Tämä on hieman poikkeuksellinen Viikon e-vinkki, sillä se ei käsittele mitään yksittäistä opetus-/oppimismenetelmää tai tapaa käyttää jotakin sovellusta mielekkäästi osana opetusta. No, mistä on sitten kyse.
Viime viikolla julkaistiin katsaus etäopetukseen kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Katsauksen tekijöinä ovat professori Erno Lehtinen ja erikoistutkija Minna Nummenmaa Turun yliopistosta. Vaikkakin tavoitteena oli löytää erityisesti perusopetukseen ja yleissivistävään opetukseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta, käytännössä osoittautui, että eniten kirjallisuutta oli etäopetuksen soveltamisesta aikuiskoulutuksessa, työelämän sisäisessä henkilöstökoulutuksessa sekä korkeakouluopetuksessa.
Edelleenkin kuulee säännöllisesti kysymyksen siitä, että eroavatko oppimistulokset lähi- ja etäopetuksessa? Ja aika usein etäopetukseen suhtaudutaan varauksella ja sen arvellaan johtavan heikompiin oppimistuloksiin. Korkeakoulutasoa koskevissa tutkimuksissa ei ole pystytty osoittamaan etäopetuksen ja lähiopetuksen välillä eroja oppimistuloksissa. Selvityksen mukaan ei olekaan keskeistä se, että kumpi on tehokkaampaan etäopetus vai lähiopetus, sillä molemmat ovat niin moninaisia, että tähän kysymykseen ei ole mahdollista saada yksiselitteistä vastausta. Tärkeämpää on se, että kuinka opetus toteutetaan.
Tutkimusten pohjalta voidaan nostaa esiin joitakin opetuksellisia ratkaisuja, joiden on todettu vaikuttavan laatuun. Näistä tärkein on vuorovaikutus. Korkeakouluasteelta saadut tulokset viittaavat siihen, että erityisesti hyvin järjestetyllä opiskelijoiden keskinäisellä vuorovaikutuksella sekä opiskelijoiden ja opetettavan sisällön vuorovaikutuksella on suuri merkitys oppimistuloksiin. Tulokset viittaavat myös siihen, että sellaiset etäopetuksen toteutustavat, joissa opettaja on aktiivisessa vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa, tuottavat parempia oppimistuloksia kuin pelkästään materiaalin välittämiseen perustuvat toteutusmuodot.
Tutkimusten mukaan etäopiskelijalta edellytetään erityisesti uskoa oman toiminnan vaikuttavuuteen (minäpystyvyys), vastuunottoa omasta oppimisesta sekä itsesäätelytaitoja. Myös tieto- ja viestintätekniikan käyttötaitojen on todettu olevan yhteydessä etäkurssilla menestymiseen. Pohdittaessa etäopetuksen ratkaisuja, olisi kiinnitettävä huomiota siihen, millaiset lähtökohdat opiskelijoilla on em. asioihin.
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että etäopetusratkaisut, joissa yhdistellään monia eri vuorovaikutuksen muotoja toimivat parhaiten. Sekä asynkronisia että synkronisia vuorovaikutuksen muotoja sekä sisällön tuottamista (tekstiä, kuvaa, ääntä), joiden avulla opettaja ja opiskelijat voivat olla yhteydessä toisiinsa sekä opetettavaan sisältöön mahdollisimman monipuolisella tavalla.
Kaiken kaikkiaan kirjallisuuskatsaus antaa tukea sille, että on järkevää ottaa käyttöön etäopetuksen tarjoamat mahdollisuudet suomalaista kouluopetusta kehitettäessä. Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna etäopetus voi olla erinomainen ratkaisu.
Koko Etäopetuksen lumo -katsaus on luettavissa täältä, tekstiosaa on vain reilut 10 sivua eli tiivis paketti, johon on helppo tutustua. Selvitys on tehty osana Etäopetuksen koordinointihanketta.
