Olemme toteuttaneet koulutusala-/koulutusohjelmakierroksen LapinAMKin virtuaalikampuksen kehittämistyön pohjaksi. Kierroksella on analysoitu verkko-opetuksen nykytilaa ja nimetty kehittämiskohteita. Lapin ammattikorkeakoulussa aikuiskoulutuksessa on lähes jokaisella alalla systemaattinen verkko-opetuksen malli, mikä on iso vahvuus. Toki näissäkin löytyy kehitettävää. Mutta, miten on tieto- ja viestintätekniikan opetus- ja opiskelukäyttö nuorten koulutuksessa? Vaihtelevaa. Osassa koulutusohjelmia hyödynnetään suhteellisen laajasti verkon mahdollisuuksia, osassa ei juuri ollenkaan. Pitäisikö sitten hyödyntää? Kyllä pitäisi, monestakin syystä.
Tieto- ja viestintätekniikan (TVT) hyötykäyttö on kansalaistaito. Ja tässä on oppilaitoksilla selkeä tehtävä, kouluttaa nuoria entistä paremmiksi TVT:n hyödyntäjiksi, niin opiskelussa kuin myös ammattialallaan. Vuonna 2030 koulutus on modulaarista ja oppimisympäristöt yhä monimuotoisempia (ks. esim. Yleissivistys ja osaaminen työelämässä 2030). Aika todennäköinen skenaario on, että tuolloin opiskelija valitsee opintomodulinsa verkon välityksellä mistä vain, omalta kotisohvalta tai bussin penkiltä. Eikö meidän pitäisi valmistautua tähän ja tehdä uusia avauksia myös nuorten koulutuksessa verkko-opintojen tarjoamiseen? Osa koulutusohjelmista onkin tuonut tämän suuntaisia kehittämisituja esille.
Tässä kohden korvissani kaikuu argumentit siitä, että opiskelukaverit ja oma opiskeluryhmä ovat nuorille tärkeä sosiaalinen viiteryhmä, jonka kanssa halutaan olla kasvokkain tekemissä. Näin varmasti onkin, mutta eihän tilanne ole joko –tai vaan sekä-että. Tälläkin hetkellä esimerkiksi lapset, jotka opiskelevat aika perinteisellä tavalla peruskoulun alaluokilla ovat vapaa-ajallaan tekemisissä niin kasvokkain kuin verkon välityksellä.
Kerronpa esimerkin parin viikon takaa. 10-vuotias tyttäreni oli sairaana ja ruotsin koe oli tulossa. Koulussa oli jaettu ohjeet kokeeseen lukemiseksi, jotka tietysti odottivat tytärtäni pulpetissa. Läksyistä olimme saaneet tiedon Wilman kautta. Harmittelimme lauantaina yhdessä, että hän saa ohjeet pulpetista vasta maanantaina ja koe on jo tiistaina. Vaan eipä mitään. Tyttäreni lähti omaan huoneeseensa ja tuli takaisin muutaman minuutin kuluttua kännykkä kädessä näyttäen kännykkäänsä ja sanoen, että tässä ne ohjeet nyt ovat. Minä en ihmetykseltäni ehtinyt sanoa mitään, kun hän jo selitti, että oli lähettänyt koulukaverille WhatsApp:ssa viestin ja pyytänyt ohjeita. Kaveri oli sitten lähettänyt ne kuvina WhatsAppilla. Oivaltavaa! Ei olisi tullut itselläni hetimiten mieleen. Teknologia on jo kiinteä osa alakoululaisten arkea. Tosin valitettavan harvoin tätä potentiaalia hyödynnetään oppimisen välineenä.
Mitä tapahtuu, kun tämä sukupolvi saapuu opiskelemaan vajaan 10 vuoden päästä ja jo aiemmin? Emme kykene opettamaan heitä nykyisillä välineillä ja menetelmillä. Tällä hetkellä käytössä olevat sovellukset ovat tuolloin jo historiaa ja käytössä on laitteita, sovelluksia ja menetelmiä, joista emme kykene nyt edes uneksimaan. Uudistuminen ja askelten ottaminen TVT:n monipuolisempaan opetuskäyttöön on kuitenkin otettava nyt, myös ammattikorkeakoulujen nuorille suunnatuissa koulutusohjelmissa.
Kuvassa meidän juniori 1vee isosiskon iPodin kanssa. Voi sitä riemua, kun joskus sattuu saamaan käsiinsä tämän aarteen :). Taitaa vain tämä(kin) teknologia olla jo vanhentunutta hänen aloittaessa koulutiensä.
