Emma Päättönen, YTM, projektisuunnittelija OYS Barnahus-hanke, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue (Pohde), YAMK- opiskelija Ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu
Maarit Tihinen, FT, yliopettaja (TKI), Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
Asiasanat: Ennakointi, strateginen johtaminen, osaamisen kehittäminen, väkivalta.
Johdanto
Alaikäisiin kohdistuva väkivalta on monimuotoinen ja vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka vaatii viranomaisten välistä yhteistyötä ja strategista lähestymistapaa. Väkivaltaepäilyn tilanteet vaativat viranomaisilta sujuvaa yhteistyötä sekä osaamista. Digitalisaation myötä väkivallan ilmiöt ovat moninaistuneet ja muuttuvat edelleen, joten lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten (kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten, poliisin) osaamisen ylläpitäminen eri ilmiöistä, toimintaprosesseista sekä lainsäädännöstä on erittäin tärkeää. Barnahus-mallin (THL 2023a) tavoitteena on tehostaa lapsiin kohdistuvien väkivaltaepäilyjen selvitysprosesseja sekä tarjota väkivaltaa kokeneille lapsille ja nuorille mahdollisimman ajantasaista lapsiystävällistä tukea ja hoitoa koordinoidusti. Vuonna 2024 sosiaali- ja terveysministeriö myönsi 1,9 miljoonaa euroa valtionavustusta Barnahus-mallin kehittämiseen ja jalkauttamiseen (STM 2024).
Barnahus-hankkeen työ on aloitettu kansallisesti vuonna 2019 ja sitä hallinnoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Hanketta toteutetaan jokaisella yliopistosairaalaa ylläpitävillä hyvinvointialueilla, toiminta-alueena koko yhteistyöalue (THL 2023a). Osaamisen kehittäminen, strateginen ennakointi ja johtaminen ovat keskeisiä tekijöitä Barnahus-mallin tehokkaassa toteuttamisessa. Barnahus-mallissa tavoitteena on tarjota organisaatioiden rakenteisiin ammattilaisille sellaisia työvälineitä, että ajantasaiset prosessikuvaukset, toimintamallit ja -ohjeet ovat eri toimijoiden saatavilla helposti. Näin asuinpaikasta riippumatta lapsille voidaan tarjota yhdenvertaiset palvelut ja tuki väkivaltaepäilyn tilanteissa.
Barnahus-hankkeessa on alueellisesti ja kansallisesti rakennettu ainutlaatuista moniammatillista yhteistyötä viranomaisten välille. Kuviossa 1 on kuvattu Barnahusin neljän huoneen mallia, joka havainnollistaa sitä, kuinka tärkeä on samanaikaisesti huomioida lapsen tarpeet eri näkökulmista.
Kuvio 1. Barnahusin neljän huoneen malli (mukaillen THL 2023a)
Tarpeiden huomioiminen vaatii monialaista yhteistyötä, jota tuetaan kehittämällä ammattilaisten osaamista. Barnahus-hankkeen avulla viranomaisille on voitu tarjota tutkittuun tietoon perustuvaa ajantasaista tietoa sekä työkaluja lapsen tuen, turvan ja oikeuksien vahvistamiseksi ja yhdenvertaisuuden varmistamiseksi.
Hankkeen päättyessä Barnahus-mallin kiinnittyminen alueille edellyttää strategista suunnittelua ja toimenpiteitä. Yhtenä merkittävämpänä on ammattilaisten osaamisen vahvistaminen kouluttamalla, materiaalien juurruttamisella ja osaamisen tarpeiden tunnistamisella säännöllisesti. Kansallisesti hankkeen ydintavoitteet ovat yhteiset ja alueelliset hankkeet mukailevat THL:n laatimaa hankesuunnitelmaa. Kehittämistyön painopisteet vaihtelevat alueellisesti huomioiden alueiden erityistarpeet ja tilanne. Alueellisia eroja on myös siinä, suuntautuuko työskentely tiiviimmin esimerkiksi poliisin tai sosiaalihuollon kanssa.
Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) Barnahus-hankeen alueeseen kuuluu koko Pohjoinen yhteistyöalue. Hanke toteutti alueen ammattilaisille kyselytutkimuksen syksyllä 2024, johon vastasi lähes 700 ammattilaista. Tässä artikkelissa esitetään tutkimuksen keskeisimmät tulokset. Artikkelin yhtenä tavoitteena on avata esihenkilö- ja johtotasolle näkökulmia siihen, miksi on tärkeää luoda henkilöstölle sellainen toimintaympäristö, joka mahdollistaa paneutumisen tähän osa-alueeseen sekä tukea henkilöstön osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Niin kauan kuin organisaatioissa ei panosteta tarpeeksi kattavasti henkilöstön osaamiseen, on alueellinen moniammatillinen yhteistyö rikkonaista. Tämä johtaa siihen, ettei lapsen etu toteudu väkivaltaepäilyn prosesseissa riittävällä tavalla ja ennaltaehkäisevä työskentely hankaloituu. On tärkeää, että osaamisen kehittäminen mahdollistetaan, seurataan ja tehdään vaikuttavuuden arviota säännöllisesti.
Strateginen ennakointi johtamisessa
Strateginen ennakointi on keskeinen osa modernia johtamista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveyspalveluissa toimitaan usein moniammatillisissa ja eettisesti vaativissa ympäristöissä. Alaikäisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyssä ennakointitiedon hyödyntäminen mahdollistaa sekä yhteiskunnallisten ilmiöiden että yksittäisten riskitekijöiden havaitsemisen ajoissa ja mahdollistaa niihin reagoimisen järjestelmällisesti. Strateginen ennakointi tarjoaa johtamiselle välineitä paitsi tulevaisuuden ymmärtämiseen, myös vaikuttavien toimenpiteiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin (Hiltunen, 2013).
Strateginen ennakointi perustuu systemaattiseen tulevaisuustiedon keräämiseen ja analysointiin. Tieto voi olla määrällistä (esim. lastensuojeluilmoitusten tai rikosepäilyjen tilastolliset trendit) tai laadullista (esim. asiantuntijatyöpajojen havainnot tai lapsilta kerätyt kokemustiedot) (STM 2023.) Strateginen ennakointi tukee ennakoivaa päätöksentekoa, joka mahdollistaa resurssien suuntaamisen sinne, missä tarve on suurin. Esimerkiksi Barnahus-toimintamallissa hyödynnetään LASTA-seula-mallia, joka tukee systemaattista arviointia lapseen kohdistuvan väkivaltarikosepäilyn selvittämisessä ja suojelutarpeen tunnistamisessa (THL 2024). LASTA-seula-mallia on Barnahus-hankkeessa jatkokehitetty ja se toimii välineenä lapsiin kohdistuvan väkivallan rikosepäilyjen selvittämisessä. Malli on alun perin luotu THL:n Lasta-hankkeessa (Sinkkonen & Mäkelä 2017.) Lisäksi suojelutarpeen arviointikäytännöistä on tehty selvityksiä, jotka auttavat ymmärtämään ja kehittämään lapsikeskeisiä arviointiprosesseja (Fadjukoff, Hautamäki, Hakala, & Ellonen 2023).Strateginen ennakointi on siis myös olennainen osa väkivallan ennaltaehkäisyä.
Ennakoinnin keskeinen tehtävä johtamisessa on tarjota perusteita strategisten valintojen tekemiselle. Tulevaisuusskenaarioiden rakentaminen auttaa organisaatioita varautumaan erilaisiin kehityssuuntiin – esimerkiksi digitaalisuuden lisääntymiseen väkivallan muodoissa tai lainsäädännöllisiin muutoksiin, jotka vaikuttavat tiedonvaihdon mahdollisuuksiin. Tulevaisuuden vaihtoehtojen arviointi tukee joustavaa ja tilanneherkkää johtamista, joka ei nojaa pelkästään nykyhetken haasteisiin, vaan pyrkii aktiivisesti muokkaamaan tulevaa toimintaympäristöä. (Hamel & Zanini 2020.)
Johtamisen näkökulmasta strateginen ennakointi konkretisoituu muun muassa koulutusstrategioiden suunnittelussa, moniammatillisen yhteistyön rakenteiden kehittämisessä sekä palvelupolkujen vaikuttavuuden arvioinnissa (Korpilahti ym. 2019). Ennakoiva tiedolla johtaminen voi auttaa johtoa tunnistamaan osaamisaukkoja, suuntaamaan koulutusta (esimerkiksi traumainformoidun työotteen vahvistamiseen) ja kehittämään asiakaslähtöisiä toimintamalleja. Barnahus-mallin kontekstissa tämä on näkynyt muun muassa koulutusten, kuten CFTSI- ja TF-KKT-menetelmien jalkauttamisessa, sekä digitaalisten välineiden kehittämisessä tiedonvaihdon tueksi.
Strateginen ennakointi ei ole kuitenkaan ainoastaan tekninen johtamisen väline, vaan se voi olla myös eettinen lähestymistapa. Alaikäisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisy edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista lapsen oikeuksien toteuttamiseen, yhdenvertaisuuden edistämiseen ja oikea-aikaisen tuen varmistamiseen. Eettinen johtajuus strategisessa ennakoinnissa tarkoittaa sen varmistamista, että tulevaisuuden päätökset palvelevat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia – tässä kontekstissa väkivaltaa kokeneita tai sen uhan alla eläviä lapsia ja nuoria. (United Nations 2021.)
Strateginen ennakointi voi toimia siten sillanrakentajana nykyhetken ja tavoitellun tulevaisuuden välillä (Hiltunen 2013). Sen avulla voidaan luoda resilienttiä, tietoperustaista ja lapsilähtöistä johtamiskulttuuria, joka tukee sekä yksittäisiä ammattilaisia että kokonaisia organisaatioita tehtävässään väkivallan ehkäisyn ja varhaisen puuttumisen edistäjinä.
Johtamisen näkökulmasta on tärkeää huomioida moniammatillisen yhteistyön haasteet ja mahdollisuudet. Esimerkiksi tiedonvaihdon lainsäädännölliset pullonkaulat voivat hidastaa prosesseja, jolloin niiden ratkaiseminen vaatii strategista johtamista, prosessien yhteensovittamista ja lainsäädännön soveltamisosaamista niin työtä tekeviltä ammattilaisilta kuin johtajilta. (THL 2023b.) Tiedonkulun parantamiseksi lakia lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä (1009/2008) ollaan parhaillaan päivittämässä.
Osaamisen kehittäminen strategisen johtamisen välineenä
Osaamisen kehittäminen on keskeinen osa strategista johtamista erityisesti poliisissa ja monialaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa, jossa ammattilaisten toiminta perustuu paitsi lainsäädäntöön ja ohjeistuksiin, myös eettiseen harkintaan, vuorovaikutustaitoihin ja ajankohtaiseen asiantuntijatietoon. Alaikäisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyssä osaamisen strateginen kehittäminen on ratkaisevaa, koska väkivalta näyttäytyy yhä monimuotoisempina ja vaikeammin havaittavina ilmiöinä, ja toisaalta ammattilaisten osaaminen voi vaikuttaa suoraan lapsen oikeusturvaan ja toipumismahdollisuuksiin (Korpilahti ym, 2019; WHO 2016).
Strateginen osaamisen kehittäminen edellyttää sekä nykytilan arviointia että tulevaisuuden osaamistarpeiden ennakointia. Tämä voidaan toteuttaa osaamiskartoitusten, itsearviointityökalujen tai työyhteisön kehityskeskustelujen avulla. Alaikäisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn kentällä keskeisiä osaamisalueita ovat esimerkiksi traumainformoitu työote, lasten kuuleminen oikeudellisesti kestävällä tavalla, kulttuurisensitiivisyys, varhaisen puuttumisen mekanismit sekä moniammatillisen yhteistyön taidot (Laajasalo ym. 2024).
Barnahus-mallissa osaamisen kehittämisellä on erityisasema, sillä toimintamalli edellyttää yhteistä ymmärrystä ja toimintakulttuuria eri ammattiryhmien (poliisi, syyttäjä, sosiaalihuolto, terveydenhuolto) välillä. Osaamisen kehittäminen ei siten voi perustua yksittäisiin koulutustilaisuuksiin, vaan sen tulee olla jatkuvaa, tavoitteellista ja osana rakenteellista johtamista organisaatioissa (Gilbert ym. 2021). Esimerkiksi CFTSI- ja TF-KKT-menetelmien käyttöönotto Barnahus-hankkeessa on vaatinut sekä syvällistä perehdytystä että työnohjauksellista tukea, mutta myös sellaisten rakenteiden kehittämistä, jotka tukevat menetelmien pysyvyyttä käytännön työssä (Laajasalo ym. 2024).
Osaamisen kehittäminen strategisena välineenä linkittyy myös henkilöstöjohtamiseen ja organisaatiokulttuuriin. On tunnistettu, että yksittäisten ammattilaisten osaaminen ei yksin riitä, jos organisaatiokulttuuri ei tue avoimuutta, reflektointia tai virheistä oppimista. (Eraut 2004; Edmondson 2018.) Sosiaalityön professiossa ja johtamisessa puhutaan usein hiljaisesta tiedosta, jota on haastavaa tehdä näkyväksi, koska tieto kulkee henkilöltä toiselle, sen sijaan että sitä systemaattisesti siirrettäisiin. Strateginen johtaminen korostaa osaamisen kehittämistä paitsi yksilö- myös systeemitasolla: tarvitaan rakenteita, jotka mahdollistavat kokemusten jakamisen, yhteisten käytäntöjen rakentamisen ja jatkuvan ammatillisen kehittymisen. Tätä tukevat esimerkiksi Barnahus-verkoston alueelliset työryhmät ja kansalliset verkkokoulut. Barnahus-hankkeen puitteissa on järjestetty useita koulutuksia ja seminaareja, jotka tähtäävät ammattilaisten osaamisen vahvistamiseen. Lisäksi Barnahus-verkkokoulu tarjoaa maksuttoman koulutuksen lapseen kohdistuvasta väkivallasta, sen seurauksista ja tunnistamisesta. (THL 2023a.)
Ammattilaisten osaamisen kehittäminen on keskeinen eettinen ja lapsen oikeuksiin liittyvä kysymys. Lapsen kohtaaminen väkivaltatilanteissa vaatii erityistä sensitiivisyyttä ja valmiutta huomioida lapsen näkökulma, myös silloin, kun lapsi ei kykene ilmaisemaan kokemuksiaan sanallisesti. Ilman riittävää osaamista riskinä on, että lapsen kokema väkivalta jää tunnistamatta tai että palveluprosessit itsessään tuottavat uutta haittaa lapselle. (UNICEF 2024.)
Strategisen osaamisen kehittämisen avulla voidaan tukea vaikuttavampaa, yhdenvertaisempaa ja oikea-aikaisempaa palvelua väkivaltaa kokeneille lapsille. Se toimii keinona varmistaa, että kaikki toimijat jakavat yhteisen tietopohjan, eettisen perustan ja osaamistasovaatimukset. Sujuvalla prosessilla ja oikea-aikaisilla toimenpiteillä tuetaan lapsen toipumista, suojelua ja vahvistetaan lapsen oikeusturvaa.
Tutkimusmenetelmät ja keskeisimmät tulokset
OYS Barnahus-hanke keräsi syksyllä 2024 alueen ammattilaisten kokemuksia alaikäisiin kohdistuvien väkivaltaepäilyjen kanssa työskentelystä, osaamisen tarpeista ja moniammatillisen yhteistyön sujuvuudesta sekä kehittämistarpeista. Koska Barnahus-hankkeen yhtenä kärkitavoitteena on kouluttaa ammattilaisia ja vahvistaa heidän osaamistaan lapsiin kohdistuvan väkivaltaepäilyn tilanteissa, on tärkeää identifioida ne osa-alueet, joihin käytännön työssä toimivat ammattilaiset kaipaavat lisää osaamista ja perehtymistä. Kyselylomakkeen suunnitteluvaiheessa on päätettävä keskeisimmät käsitteet ja asetettava tutkimuksen tavoitteet (Vilkka, 2021). OYS Barnahus-hankkeen kysely toteutettiin anonyymina Webropol-kyselynä. Kyselyn tuloksia on hyödynnetty OYS Barnahus-hankkeen strategian suunnittelussa ja otettu erityisesti huomioon ammattilaisten osaamisen kehittäminen.
Tässä artikkelissa esitettyjen tulosten osalta tutkimuskysymyksiä oli kaksi: 1. mitä osaamisen tarpeita ammattilaisilla on lapsiin kohdistuvien väkivaltaepäilyn tilanteisiin ja 2. millaisia kokemuksia vastaajilla on moniammatillisesta yhteistyöstä väkivaltaepäilyn tilanteista ja miten yhteistyötä tulisi kehittää. Varsinainen tutkimusasetanta hankkeessa oli laajempi. Kyselyn avulla haluttiin myös selvittää mm. hankkeen tunnettuutta sekä sitä, mitä toimenpiteitä edellytetään, jotta Barnahus-malli ja hankeen tuottamat materiaalit ammattilaisten työn tueksi saadaan juurtumaan osaksi organisaatioiden rakenteita Pohjoisella yhteistyöalueella. Tavoitteena oli myös tunnistaa alueen keskeisimmät kehittämistarpeet, jotta viimeinen hankekausi voidaan toimia mahdollisimman tehokkaasti ja tarpeiden mukaisesti.
Aineiston keräämisessä ja käsittelyssä on otettu huomioon tutkimuseettiset kysymykset ja noudatettu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK 2024) asettamia hyvää tieteellistä käytäntöä. Tutkimusetiikkaan liittyvät kysymykset on otettava huomioon suunnittelu- ja toteutusvaiheissa sekä aineiston säilytyksen suhteen (Vilkka 2021). Aineiston keruu suunniteltiin työryhmän kesken ja aineiston analysointi ja säilyttäminen on toteutettu siten, että vastaajien anonymiteetti on suojattu. Aineiston käyttöön tässä artikkelissa on haettu kirjallinen lupa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta (Pohde).
Tuomi ja Sarajärvi (2018) kuvaavat sisällönanalyysin eri vaiheet ja niissä mahdollisesti esiintyviä ongelmia teoksessaan Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tämä tutkimusaineisto on laadullinen ja analyysivaiheessa hyödynnettiin sisällönanalyysia. Aineisto luokiteltiin teemoittelemalla ja tunnistamalla sisällöllisiä elementtejä ja nimeämällä ne. Aineistoa on analysoitu myös käyttäen eri rajauksia vastaajien antamien taustatietojen perusteella, esimerkiksi alueen mukaan. Vuori (2021) toteaa, että rajattujen aineistojen avulla voi tehdä yleisluonteisia johtopäätöksi. Niinpä rajattuja aineistoja on luokittelun jälkeen verrattu myös toisiinsa ja tunnistettu yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia alueilla ja ammattiryhmien välillä, jolloin on voitu luotettavasti tehdä yleisluonteisia johtopäätöksiä koko Pohjoisen yhteistyöalueen tilanteesta tämän teeman osalta. Aineistoa ei ole rajattu ja analysoitu niiltä osin, mikäli vastaajia oli alle 10 vastaajien anonymiteetin turvaamiseksi. Esimerkiksi lapsirikostutkijoiden määrä on useilla alueilla pieni, joten heidän vastauksiaan ei ole ajettu aluekohtaisesti.
Tuloksien luotettavuuden arvioimisessa on otettava huomioon, että vastaaja on voinut tehdä virheen ja valita väärän taustamuuttujan tai hän on voinut ymmärtää kysymyksen väärin (Vilkka, 2021). Tässä kyselyssä vastaajat ovat antaneet tietoa perustuen heidän omiin kokemuksiinsa ja tarpeisiinsa, jolloin vastauksissa väistämättä ilmenee heidän subjektiivinen kokemuksensa. Vastauksista on kuitenkin mahdollista tehdä johtopäätöksiä ja kuvata ilmiötä tässä ajassa, kun vastaajia on tarpeeksi suuri joukko ja vastaajat ovat henkilöitä, joilla on tietoa tutkittavasta ilmiöstä (Tuomi & Sarajärvi, 2018).
Vastaajia oli koko Pohjoisella yhteistyöalueella 684 ja vastaajat edustivat useita eri organisaatioita ja toimijoita, kuten varhaiskasvatus, koulu, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä poliisi. Yhtenä merkittävänä haasteena kyselyyn vastaajat kokivat tiedonkulkuun ja tiedonvaihtoon liittyvät haasteet toimijoiden välillä. Useat vastaajat kokivat haasteeksi sen, ettei heihin otettu yhteyttä ilmoituksen tekemisen jälkeen, eikä heille kerrottu, miten asia etenee ja mikä jatkotyöskentely asiassa on. Osa koki tämän vaikeuttavan heidän omaa työskentelyään lapsen, nuoren tai perheen kanssa. Yhteistyötä helpottavaksi tekijäksi vastauksissa tunnistettiin se, että tietoisuus toisten tehtäväkentästä, toimivaltuuksista ja velvollisuuksista sekä tiedonkulkuun vaikuttavista laeista lisäävät ymmärrystä ja yhteistyön mahdollisuuksia. Yhteistyön on koettu olleen laadukasta, toisia kuuntelevaa ja eri ammattilaisten osaamisen huomioivaa. Myös poliisin ja sosiaalipäivystyksen suora konsultaation mahdollisuus oli tärkeä osa työn sujuvuutta.
Kuvio 2. Vastaajien kokemus yhteistyön sujumisesta yleensä ammattiryhmittäin (n=414).
Vastaajat tunnistivat yhteistyön haasteiksi prosessien hitauden ja yhteensovittamisen, henkilöstön vaihtuvuuden ja aikataululliset asiat, jolloin tiedottamiselle tai muulle yhteydenpidolle, joka ei ole aivan välttämätöntä asian selvittämisen kannalta, ei jää aikaa.
Yhteistyötä haastavana tekijänä vastauksissa nousi myös eri ammattiryhmien välinen railo. Vaikka työtä tehdään usein samalla rajapinnalla, on osa vastaajista kokenut, etteivät he ole tulleet kuulluksi eikä tämä ole lisännyt yhteistyön mahdollisuuksia. Yhteistyön nähtiin olevan näissä tilanteissa näennäistä ja tuloksien vähäisiä.
Kyselyn tulosten perusteella voidaan todeta, että moniammatillista yhteistyötä on tarpeen tiivistää lapsiin ja nuoriin kohdistuvissa väkivaltaepäilyn tilanteissa. Pohjoisella yhteistyöalueella hankkeen toimesta pyritään vahvistamaan ammattilaisten osaamista väkivaltaepäillyn puheeksiottoon, väkivallan tunnistamiseen sekä tukea ammattilaisia moniviranomaisyhteistyöhön lisäämällä osaamista lapsiin kohdistuvien väkivaltaepäilyjen selvittämisen viranomaisprosessista, tiedon jakamisesta ja vastuista.
Vastaajat nimesivät heillä olevan koulutus- ja osaamistarvetta eniten väkivaltaepäilyn puheeksiotossa. Toiseksi eniten kaivattiin toimintaohjeita tai niiden päivittämistä ja läpikäymistä yhteisesti säännöllisin aikavälein. Toimintaohjeen osalta vastauksissa nousi esiin, että ohje voi olla käytössä, mutta sen ajantasaisuus, soveltuvuus juuri omaan työhön ja vastuun- jakautuminen ammattilaisten kesken koettiin epäselväksi. Kolmanneksi eniten kaivattiin koulutusta väkivallan tunnistamiseen liittyen, esim. nuorten väliseen, sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan ja sisarusten väliseen väkivaltaan. Yhteistyön osalta vastaajat kaipasivat tietoa prosesseista, toimijoiden tuntemista ja vastuiden jakautumista.
Kyselyn tulosten perusteella koulutukset eivät ole tavoittaneet kaikkia alueen ammattilaisia ja lisäkoulutuksen tarvetta on edelleen. On merkittävää huomioida myös se, että suurelle osalle lasten ja nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille tulee väkivaltaepäilyn tilanteita vastaan harvakseltaan, jolloin on mahdotonta olettaa, että ammattilainen muistaisi tarkat toimintaohjeet ilman organisaation tukea. Lapsiin kohdistuva väkivalta asiana voi olla myös haastavaa kohdata, jolloin ammattilaisten osaamista vahvistamalla turvataan myös lasta ja lapsen oikeusturvaa laajemmin. Merkittäväksi johtamiskysymykseksi kiteytyy tarve, että ammattilaisten osaamista ylläpidetään ja ajankohtaisista ilmiöistä, moniammatillisesta työskentelystä, prosesseista ja lain soveltamisesta koulutetaan säännöllisesti. Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että ammattilaiset pääsevät nopeasti luotettavan ja ajankohtaisen tiedon äärelle, esimerkiksi toimintaohjeisiin, jos he kohtaavat alaikäisiin kohdistuvaa väkivaltaa. On tarpeen varmistaa, että tieto ja osaaminen ei henkilöidy ja siirry vain ”hiljaisena tietona” työntekijältä toiselle. Ammattilaisilla on velvollisuus, mutta myös oikeus toimia ja organisaation etu on, että tieto ja osaaminen on ajantasaista. Osaamisen tarpeita on kartoitettava säännöllisesti ja tarjottava yksilöllisempiä ratkaisuja tarvittaessa. Organisaation strateginen suunnittelu koulutuksien, viestinnän ja materiaalien päivittämisen osalta on merkittävässä roolissa.
Johtopäätökset
Tiedonvaihdon sujuvoittaminen ja sen myötä moniammatillisen yhteistyön toiminnan varmistaminen ovat keskeisiä haasteita Barnahus-mallin toteuttamisessa. Mallin vakiinnuttaminen osaksi palvelujärjestelmää edellyttää sitoutumista ja pitkäjänteistä työtä. Lainsäädännön päivittämisen tarve on laajasti tunnistettu ja sen päivittämiseksi tehdään systemaattisesti työtä kansainvälisellä ja kansallisella tasolla. (Hannonen & Lilja 2024). Lainsäädännön päivittäminen vastaamaan nykyisiä tarpeita on tärkeää, jotta eri toimijat voivat tehokkaasti jakaa tietoa ja tehdä yhteistyötä lapsen edun mukaisesti.
Strateginen ennakointi edellyttää päätöksentekijöiltä osaamista tulevaisuustiedon hyödyntämisestä ja sen soveltamisesta. Organisaatioiden rajojen ylittävä moniammatillinen yhteistyö edellyttää onnistuakseen yhteisiä käytänteitä ja toiminta-alustoja. Näitä on toteutettu muun muassa lain (1009/2008 Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä) lausuntokierroksella, jossa ammattilaiset ovat yhdessä edistäneet lausuntoa lakiesitykseen. Merkittävänä ammattilaisten yhteistyönä on päivitetty Sosiaali- ja terveysministeriön Väkivallaton lapsuus -toimenpideohjelmaa kaudelle 2026–2033. Käytännöntasolla yhteistyön kehittämisestä esimerkkinä voi esittää ammattilaisille suunnatut poliisin konsultaationumerot, jotka ovat nykyisin käytössä kaikilla poliisilaitoksilla Pohjoisella yhteistyöalueella. Lisäksi kaikilla alueilla voi konsultoida sosiaali- ja kriisipäivystystä matalalla kynnyksellä. Konsultaatioiden avulla ammattilaiset saavat tietoa prosessin etenemisestä ja ammattilaiset voivat jakaa tietoja lain puitteissa jo varhaisessa vaiheessa. Väkivaltaepäillyn tilanteissa prosessien ymmärrys ja ammattilaisten oman roolin tunnistaminen on tärkeää myös ennaltaehkäisevän työn ja onnistuneen palveluohjauksen kannalta. Lisäksi Pohjoisella yhteistyöalueella pidetään moniammatillisia yhteistyökokouksia säännöllisesti, joiden kautta yhteistyötä lisätään ja kehitetään. Jatkokehittämistä tarvitaan kuitenkin edelleen konsultaatioiden hyödyntämiseen, viranomaisten prosessien tuntemiseen sekä toimintaohjeiden ja ammattilaisten osaamisen ylläpitämiseen organisaatioissa.
Osaamisen kehittäminen, strateginen ennakointi ja johtaminen ovat keskeisiä tekijöitä alaikäisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyssä. Barnahus-malli tarjoaa tehokkaan ja lapsiystävällisen lähestymistavan, mutta sen onnistunut toteuttaminen edellyttää jatkuvaa kehittämistä, yhteistyötä ja sitoutumista kaikilta osapuolilta. Ammattilaisten osaamisen kehittäminen on kiinnitettävä organisaation rakenteisiin, jotta ajantasaista tietoa ja koulutusta voidaan tarjota säännöllisesti. Osaamisen tarpeita täytyy myös selvittää säännöllisesti. On merkittävää kiinnittää entistä vahvemmin huomiota siihen, millaisia mahdollisuuksia digitalisaatio ja tekoäly luovat ammattilaisten työhön alaikäisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyyn ja väkivaltaepäillyn tilanteissa toimimiseen. Jatkotutkimuksen näkökulmasta olisi antoisaa syventyä tarkemmin siihen, miten strategisella ennakoinnilla ja vahvemmin tulevaisuustiedon hyödyntämisellä sekä vaikuttavuuden mittareiden kehittämisellä voidaan kehittää etenkin sosiaalipalveluiden strategiatyötä ja johtamista, sekä panostaa entistä vahvemmin väkivallan ennaltaehkäisevään työhön ja turvata lapsen oikeuksien toteutuminen.
Lähteet
Edmondson, A. 2018. The fearless organization: Creating psychological safety in the workplace for learning, innovation, and growth. Hoboken: John Wiley & Sons.
Eraut, M. 2004. Informal learning in the workplace. Studies in Continuing Education, 26(2), 247-273. Viitattu 10.5.2025 https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/158037042000225245?scroll=top&needAccess=true#d1e173.
Fadjukoff, M., Hautamäki, S., Hakala, V. & Ellonen, N. 2023. Lasta-seula-malli lapsiin kohdistuvan väkivallan rikosepäilyjen selvittämisen välineenä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:61. Valtionneuvoston kansia, Helsinki. Viitattu 13.5.2025 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165235/VNTEAS_2023_61.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Gilbert, R., Kemp, A., Thoburn, J., Sidebotham, P., Radford, L., Glaser, D. & MacMillan, H.L. 2009. Recognising and responding to child maltreatment. The Lancet, 373(9658), 167–180.
Hamel, G. & Zanini, M. 2020. Humanocracy. Creating organizations as amazing as the people inside them. Harvard Business Review Press.
Hannonen, J. & Lilja, I. 2024. Perustelumuistio lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisestä annetun lain (1009/2008) muutostarpeista. Euroopan neuvosto 2024. Viitattu 11.5.2025 https://rm.coe.int/barnahus-finland-legal-amendments-memorandum-fin/1680ae33bb
Hiltunen, E. 2013. Foresight and innovation: How companies are coping with the future. Palgrave Macmillan, London. Viitattu 27.5.2025 https://doi.org/10.1057/9781137337702.
Korpilahti, U., Kettunen, H., Nuotio, E., Jokela, S., Nummi, V.M. & Lillsunde, P. (toim.). 2019. Väkivallaton lapsuus: toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27. Viitattu 27.5.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4123-6.
Laajasalo, T., Stolt, S., Pirinen, J., Vehkaoja, S., Juusola, A., Nuotio, S-K & Remsu, N. 2024. Psykososiaaliset menetelmät lasten traumaattisten kokemusten käsittelyyn: kokemuksia Barnahus-hankkeessa pilotoidusta ja jalkautetuista työmenetelmistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 2/2024. Helsinki: Viitattu 27.5.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-232-7.
Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä 31.12.2008/1009. Viitattu 27.5.2025 https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/2008/1009.
Sinkkonen, M. & Mäkelä, J. (toim.). 2017. LASTA-hanke Kokemuksia viranomaisten yhteistyön ja tietojenvaihdon koordinoinnista lapseen kohdistuneissa pahoinpitely- tai seksuaalirikoksen epäilytilanteissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 2/2017. Helsinki. Viitattu 27.5.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-850-0.
STM 2023. Kestävää hyvinvointia. Sosiaali- ja terveysministeriön virkapuheenvuoro tulevan hallituskauden haasteista ja ratkaisujen suunnista. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:6. Helsinki. Viitattu 27.5.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7166-0.
STM 2024. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM), Väkivaltaa kokeneiden lasten auttamiseen myönnettiin 1 900 000 euroa valtionavustusta. 22.2.2024. Viitattu 27.5.2025 https://stm.fi/-/barnahus-kehittamistyohon-myonnettiin-1-900-000-euroa-valtionavustusta.
TENK 2024. Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK), Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK). 22.4.2024. Viitattu 27.5.2025 https://tenk.fi/fi/hyva-tieteellinen-kaytanto-htk.
THL 2023a. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Hankesuunnitelma Barnahus-hanke 2024–2025. Viitattu 22.5.2025 https://thl.fi/documents/155392151/190466625/Hankesuunnitelma+Barnahus-hanke+20242025.pdf/35bab74e-4c85-935b-4079-a526bd55986e?t=1722926968395.
THL 2023b. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma, tuloksia ja linjauksia. 7.12.2023. Viitattu 27.5.2025 https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/vakivallaton-lapsuus-toimenpidesuunnitelma/tuloksia-ja-linjauksia.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi.
UNICEF. 2024. Protecting Children from Violence and Exploitation in Relation to the Digital Environment. New York: United Nations Children’s Fund. Viitattu 1.5.2025 https://www.unicef.org/media/164421/file/Policy%20brief_Protecting%20children%20from%20violence%20in%20the%20digital%20environment.pdf.pdf.
United Nations. 2021. General comment No. 25 (2021) on children’s rights in relation to the digital environment. Geneva: UN Committee on the Rights of the Child. Viitattu 3.5.2025 https://www.ohchr.org/en/documents/general-comments-and-recommendations/general-comment-no-25-2021-childrens-rights-relation.
Vilkka, H. 2021. Tutki ja kehitä. PS Kustannus. Jyväskylä.
Vuori, J. (2021). Laadullinen sisällönanalyysi. Teoksessa Jaana Vuori (toim.), Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 23.5.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/analyysitavan-valinta-ja-yleiset-analyysitavat/laadullinen-sisallonanalyysi/.
WHO 2016. INSPIRE: Seven strategies for ending violence against children. World Health Organization (WHO). Luxembourg. Viitattu 27.5.2025 https://www.unicef.org/media/66876/file/INSPIRE-SevenStrategies.pdf.