eli 41,5 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa liittymismallistaan. Reilu kolmannes eli 37,2 prosenttia vastasi liittyvänsä suoraliittymismallilla eli omalla asiakastietojärjestelmällään. Yhdessä toisen yksityisen organisaation kanssa toteutettavalla yhteisliittymismallilla vastasi liittyvänsä 3,4 prosenttia vastaajista ja rinnakkaisliittymisen hyvinvointialueen asiakastietojärjestelmällä liittymismallikseen ilmoitti 2,4 prosenttia vastaajista. Tyhjien vastausten osuus oli 15,5 prosenttia. Tähän vastaajaryhmän kuuluvat organisaatiot olivat ilmoittaneet aiemmin, ettei Kanta-liittyminen koske heidän organisaatiotaan tai eivät osaa sanoa, koskeeko liittyminen heitä. Lisäksi joitakin vastaajaorganisaatioita on jättänyt vastaamatta tähän kysymykseen, vaikka ovat aiemmin ilmoittaneet, että Kanta-liittyminen koskee heitä.
Yksityisten organisaatioiden ja hyvinvointialueiden yhteistyö
Yhteistyötä kuvaavia kysymyksiä oli sekä kyselyn monivalintakysymyksissä että avoimissa kysymyksissä. Monivalintakysymyksistä yhteistyötä kuvaavia kysymyksiä ovat kysymykset hyvinvointialueiden yksityisille tarjoamasta tuesta, yksityisten organisaatioiden omatoimisuudesta hyvinvointialueiden yhteydenottoon sekä yksityisten organisaatioiden osallistumisesta hyvinvointialueen kirjaamisen kehittämiseen muulla tavoin, kuten työryhmiin osallistumalla. Vastaajia pyydettiin arvioimaan hyvinvointialueen kanssa tapahtuvaa yhteistyötä vastaamalla “kyllä”, mikäli yhteistyö on toiminut väittämän kuvaamalla tavalla jokaisen heidän organisaatiolleen palvelunjärjestäjänä toimivan hyvinvointialueen kanssa ja “osittain” siinä tapauksessa, että väittämän kuvaavaa yhteistyötä on ollut vain osan kanssa niistä hyvinvointialueista, joille he tuottavat palveluita.
Tässä artikkelissa yhteistyö kuvataan joko hyvinvointialueen aloitteesta lähtevänä tai yksityisten organisaatioiden aloitteista syntyvänä tai vuorovaikutukseen perustuvana yhteistoimintana, kuten kehittämisenä. Avoimen kysymyksen “Mitä haluaisit kysyä hyvinvointialueilta tai kertoa niille?” vastaukset on analysoitu sisällönanalyysin keinoin lähtökohtana monivalintakysymysten vastaukset siitä, ovatko organisaatiot saaneet Kanta-palveluhin liittymisen osalta hyvinvointialueilta alkutiedotteen tai infokirjeen.
Taulukossa 1. on esitetty yhteistyötä kuvaavien monivalintakysymysten vastausmäärät organisaatioiden koon (työntekijät, joilla sosiaalihuollon kirjaamisvelvoite) mukaan. Hyvinvointialueilta saatua ohjausta ja infoa selvitettiin vastaajilta hyvinvointialueiden järjestämien Kanta-liittymisen infotilaisuuksien, hyvinvointialueiden lähettämien Kanta-liittymisen alkutiedotteiden tai infokirjeiden avulla ja vastaajaorganisaatioiden hyvinvointialueilta saaman kirjaamisen ohjauksen mukaan. Lisäksi kartoitettiin organisaatioiden osallistumista hyvinvointialueiden kirjaamisen kehittämiseen muulla tavoin, kuten esimerkiksi erilaisiin työryhmiin osallistumalla. Myös vastaajaorganisaatioiden oma aktiivisuus yhteistyöhön oli tarkastelun kohteena tiedustelemalla heiltä, olivatko he itse ottaneet yhteyttä hyvinvointialueisiin.
Taulukko 1. Organisaatioiden tilanne hyvinvointialueiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyen.
Lähes puolet organisaatioista (48,8 %) vastasi, että hyvinvointialueet, joille he tuottavat palveluja, ovat järjestäneet täysin tai osittain infotilaisuuksia Kanta-palveluista, mutta täysin ilman infotilaisuuksia oli jäänyt 41,1 prosenttia vastanneista. Hyvinvointialueen yleisin tiedonvälitystapa oli ollut alkutiedote tai infokirje, sillä 62,3 prosenttia vastanneista oli vastannut sen osalta myöntävästi joko täysin tai osittain, ja hieman alle kolmannes (31,9 %) oli täysin ilman alkutiedotetta tai infokirjettä. Tarkasteltaessa yksityisten organisaatioiden hyvinvointialueilta saamaa ohjausta Kanta-kirjaamiseen yli puolet (53,1 %) oli jäänyt ilman hyvinvointialueiden ohjausta kirjaamisessa. Reilu kolmannes (36,7 %) oli saanut ohjausta kirjaamiseen hyvinvointialueilta täysin tai osittain. Pienten ja keskisuurten yritysten (max. 250 työntekijää) kohdalla painottui ilman Kanta-kirjaamisen ohjausta jääminen, mutta suurimmissa yli 250 työntekijää työllistävien yritysten keskuudessa yleisempää oli osittain toteutunut Kanta-kirjaamisen ohjaus.
Toisena tasona yhteistyölle vastaajaorganisaatioilta on kartoitettu heidän osallistumistansa hyvinvointialueen kirjaamisen kehittämiseen muulla tavoin kuten työryhmissä. Tällainen aktiiviseen vuorovaikutukseen perustuva yhteistyömuoto oli kaikkein harvinaisin, sillä 85 prosenttia (n=176) vastaajista ei ollut mukana tällaisessa yhteistyössä.
Yksityisistä organisaatioista yli puolet (51,7 %) ei ollut itse ottanut yhteyttä hyvinvointialueisiin. Vastaajaorganisaatioista 24,6 prosenttia ilmoitti ottaneensa yhteyttä kaikkiin hyvinvointialueisiin ja 21,3 prosenttia osaan hyvinvointialueista, joille tuottaa palveluja.
Vastaajien terveiset hyvinvointialueille
Organisaatioille annettiin kyselyssä mahdollisuus vastata avokysymykseen “Mitä haluaisit kysyä hyvinvointialueilta tai kertoa niille?”. Tätä kysyttiin edellä mainittujen yhteistyötä kuvaavien monivalintakysymysten jälkeen. Avovastaukset on analysoitu sisällönanalyysillä ryhmitellen vastaukset ensisijaisesti sen mukaan, onko hyvinvointialueet lähestyneet heitä alkutiedotteella tai infokirjeellä. Lisäksi ryhmittelyä on sen jälkeen tehty organisaation koon perusteella yleisen jaon mukaan pienet (50 tai alle työntekijää), keskisuuret (51–250 työntekijää) ja suuret (yli 250 työntekijää). Tämä on tarkoittanut, että pienten yritysten ryhmään on yhdistetty kolme pienintä kyselyssä tarjottua yrityksen kokoluokkaa (n=142), keskisuurten yritysten ryhmä koostuu yhdestä valmiista vastausvaihtoehdosta (n=46) ja suurten yritysten ryhmä kahdesta valmiista vastausvaihtoehdosta (n=19). Avovastauksia kyseiseen kysymykseen on jättänyt 35,7 prosenttia vastaajista (n=74). Autenttisten avovastausten esittelyssä tavoitellaan vastausten informatiivisuutta ja kirjoa suhteessa tutkimustehtävään (Kvale 1996; ks. myös Viinamäki ym. 2017).
Henkilöstömäärältään pienimpien, ilman hyvinvointialueen alkutiedotetta tai infokirjettä jääneiden organisaatioiden vastauksissa (n=16) korostui kokonaisvaltainen perustiedon ja viestinnän puute. Nämä organisaatiot eivät olleet myöskään päässeet osallisiksi hyvinvointialueiden infotilaisuuksiin. Osa kertoi saaneensa tietoa tietojärjestelmätoimittajalta. Toiveissa oli saada tiedottamista, ohjeita ja ohjausta yleisellä tasolla, mistä esimerkkinä kahdelle hyvinvointialueelle kolmessa palvelutehtävässä palveluita tuottavan, 16–50 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää omaavan organisaation vastaus.
“Onko yhteisliittyminen mahdollista? Millä aikataululla eri hyvinvointialueet suorittavat Kantaan liittymisen? Tuleeko hyvinvointialueilta yhtenäiset ohjeistukset Kanta-kirjaamiseen?”
Yhteistyön puute myös turhautti joitakin vastaajia eikä luottamusta hyvinvointialueeseen tai tasavertaiseen keskusteluun ollut. Tästä esimerkkinä vastaus kolmelle hyvinvointialueelle yhdessä palvelutehtävässä palveluita tuottavalta organisaatiolta, jossa työskentelee 16–50 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää.
“Tällä hetkellä ei ole luottoa hyvinvointialueen tahtotilaa. Voi olla että saa ohjausta tai voi olla että huono päivä eikä saa ohjausta. Ei tasavertaista keskustelua.”
Keskisuurissa, ilman alkutiedotteita tai infokirjeitä jääneissä organisaatioissa korostuivat vastauksissa pienempien organisaatioiden kaltainen perustietojen puute. Heillä oli tämän lisäksi selvästi yksityiskohtaisempia toiveita verrattuna pienempiin organisaatioihin. Huomionarvoista on, että myös nämä organisaatiot ovat jääneet lisäksi ilman hyvinvointialueiden infotilaisuuksia Kanta-kirjaamisesta. Muun muassa ammattikorttien hankkiminen herätti kysymyksiä sekä tarve tuoda esiin useammalle hyvinvointialueelle palveluja tuottavien organisaatioiden ja päivittäiskirjausten muut haasteet. Esimerkkinä tällaisesta useammalle hyvinvointialueelle palveluja tuottavan organisaation tilanteesta vastaus organisaatiolta, joka tuottaa palveluita viidelle hyvinvointialueelle yhdessä palvelutehtävässä ja jossa työskentelee 51–250 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää.
“…Olisi tärkeää, että ohjeistukset mm. päivittäiskirjaamisesta olisivat yhtenevät koska muutoin kirjaaminen esim 5:lle hyvinvointialueelle palvelua tuottavassa yksikössä on todella haastavaa. Kanta kirjauksessa korostetaan tietojen minimoimisen periaatetta. HVA:t taas haluavat valvoa sitä kautta toteutunutta palvelua ja sitä mitä työntekijä tekee. Kirjaamiset ovat kuitenkin asiakkaan ja asiakastietoa. Valvontaa tulisi pystyä tekemään muulla tavalla koska työntekijän työn näkyminen tarkasti päivittäiset rutiinit sisältäen kirjauksissa ei vastaa asiakkaan oikeuksia eikä tietojen minimoimista… “
Suurimpia organisaatioita edustaneista vastaajista kukaan ei todennut jääneensä täysin ilman hyvinvointialueiden alkutiedotetta tai infokirjettä.
Alkutiedotteen tai infokirjeen vähintään osalta hyvinvointialueita saaneiden joukossa kysymykset tai terveiset painottuivat osin samoihin asioihin kuin niilläkin, jotka eivät infokirjettä tai alkutiedotetta olleet saaneet, mutta myös konkreettisempia tiedotustarpeita ja kysymyksiä esitettiin.
Tiedotteen tai infokirjeen saaneista pienistä organisaatioista nousi kysymys kustannusten huomioimisesta ostohinnoista ja myös riskeihin liittyvät näkökulmat kiinnostivat. Riskinäkökulman nosti esiin organisaatio, joka tuottaa palveluita yhdelle hyvinvointialueelle yhdessä palvelutehtävässä ja jossa työskentelee 16–50 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää.
“…Lisäksi olisi hyvä, jos palveluntuottajien kanssa mietittäisiin yhdessä vaikka SWOT-analyysi ja riskienkartoitus.”
Kanta-liittymiseen ja kirjaamisen koulutukseen liittyviä toiveita ja konkreettisia ehdotuksia esitettiin useampia. Lisäksi toivottiin yhteistyön tiivistämistä, josta esimerkki organisaatiolta, joka tuottaa palveluita kahdelle hyvinvointialueelle yhdessä palvelutehtävässä ja jossa työskentelee 16–50 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää
“Valmiutemme liittymiseen ovat hyvät, mutta odotamme 2. vaiheen toiminnallisuuksia eli rekisterinkäyttöoikeutta hyvinvointialueelta. Toivoisimme pääsevämme enemmän mukaan hyvinvointialueen ja palveluntuottajien väliseen kehittämiseen ja testaamiseen.”
Vastaukset sisälsivät myös vahvoja tunnereaktioita, joista esimerkkinä lyhyt otos yhdestä yhdelle hyvinvointialueelle yhdessä palvelutehtävässä tuottavan pienen organisaation vastauksesta, jossa nostetaan esiin myös pienten organisaatioiden haasteet.
“… (hva) haluaa kaikki pienemmät firmat pois jossa tehdään laatu edellä ja jätetään vain isot pörssiyhtiöt hoitamaan vanhuksia maksimaalisella voitolla… Kotihoitoon päätyneiden asiakkaiden määrä on puolittunut alkuvuonna, koska (hva) kiristi kotihoidon piiriin pääsevien kriteereitä! Oikeesti puolella! Onko tämä teistä oikein? …”
Keskisuurista alkutiedotteen tai infokirjeen vähintään osittain saaneista yrityksistä kysymysten aiheet painottuivat toiveisiin saada informointia Kanta-palveluihin liittymisestä hyvissä ajoin. Vastauksissa näkyi muun muassa huoli laadukkaan palvelun tuottamisen kärsiminen liittymisen rinnalla ja Kantaan liittymisen prosessinomaisuuden ymmärtäminen, josta esimerkkinä kattava, monta haastetta sisältävä vastaus 11 hyvinvointialueelle kahdessa palvelutehtävässä palveluita tuottavalta organisaatiolta, jossa työskentelee 50–251 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää.
“Toivoisimme hyvinvointialueilta selkeää tiedottamista Kantaan liittymisen aikataulusta ja yksityiskohdista. Nyt me pääosin joudumme asiasta itse alueilta kysymään ja vastaukset ovat epäselviä ja toisistaan eroavia. Useiden hyvinvointialueiden palveluntuottajille tilanne on erittäin haastava. Kantayhteyden avaaminen on myös iso kustannuskysymys, sillä asiakastietojärjestelmän toimittajat laskuttavat kustakin asiakkaasta, jolla kantayhteys on avattu. Näin ollen Kantaan ei ole järkevää liittyä etuajassa, mutta toisaalta liittyminen on prosessi, johon on tärkeää myös valmistautua, jolloin ennakkotieto olisi erittäin tärkeää.”
Suuria organisaatioita edustavien vastaajien, jotka olivat saaneet alkutiedotteen tai infokirjeen vähintään osalta hyvinvointialueista, esiin nostamat aiheet olivat samoja kuin pienempiä organisaatioita edustavien. Parempaa tiedottamista kaipailtiin monissa vastauksissa. Tässä ryhmässä esitettiin myös omia näkemyksiä Kanta-liittymisen mukanaan tuomista muutoksista sekä toiminta- ja rekisterikäytäntöihin liittyen. Seuraava lyhyt esimerkki 22 hyvinvointialueelle yhdessä palvelutehtävässä palveluita tuottavalta organisaatiolta, jossa työskentelee yli tuhat sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää, kuvaa organisaation kykyä tuoda esiin omia näkemyksiä Kantaan liittymisen synnyttämiseen epäselvyyksiin.
“Henkilökohtaisen avun erityispiirteet palvelukentässä: Näkemyksemme mukaan paras ja tarkoituksenmukainen lähestyminen olisi, että…”
Esimerkki, joka tuo esiin rekisterikäytäntöihin liittyvän näkökulman, kuvaa myös yksityisten palveluntuottajien tilannetta kokonaisuudessaan Kanta-palveluihin liittymisen tilanteessa ja välittää tärkeät viestinnälliset terveiset hyvinvointialueille. Vastaus on organisaatiolta, joka tuottaa palveluja 22 hyvinvointialueelle kolmessa palvelutehtävässä ja omaa 251–1000 sosiaalihuollon kirjaamisvelvoitteista työntekijää.
“Toivotaan infoa aikataulusta rekisterinkäyttöoikeuden antamisesta palveluntuottajille. HVA:n nettisivuilla olisi hyvä olla sivusto, jossa vähintään tieto yhteyshenkilöstä/sähköpostiosoite (Kanta-palveluihin liittyen), johon voisi ottaa tarvittaessa yhteyttä. Toivotaan myös että kirjaamisohjeet eivät olisi kovin erilaiset eri hyvinvointialuille eli noudatettaisiin pitkälti kansallisia ohjeita. Kirjaamisen kansallisen ohjauksen osalta toivotaan että se on riittävää hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien tarpeisiin nähden. Toivotaan että hyvinvointialueilla on riittävästi tietoa yksityisten palveluntuottajien rekisteröintikäytännöistä koska tällä on vaikutusta esim. ohjeistuksiin sosiaalihuollon yhteydessä muodostuvista potilastiedoista.”
Vastaajien hyvinvointialueille osoitetuista kysymyksistä ja terveisistä voidaan todeta, ettei yksikään vastaus sisältänyt suoraa tyytyväisyyttä tilanteeseen, vaan ne sisälsivät erilaisia toiveita, tarpeita tai näkemyksiä Kanta-palveluihin liittymisen mukanaan tuomista asioista.
Kyselyn tulokset pähkinänkuoressa
Asiakastietolaki määrittää sekä hyvinvointialueille että yksityisille palveluntuottajille liittymisvelvoitteen sosiaalihuollon Kanta-palveluihin vuoden 2026 syyskuuhun mennessä. Tässä artikkelissa on tarkasteltu yksityisten organisaatioiden tilannetta Kanta-palveluihin liittymisen ja erityisesti hyvinvointialueiden kanssa tehdyn yhteistyön osalta. Aineistona on käytetty Hyvinvointiala Hali ry:n yhteistyössä Helsingin kaupungin, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen sekä Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Soccan kanssa toteuttamaa kyselyä, johon vastasi 207 yksityistä sosiaalihuollon palveluja tuottavaa organisaatiota. Kuvio 12. kuvaa vastaajaorganisaatioiden Kanta-liittymistä ja yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa tiivistetysti liikennevalovärein. Kyllä-vastaukset esitetään vihreällä värillä, osittain-vastaukset keltaoranssilla ja ei-vastaukset punaisella. Tyhjät, en osaa sanoa sekä muut vastaavat on koodattu harmaiksi.
Kuvio 12. Organisaatioiden Kanta-liittymistä ja yhteistyötä kuvaavat vastaukset liikennevalovärein tiivistettyinä.
Yksityisille palveluntuottajille suunnatun kyselyn tulokset osoittavat, että yksityisten organisaatioiden tilanne Kanta-palveluihin liittymisessä on haastava. Kanta-palveluihin liittyneitä joko koko palvelutuotannon osalta tai osittain oli 11,1 prosenttia vastanneista. Suurin osa (75,4 %) vastaajista (n=207) ei ollut vielä liittynyt Kanta-palveluihin, vaikka vain pieni osa arvioi, ettei ole liittymisvelvollinen. Liittyneiden lisäksi 10,1 prosenttia vastaajista oli ilmoittautunut käyttöönottoon eli tehnyt virallisen ilmoituksen Kelalle aikeistaan liittyä Kanta-palveluiden sosiaalihuollon asiakastiedon osalta. Myös liittymismalleissa oli paljon epäselvyyksiä, sillä 41,5 prosenttia ei osannut vielä vastata kysymykseen. Lähes puolet vastaajista (47,9 %) tuotti palveluita usealle hyvinvointialueelle, mikä vaikeuttaa sekä liittymismallin valintaa että tiedonsaantia organisaatiota koskevasta kokonaisuudesta.
Vastaajille liittymisessä huolta ja epätietoisuutta aiheuttaa erityisesti perustiedon puute. Epäselvää useammalle vastaajalle oli, koskeeko Kanta-palveluihin liittyminen heidän organisaatiotaan ja muut liittymistä koskevat vaatimukset. Huolta aiheutti monelle riippuvuus hyvinvointialueesta ja epätietoisuus hyvinvointialueen liittymisestä ja vaatimuksista palveluntuottajia kohtaan. Epätietoisuus aikatauluista nousi myös yhdeksi teemaksi, samoin liittymisen aiheuttama työmäärä ja vaatimat resurssit. Osa pohti myös liittymisestä aiheutuvia kustannuksia.
Erityisen kiinnostuksen kohteena oli hyvinvointialueiden ja yksityisten organisaatioiden yhteistyö, jota tarkasteltiin kolmella tasolla. Organisaatioilta kysyttiin heidän saamaa kirjaamisen ohjeistusta, joka vaikuttaa organisaatiotasolla jokaisen sosiaalihuollon asiakastietoa kirjaavan työntekijän suoriutumiseen. Toisena tarkastelutasona oli hyvinvointialueiden antama ohjaus Kanta-liittymiseen alkutiedotteen tai infokirjeen sekä mahdollisen infotilaisuuden osalta. Tämän tason yhteistyö ei kohdistu enää yksittäisiin työntekijöihin, vaan yleensä tietohallinnosta tai muuten hallinnollisista asioista organisaatioissa vastaaviin henkilöihin. Kolmantena oltiin kiinnostuneita muusta kehittämisen yhteistyöstä kuten hyvinvointialueiden työryhmiin osallistumisesta. Tämä kolmas taso kuvaa yhteistyötä, joka perustuu vuorovaikutukseen ja molempien osapuolten tarpeeseen tehdä yhteistyötä. Tämän tason yhteistyöstä yksityisissä organisaatioissa puolestaan vastaa usein substanssista vastaava henkilö.
Vastaukset kuvaavat, että kaiken tasoinen yhteistyö on jäänyt vähäiseksi, sillä 36,7 prosenttia vastaajista oli saanut ohjausta Kanta-kirjaamiseen hyvinvointialueilta kokonaan tai osittain. Alkutiedotteen tai infokirjeen joko kaikilta tai vähintään osalta hyvinvointialueista oli saanut 62,3 prosenttia vastaajista, mutta infotilaisuuksiin oli ollut mahdollisuus osallistua 48,8 prosentilla vastaajista. Infotilaisuuksissa voi usein olla jonkinlainen mahdollisuus järjestäjän ja osallistujan väliseen vuorovaikutukseen, joten johtopäätöksenä voidaan todeta, että mitä vuorovaikutteisempi tapa olla yhteistyössä, sitä vähemmän sellaisia on tarjottu. Myös erilaiset kirjaamisen kehittämisen työryhmät, joissa vuorovaikutteista yhteiskehittämistä voisi tapahtua, olivat harvinaisia, sillä 12,5 prosenttia vastaajista oli osallistunut tällaiseen yhteistyömuotoon.
Vastaajilla oli mahdollisuus kyselyn lopussa esittää kysymyksiä tai kertoa jotain hyvinvointialueille. Näitä vastauksia tarkasteltiin sen mukaan, olivatko vastaajat saaneet hyvinvointialueilta alkutiedotteita tai infokirjeitä, tai olivatko hyvinvointialueet järjestäneet infotilaisuuksia Kanta-liittymisestä. Vastauksissa ei ollut kovin suuria eroja, sillä kaikissa ryhmissä oli nähtävissä toive paremmasta viestinnästä ja tiedon jakamisesta. Ilman alkutiedotteita tai infokirjeitä jääneiden vastauksissa korostui erityisesti perustiedon puute, jossa painottuivat samantyyppiset asiat kuin Kantaan liittymisen huolia ja epäselvyyksiä kartoittaneessa avokysymyksessä. Hyvinvointialueilta kaipailtiin parempaa viestintää, tietoa aikatauluista ja liittymismalleista. Keskisuurten organisaatioiden kohdalla ammattikorttien hankkiminen herätti kysymyksiä sekä tarve tuoda esiin useammalle hyvinvointialueelle palveluja tuottavien organisaatioiden ja päivittäiskirjausten muut haasteet.
Alkutiedotteen tai infokirjeen saaneilla vastaajaorganisaatioilla kysymykset ja kommentit koskivat perustiedon lisäksi kustannuksia, riskejä ja myös huoli laadukkaan palvelutuotannon kärsimisestä Kanta-palveluihin liittymisen rinnalla nousi vastauksissa esiin. Suurimmat organisaatiot toivat esiin myös omia näkemyksiään Kanta-palveluihin liittymisen mukanaan tuomista muutoksista ja toiminta- ja rekisterikäytännöistä. Kuvio 13. kuvaa kyselyyn vastanneiden organisaatioiden esiintuomia huolia ja epäselvyyksiä sekä kysymyksiä ja ajatuksia hyvinvointialueille Kanta-palveluihin liittymisestä kootusti.
Kuvio 13. Organisaatioiden Kanta-liittymistä koskevat huolet ja epäselvyydet sekä kysymykset ja ajatukset hyvinvointialueille tiivistetysti.
Kuvioon 13. on koottu oleellisimmat kokonaisuudet, jotka kuvastavat sekä tiedon tarpeita että asioita, joita vastaajilla olisi yhteistyöhön annettavanaan. Perustiedot ovat asioita, joita yksityisille organisaatioille voivat antaa myös Kanta-palveluista vastuussa olevat kansalliset toimijat, hyvinvointialueesta riippuvuutta kuvaa puolestaan tiedot, jotka hyvinvointialueiden on annettava palveluntuottajilleen.
Pohdinta
Sote-palveluiden tuottaminen ja käyttäminen digitalisoituvat muiden yhteiskunnan toimintojen digitalisoitumisprosessia myötäillen (Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi … 2023; Digital Decade Country Report 2023; ks. esim. SADe-ohjelman Etäpalveluhankkeen loppuraportti 2015). Yhteiskunnan toimintojen digitalisoituminen, digipalveluiden laajentuminen ja welfare mix -hyvinvointipalvelumallin yleistyminen etäpalvelukonsepteineen edellyttävät digitoimintoja mahdollistavia resursseja ja osaamista sekä hyvinvointipalveluja tuottavilta tahoilta että hyvinvointipalveluja käyttäviltä kansalaisilta. Welfare mix -monituottajamallissa sosiaalihuollon palveluja tuottavilla toimijatahoilla ja sosiaalihuollon palveluja käyttävillä asiakkailla pitää olla tarvittavat laitteet, toimiva verkkoyhteys, riittävä tietotekninen osaaminen ja motivaatio digiperusteisen työskentelyn ja digiasioinnin toteutumiseksi (esim. Pyykönen ym. 2022; Pennanen ym. 2023; Virtanen ym. 2023).
Kanta-palveluiden liittymisprosessin toteutumisen näkökulmasta arvioituna on merkittävää, että sosiaalialan korkeakoulutukinnon suorittaneet kokevat tarvitsevansa sekä sosiaalialan osaamisen että työelämäosaamisen osaamisen osalta digitaalisia taitoja pärjätäkseen työelämässä (Lindgren & Manssila 2021; ks. myös Londén ym. 2023). Kansalaiset asioivat enenevässä määrin myös Kanta-palvelussa. OmaKanta on kansalaiselle tarjottava selainpohjainen käyttöliittymä, jonka kautta kansalainen voi katsella terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tietojaan. OmaKanta on yhteydessä sekä asiakastietovarantoon että tiedonhallintapalveluun. (Lehmuskoski ym. 2025; ks. myös Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2024.) Selkokielisyyden merkitys asiointi- ja palvelutapahtumien digitaalisessa dokumentoinnissa korostuu yhä enemmän digipalveluiden laajentumisen ja digiasioinnin yleistymisen sekä yli 65-vuotiaiden ja maahanmuuttajataustaisten kansalaisten määrän lisääntymisen myötä. Selkokielen tarpeen syitä ovat muun muassa synnynnäinen selkokielen tarve (esim. kehitysvamma, lukivaikeus), kielitaidon heikkenemisestä johtuva selkokielen tarve (esim. muistisairaus, afasia) ja väliaikainen selkokielen tarve (kielenoppijuus). Uusimman vuodelta 2025 olevan arvion mukaan selkokieltä tarvitsee Suomessa 632 000–812 000 ihmistä eli noin 11–14 prosenttia väestöstä. (Haverinen 2025; Selkokielen tarve 2025.) Digitaalisten sote-palveluiden optimaalisen hyödyntämisen varmistamiseksi on tärkeää huolehtia sekä sote-palveluja käyttävien kansalaisten että niitä tuottavien toimijatahojen henkilöstön digiosaamisesta. Sote-palveluja tuottavan henkilöstön yksiselitteisen kielellisen ilmaisuosaamisen merkitys korostuu entisestään OmaKanta -palvelun myötä.
Kanta-palveluihin liittymisen epäselvyys ja tiedon puute korostuvat vajaa vuosi ennen asiakastietolain mukaista takarajaa liittymiselle. Viimeinen liittymisajankohta eli syyskuu 2026 on sama sekä julkisille että yksityisille organisaatioille, mutta yksityiset palveluntuottajat ovat riippuvaisia hyvinvointialueista sekä liittymismalleihin että rekisterinkäyttöoikeuksiin liittyen, mikäli tuottavat palveluita hyvinvointialueille kuten yli 90 prosenttia kyselyyn vastanneista. Hyvinvointialueiden erilaiset ohjeet ja eritahtisuus omassa Kanta-palveluihin liittymisessä vaikeuttaa tilannetta yksityisten osalta entisestään.
Hyvinvointialueiden ja yksityisten organisaatioiden yhteistyössä ei ole vastausten perusteella nähtävissä juurikaan elementtejä tarkoituksellisesta, molempia osapuolia hyödyttävästä prosessista ja lopputuloksesta, ja yhteistyön esteeksi kuvautuu vahvasti aika (ks. Peters & Manz 2007, 119). Yhteistyön puuttuminen haastaa yksityisiä organisaatioita heidän toimintansa perustehtävässä ja näyttää ajavan heidät tilanteeseen, jossa he eivät välttämättä kykene täyttämään syyskuussa 2026 lain vaatimuksia. Vasta vajaa kolme vuotta sitten (1.1.2023) toimintansa aloittaneet hyvinvointialueet kehittävät tiedonhallintaa ja digitalisaatiota hyvin erilaisista tilanteista käsin ja joutuvat uudistamaan ja yhtenäistämään asiakastietojärjestelmänsä laajasti (Heinäsenaho, Virtanen & Hyttinen 2025). Tämä on todennäköisesti jättänyt palveluntuottajana toimivat yksityiset organisaatiot sivuun tarpeellisesta yhteistyöstä, jolla olisi voitu turvata hyvinvointialueiden lukuun toimivien yksityisten organisaatioiden Kanta-palveluihin liittyminen hallitummin. Kyse on asiakasasiakirjoista, joiden laadusta hyvinvointialueet ovat rekisterinpitäjinä vastuussa. On tärkeää, että työntekijöitä ohjeistetaan Kanta-palveluita koskevassa rakenteisessa kirjaamisessa niin kansallisilla ohjeistuksilla kuin hyvinvointialue- ja asiakastietojärjestelmäkohtaisilla tarkennuksilla (THL 2025). Sosiaalialan ammattilaisten tutkintotavoitteisessa koulutuksessa on tärkeää huomioida Kanta-palveluiden myötä syntyvä kirjaamiskoulutuksen tarve, jotta sosiaalihuollon kentälle valmistuu ajantasaisen osaamisen omaavia ammattilaisia.
Kokonaisuudessa on taka-alalle jäänyt muut kuin Kantaan liittymistä koskevat yksityisiin palveluntuottajiin kohdistuvat vastuut, vaikka palveluiden kilpailutukset sisältävät edelleen erilaisia kriteerejä ja vaatimuksia sekä haastavat palveluntuotantoa liittymisen rinnalla. Vaikka yksityinen palveluntuottaja voi olla liittymättä Kanta-palveluihin, mikäli käytössä ei ole sähköistä asiakastietojärjestelmää, mahdollistaako hyvinvointialueiden kilpailutusasiakirjat liittymättä jättämisen? Riippuvuus hyvinvointialueista on palveluntuottajina toimiville yksityisille organisaatioille paljon laajempi kokonaisuus kuin pelkästään teknisen Kanta-palveluihin liittymisen tai rekisterinkäyttöoikeuden osuus.
Tässä artikkelissa ei ole erikseen tutkittu yksityisiä palveluntuottajia, jotka tuottavat palveluita ainoastaan asiakkaan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella heidän vähäisen vastaajamääränsä vuoksi. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä myös ne toimijat, jotka ovat ainoastaan kansallisen ohjauksen varassa. Aiemmat liittymisaikataulut jättivät heille aikaa hoitaa Kanta-liittyminen muita myöhemmin, mutta nyt tällaista porrastusta ei siis enää ole.
Kanta-palveluiden kehitys ja käyttöönotto jatkuu sosiaalihuollon osalta edelleen muun muassa ajanvarausten käyttöönotolla (Kanta 2025e), joten tarve kehittämisyhteistyölle jatkuu vielä pitkään. Kyselyn tulosten perusteella on havaittavissa selkeä tarve kehittää julkisen ja yksityisten sektorin yhteistyötä edelleen ja erityisesti vielä ennen vuoden 2026 syyskuun liittymisen takarajaa. Olisi tärkeää saada liikennevalot yhteistyön osalta hyvissä ajoin vihreälle, jotta myös yksityiset palveluntuottajat pääsevät lain mukaisesti ajallaan Kanta-palveluiden matkaan.
Kirjallisuus
Aira, A. 2012. Toimiva yhteistyö. Työelämän vuorovaikutussuhteet, tiimit ja verkostot. Jyväskylä studies in humanities, (179). Jyväskylän yliopisto. Viitattu 24.9.2025 https://jyx.jyu.fi/bitstreams/32396a6f-b943-41ed-9d6c-36b89b38537f/download
Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi: Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023: 32. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö; 2023. Viitattu 9.10.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9889-6
Digital Decade Country Report 2023. Finland. Viitattu 10.10.2025 https://digital-strategy.ec.europa.eu/en/library/country-reports-digital-decade-report-2023
Fredriksson, S., Junnila, M. & Tynkkynen, L-K. 2012. Palveluiden hankinta yksityisiltä palveluntuottajilta. Teoksessa M. Junnila, T. Aho, S. Fredriksson, I. Keskimäki, J. Lehto, M. Linna, S. Miettinen & L-K. Tynkkynen (toim.) Sitä saa mitä tilaa. Tilaaja – tuottajatoimintatavan kehittyminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Raportti 42/2012. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Viitattu 21.8.2025 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90822/URN_ISBN_978- 952-245-680- 9.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Haverinen, E. 2025. Selkokielen tarvearvio 2025. Selkokeskus. Viitattu 9.10.2025 https://selkokeskus.fi/wp-content/uploads/2025/05/selkokielen_tarvearvio_2025_saavutettava.pdf
HE 16/2024 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annetun lain 2 §:n sekä lastensuojelulain 27 ja 41 §:n muuttamisesta. Viitattu 10.10.2025 https://valtioneuvosto.fi/delegate/file/135544
Heinäsenaho, M., Virtanen T. & Hyttinen, H. 2025. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation pitkän aikavälin mahdollisuudet. Työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2025:13 Julkaisija Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 1.10.2025 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/166170/STM_2025_13_rap.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Hujanen, K., Ailio, E. & Laukkanen, H. 2024. Kanta-palveluiden käyttöönotto sosiaalihuollossa luo perustan tiedon hyödyntämiselle. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, 16(2), 175–180. Viitattu 24.9.2025 https://doi.org/10.23996/fjhw.143469
Hujanen, K., Kosonen, N., Lehto, J., Nissilä, J., Pirhonen, T., Sandström, I-L. & Suhonen, M. 2025. Opas sosiaalihuollon tiedonhallinnan toimivaan yhteistyöhön Hyvinvointialueet ja palveluntuottajat kumppaneina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 9.9.2025 https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/JULSKKL
Jalonen, H. 2010. Hyvinvointipalvelujen johtaminen kompleksisuusteoreettisessa tulkintakehyksessä. Hallinnon Tutkimus 29 (2), 111–133. Viitattu 8.10.2025 https://www.researchgate.net/publication/268742060_Hyvinvointipalvelujen_johtaminen_kompleksisuusteoreettisessa_tulkintakehyksessa
Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H., Karki, S. Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. Viitattu 7.10.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-545-7
Kanta 2025a. Kanta-palvelujen lyhyt historia. Viitattu 10.10.2025 https://www.kanta.fi/kanta-palvelujen-lyhyt-historia
Kanta 2025b. Sosiaalihuollon asiakastietovaranto. Viitattu 21.8.2025 https://www.kanta.fi/ammattilaiset/sosiaalihuollon-asiakastietovaranto#:~:text=Sosiaalihuollon%20asiakastietovaranto%20on%20
Kanta 2025c. Kantaan liittyminen ja valmistelut. Liittymismallit. Viitattu 22.9.2025 https://www.kanta.fi/ammattilaiset/liittymismallit
Kanta 2025d. Kela ja THL: Sosiaalihuollon Kanta-liittymisvelvoite lähestyy – kartoitamme yksityisten palveluntuottajien tilannetta. Tiedote 15.5.2025. Viitattu 19.9.2025 https://www.kanta.fi/tiedote/-/asset_publisher/cf6QCnduV1x6/content/kela-ja-thl-sosiaalihuollon-kanta-liittymisvelvoite-lahestyy-kartoitamme-yksityisten-palveluntuottajien-tilannetta
Kanta 2025e. Kanta-palveluiden tiekartta 2025–2029. Viitattu 8.10.2025 https://www.kanta.fi/documents/d/guest/kanta-tiekartta-2025-2029
Kelan tilastollinen vuosikirja 2023. Viitattu 8.10.2025 http://hdl.handle.net/10138/588176
Keskimäki, I., Tynkkynen, L-K. & Lehto, J. 2012. Tilaaja – tuottajatoimintatapaan liittyvät keskeiset käsitteet. Teoksessa M. Junnila, T. Aho, S. Fredriksson, I. Keskimäki, J. Lehto, M. Linna, S. Miettinen & L-K. Tynkkynen (toim.) 2012. Sitä saa mitä tilaa. Tilaaja – tuottajatoimintatavan kehittyminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Raportti 42/2012. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Viitattu 21.8.2025 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90822/URN_ISBN_978-952-245- 680- 9.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kiukas, V. & Eronen, A. 2024. Järjestöbarometri 2024: Raju leikkaus järjestöjen valtionavustuksiin syventää heikoimmin voivien ahdinkoa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Viitattu 8.10.2025 https://www.soste.fi/uutiset/jarjestobarometri-2024-raju-leikkaus-jarjestojen-valtionavustuksiin-syventaa-heikoimmin-voivien-ahdinkoa/
Kvale, S. 1996. InterViews – An Introduction to Qualitative Research Interviewing. Thousand Oaks, CA: Sage.
Kärkkäinen, E., Virtanen, L., Kainiemi, E., Heponiemi, T., & Vehko, T. 2024. Digitalisaatio ja sen strateginen johtaminen sosiaali-ja terveyspalvelujen järjestämisessä: Tilannekuva reilu vuosi hyvinvointialueiden toiminnan aloittamisen jälkeen. THL. Työpaperi 45/2024. Viitattu 20.9.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-343-0
Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista 254/2015. Viitattu 24.9.2025 https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2015/254
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 703/2023. Viitattu 24.9.2025 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2023/20230703
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 784/2021. Viitattu 10.10.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2021/784
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 159/2007. Viitattu 10.10.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2007/159
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021. Viitattu 24.9.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2021/612
Lehmuskoski, A., Palm, N., Korhonen, K. & Suhonen, M. 2025. Kanta-palvelujen käsikirja sosiaalihuollon toimijoille : versio 4.4. THL. Viitattu 9.10.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025100299280
Lindgren, L. & Manssila, J. 2021. Jatkuva oppiminen sosiaalialalla 2021. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammatillisen osaamisen kehittämisen tavat, toteutuminen ja tarpeet vuosina 2019–2021. Viitattu 16.9.2025 https://www.talentia.fi/wp-content/uploads/2021/12/Jatkuva-oppiminen-sosiaalialalla-2021.pdf
Londén, P., Typpö, L., Eronen, A., Peltosalmi, J. & Haikari, J. 2023. Sosiaalibarometri 2023. Sosiaali- ja terveyspalvelut hyvinvointialueilla. SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry Helsinki. Viitattu 9.10.2025 https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2023/10/Sosiaalibarometri-2023-osa-3-Sosiaali-ja-terveyspalvelut-hyvinvointialueilla.pdf
Majoinen, K. & Antila, A. 2017. Hyvinvoinnin edistäminen kunnassa. Sisältö, mahdollisuudet ja haasteet. ARTTU2-TUTKIMUSOHJELMAN JULKAISUSARJA NRO 12/2017. Viitattu 8.10.2025 https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2017/1880-hyvinvoinnin-edistaminen-kunnassa-arttu2-tutkimusohjelman-julkaisu-nro-122017
Mayring, P. 2020. Qualitative Content Analysis: Demarcation, Varieties, Developments [30 paragraphs]. Forum Qualitative Sozialforschung / Forum: Qualitative Social Research, 20(3), Art.16, Viitattu 9.10.2025 http://dx.doi.org/10.17169/fqs-20.3.3343
Miettinen, S., Junnila, M. & Lehto, J. 2012. Kohti tilaaja-tuottaja-toimintatapaa. Teoksessa M. Junnila, T. Aho, S. Fredriksson, I. Keskimäki, J. Lehto, M. Linna, S. Miettinen & L-K. Tynkkynen (toim.) Sitä saa mitä tilaa. Tilaaja – tuottajatoimintatavan kehittyminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Raportti 42/2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 21.8.2025 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90822/URN_ISBN_978-952-245- 680- 9.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Mäki-Lohiluoma, J. 2023. Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityinen tuotanto ja lainsäätäjän harkintavallan rajat. Oikeustiede-Jurisprudentia, 55(LV), 195–290. Viitattu 8.10.2025 https://journal.fi/oikeustiede-jurisprudentia/article/view/138248
Möttönen, S. 2019. SOTE-UUDISTAMISEN ANATOMIA. Yhteiskuntapoliittisia näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon reformista. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 26. Viitattu 8.10.2025 https://kaks.fi/wp-content/uploads/2019/05/mottonen_sote-uudistamisen-anatomia-3.pdf
Patja, K. 2025. Professori Lapin hyvinvointialueen säästöistä: avopalvelut kannattaa pitää ihmisten lähellä. Viitattu 8.10.2025 https://yle.fi/a/74-20186103
Pennanen, P, Jansson, M., Torkki, P., Harjumaa, M., Pajari, I., Laukka, E., Lakoma, S., Härkönen, H., Verho, A., Martikainen, S., Kouvonen, A. & Leskelä, R-L. 2023. Digipalvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:52. Viitattu 9.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-059-2
Peters, L. & Manz, C. M. 2007. Identifying antecedents of virtual team collaboration. Team Performance Management 13, 117–129.
Perustuslaki 731/1999. Viitattu 24.9.2025 https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/1999/731
Pyykönen, A-M., Lammintakanen, J. & Pehkonen, A. 2022. Syrjiikö digitalisointi ihmisiä sosiaalipalveluissa? Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 50. Viitattu 7.10.2025 https://kaks.fi/wp-content/uploads/2022/05/syrjiiko_digitalisointi_ihmisia_sosiaalipalveluissa.pdf
Ross, P-S. 2020. Governance-Strukturen, Welfare-Mix und organisationale Hybridisierung in der Kinder- und Jugendhilfe. Teoksessa Polutta, A. (Hrsg.) Kooperative Organisations- und Professionsentwicklung in Hochschule und Sozialwesen? Gleichstellungspolitik und Professionalisierung in geteilter Verantwortung. Viitattu 8.10.2025 https://www.researchgate.net/publication/345656056_Governance-Strukturen_Welfare-Mix_und_organisationale_Hybridisierung_in_der_Kinder-_und_Jugendhilfe
Ruuskanen, P, Jousilahti, J., Faehnle, M., Kuusikko, K., Kuittinen, O., Virtanen, J. & Strömberg, L. 2020. Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:47. Viitattu 8.10.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-918-9
SADe-ohjelman Etäpalveluhankkeen loppuraportti 2015. Valtiovarainministeriön julkaisuja 49/2015. Viitattu 6.10.2025 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163315/VM_2015_49.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Selkokielen tarve 2025. Selkokeskus. Viitattu 9.10.2025 https://selkokeskus.fi/selkokieli/selkokielen-tarve/
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (sote-uudistus) 2024. STM. Viitattu 8.10.2025 https://stm.fi/soteuudistus
STM 2024. Asiakastietolakiin muutoksia – Sosiaalihuollon Kanta-palveluun liittymisen määräaikoja muutetaan. Viitattu 10.10.2025 https://stm.fi/-/asiakastietolakiin-muutoksia-sosiaalihuollon-kanta-palveluun-liittymisen-maaraaikoja-muutetaan
Suomen tilastollinen vuosikirja 2024. Tilastokeskus. Viitattu 8.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-244-726-5
THL 2016. Määräys sosiaalihuollon palvelutehtävien luokituksesta. THL1/2016. Viitattu 10.10.2025 https://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/maarayskokoelmat/terveyden-ja-hyvinvoinnin-laitos/2016/47597
THL 2021. Määräys sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen rakenteista ja asiakasasiakirjoihin merkittävistä tiedoista. THL 1/2021. Viitattu 10.10.2025 https://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/maarayskokoelmat/terveyden-ja-hyvinvoinnin-laitos/2021/47557
THL 2024. Määräys sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista. THL 1/2024. Viitattu 10.10.2025 https://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/maarayskokoelmat/terveyden-ja-hyvinvoinnin-laitos/2024/50398
THL 2025. Sosiaalihuollon kirjaamisohjeet. Viitattu 10.10.2025 https://thl.fi/aiheet/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/kirjaaminen/sosiaalihuollon-kirjaamisohjeet
Terveys ja sosiaalipalveluiden henkilöstö, alan ammattinimikkeellä työskentelevät sekä alalle koulutetut. THL. Viitattu 15.9.2025 https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/henkilo/tkaynti/fact_henkilo_tkaynti
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (uud. laitos). Helsinki: Tammi.
Viinamäki, L. & Pohjola, A. 2016. Sosiaalialan T-osaaminen Sote-uudistuksessa. AMK-lehti/UAS Journal – ammattikorkeakoulujen yhteinen verkkolehti 2/2016, Työelämä. Viitattu 7.10.2025 https://uasjournal.fi/tyoelama/sosiaalialan-t-osaaminen-sote-uudistuksessa/
Viinamäki, L., Kivivirta, V., Selkälä, A., Voutilainen, O., Syväjärvi, A. & Suikkanen, A. 2017. … ajasta ja paikasta riippumatta … Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla –hankkeen loppuraportti. LAPIN AMKIN JULKAISUJA. Sarja A. Referee-tutkimukset 1/2017. Viitattu 7.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-190-0
Viinamäki, L. & Saari, E. 2019. Welfare mix -hyvinvointipalveluiden tuottamismalli sosiaa-lialan korkeakoulututkintojen kompetenssien haastajana. Teema-artikkeli. Lumen. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti 2/2019. Viitattu 7.10.2025 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lumenlehti/2019/10/30/welfare-mix-hyvinvointipalveluiden-tuottamismalli-sosiaalialan-korkeakoulututkintojen-kompetenssien-haastajana/
Wartiainen, P., Vuori, A. & Tyllinen, M. 2020. Digitalisaation mahdollisuudet sosiaalihuollossa asiakastietojärjestelmän näkökulmasta. Teoksessa L. Suoninen-Erhiö, A. Pohjola, M. Satka, & J. Simola (toim.) 2020. Sosiaaliala uudistuu: Tietopohjan ja vuorovaikutuksen kysymyksiä. Viitattu 7.10.2025 https://www.huoltajasaatio.fi/wp-content/uploads/2020/12/SU-ia.pd
Virtanen, A., Tossavainen, P. & Uuppo, I. 2023. Sosiaalihuollon kirjaamisen kehittämisen tila 2023. Yksityisille palveluntuottajille suunnattu sosiaalihuollon tiedonhallintaa ja kirjaamisen kehittämistä koskeva kysely. Kansa-koulu 5. Viitattu 7.10.2025 https://innokyla.fi/sites/default/files/2024-03/Sosiaalihuollonkirjaamisenkehitt%C3%A4misen-tila-2023-FINAL.p
Virtanen, L., Kaihlanen, A-M., Kainiemi, E., Hakamäki, P. & Heponiemi, T. 2023. Hyvinvointiyhteiskunnan erilaiset digipalveluiden käyttäjät: Katsaus digipalveluiden hyödyntämiseen liittyvistä yksilötason tekijöistä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 31/2023. Viitattu 9.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-138-2
Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2024. Tilastokeskus. Viitattu: 9.10.2025 https://stat.fi/julkaisu/cm46zt2kj04sa07vy06eodiku
Ylönen, K., Salovaara, S., Kaipio, J., Tyllinen, M., Tynkkynen, E., Hautala, S., & Lääveri, T. 2020. Sosiaalialan asiakastietojärjestelmissä paljon parannettavaa: käyttäjäkokemukset 2019. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, 12(1), 30–43.
Liitekuvio 1. Kanta-palveluiden kehitys pähkinänkuoressa sekä sosiaalihuollon palvelunantajien Kanta-liittymistä raamittavat oleellisimmat lait ja määräykset.
