Online Educa Berlin 2011, Euroopan suurin alan konferenssi, koettu. Tälläkin kertaa mukana reilut 2000 osallistujaa yli 100 maasta, Suomesta kolmanneksi eniten. Kahden päivän aikana ehtii riipaista pienen siivun vajaasta neljästäsadasta tarjolla olleesta esityksestä. 
Mitkä teemat olivat pinnalla ja puhututtivat? Useat esitykset, avauspuheenvuorotkin, käsittelivät opetuskulttuurin liian hidasta muutosta tai muuttumattomuutta, mikä on tuttu teema vuosien varrelta. Hyviä opetusteknologisia kokeiluja on, mutta miksi ne eivät ole levinneet laajasti käyttöön opetuksen ja opiskelun arjessa? Yhdessä esityksessä todettiinkin, että muutos ei tapahtu itsestään ja uusien asioiden opiskelu koskettaa jokaista! Mitä voisimme tehdä muutoksen edstämiseksi? Siis sen saavuttamiseksi, että tieto- ja viestintekniikkaa käytettäisiin pedagogisesti mielekkäällä tavalla hyväksi ja koulussa opittaisiin tulevaisuuden työelämän edellyttämiä taitoja. Oli ilahduttavaa huomata, että useissa puheenvuoroissa korostui se, että tvt:n opetuskäyttöosaamisen kehittymistä on tuettava oppilaitoksessa/korkeakoulussa. Oma esitykseni käsitteli myös tätä teemaa. Jäi mietityttämään se, että muutoksen aikaansaamista ja edistämistä pohtivat tvt:n opetuskäyttöosaamisen pioneerit (=asiasta innostuneet), mutta onko meillä riittävää ymmärrystä muutoksen ja muutosprosessien johtamisesta? Olisiko tässä tilausta poikkitieteelliselle lähestymistavalle ja yhteistyölle? Asiasta innostuneet ovat tärkeitä muutosagentteja, mutta yksinään heidän panoksensa ei ole riittävä laajamittaisen muutoksen ja vaikuttavuuden aikaansaamiseksi. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää myös vahvaa tukea organisaation johdolta. Ruth Martinez summasi hyvin muutoksesta tekemisestä: “Be the change you want to see”.
Konferenssi- ja seminaarireissulla tulee mietittyä aiheita valitessa sitä, että millä olisi käyttöarvoa omalle organisaatiolle. Kävinkin seuraamassa sekä avoimeen oppimateriaaliin (open educational resources, OER) sekä pilvipalveluiden että organisaatioiden omien palveluiden yhdistämisratkaisuihin. Verkko-oppimateriaalien julkaiseminen avoimesti CC-lisenssillä on lisääntynyt Suomessakin, mutta siltikään ei voi sanoa, että se olisi yleinen käytäntö. Esityksissä oli esillä AHOTin (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen) ja avoimen oppimateriaalien välinen suhde. Esimerkiksi yhdessä amerikkalaisessa yliopistossa oli avointa oppimateriaalia saatavilla ja sitä käytettiin nimenomaan aiemmin hankitun osaamisen näyttämisen tukena. Perusteluna oli mm. ajan ja rahan säästäminen sekä se, että sitä pidettiin hyvänä aikuisopiskelijan palvelukäytänteenä. Tätä näkökulmaa voisi pohtia suomalaisissa korkeakouluissakin. Avoimien oppimateriaalien ohella useassa esityksessä käsiteltiin erilaisia monimediaisia oppimateriaaleja ja heräsi kysymys, että elämmekö eräänlaista itseopiskelumateriaalien uudelleen tulemisen aikakautta? En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi olla mieltä, sillä se vahvistaa tvt:n opetuskäyttöä materiaalin jakelukanavana ja itseopiskelumateriaalina, mitä se ei saisi missään nimessä pelkästään olla.
On selvää, että opetuksessa ja opiskelussa käytetään entistä enemmän tarvelähtöisesti hyödyksi myös pilvipalveluita. Tulevaisuudessa verkko-opiskelussa hyödynnettävät välineet ovat tapauskohtainen ja tarvelähtöinen yhdistelmä organisaation tarjoamia oppimispalveluja ja pilvipalveluja. Näiden integroimisesta oli esillä ainakin yksi esimerkki, jossa organisaation verkkotunnuksella pääsi kirjautumaan myös pilvipalveluihin. Lisäksi opiskelija kykeni luomaan oman henkilökohtaisen oppimisympäristön yhdistelemällä pilvipalveluita ja organisaation tarjoamia palveluita. Tämän tyyppiset henkilökohtaiset oppimisympäristöt ja mashupit ovat lähitulevaisuutta. Tämä kehityssuunta asettaa uusia haasteita IT-palveluille, opettajille ja verkko-opintojen tukipalveluille.
Mitäpä muuta. Sosiaalinen media ja mobiilioppiminen olivat esillä jonkin verran, tosin mielestäni yllättävän vähän. Useat mobiiliApps-esitykset kohdentuivat perusasteelle. Mobiilioppimisen osalta oli esillä mielenkiintoinen keissi Suomestakin, Mervi Jansson ja Esko Lius esittelivät Omniassa käynnissä olevaa ammatillisen koulutuksen mobiiliprojektia. Slidet löytyvät täältä.
Laajaan näyttelyosastoon en ehtinyt tutustua ollenkaan, maininnan arvoisia ovat kuitenkin Lähi-idän maiden näyttävät osastot, jotka erottuivat kyllä omaperäisyydellään massasta. 
Konferenssin Plenary-puheenvuorot ovat saatavilla tallenteena konferenssin kotisivulta. Twitterissä liveraportointia löytyy hashtagillä #oeb11. Twiittien joukossa loistavat suomalaisen @saurau:n visuaaliset muistiinpanot, joista esimerkki tässä.
