Lämpöyrittäjyydestä elinvoimaa kuntiin

Antti Sirkka, insinööri (AMK), projektipäällikkö, Teollisuuden ja luonnonvarojen osaamisala, ACE-ryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu

Lataa PDF-tiedosto

 

Lämpöyrittäjyystoiminta tarjoaa kunnille ja kaupungeille paikallisen energiavaihtoehdon, missä hyödynnetään oman kunnan tai maakunnan energiavaroja ja yrittäjien palveluja (kuva 1). Lämpöyrittäjä toimittaa esimerkiksi kunnan tai yrityksen tarpeisiin lämpöenergiaa ja huolehtii tuotantolaitoksen toiminnasta ja sen polttoaineen huollosta, tuotantolaitoksen omistajana voi olla lämpöyrittäjä tai kiinteistön omistaja. Yleensä polttoaineena käytetään yrittäjän omista metsistä tai lähiseudulta hankittua puuta, mutta myös puunjalostuksen sivutuotteita, kierrätyspuuta ja turvetta. Yleensä tuotantolaitosten teho vaihtelee muutaman sadan kilowatin kattiloista useamman megawatin lämpölaitoksiin. Ensimmäinen lämpöyrittäjyyskohde käynnistyi vuonna 1992. (Motiva, 2017). Vuonna 2015 Suomessa oli 618 rekisteröitynyttä lämpöyrittäjien lämmittämää kohdetta (Työtehoseura, 2017).

Kuva 1 Lämpöyrittäjyyden hyödyt (Motiva Oy, 2017)

 

Pohjoinen energiakartta (POEKA) –hankkeen tavoitteena on kerätä yhteen ja visualisoida paikkatietomenetelmin Pohjois-Suomen uusiutuvan energian tuotanto ja mahdollisesti korvattavissa oleva fossiilienergian tuotanto. Tarkastelussa huomioidaan kauko- ja aluelämpölaitokset sekä omakotitalouksia suuremmat kiinteistökohtaiset tuotantolaitokset. Hankkeen päätoteuttajana toimii Oulun ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina Lapin ammattikorkeakoulu ja ammattiopisto Lappia. Hankkeen toiminta-alueena ovat Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa.

Hankkeen taustalla on energiantuotannon ympäristövaikutusten pienentäminen sekä uusiutuvan energiantuotannon käytön lisäämisen mahdollistamat aluetaloudelliset ja työllistymistä edistävät vaikutukset. Uusiutuvan energian lisäämiselle on potentiaalia Pohjois-Suomen laajassa puuperäisten polttoaineiden hyödyntämisessä, joka osaltaan vähentää riippuvuutta fossiilisiin tuontipolttoaineisiin. Energiantuotantolaitoksien kartoitus toteutettiin Lapin AMKissa pääosin sähköposti ja puhelinkeskusteluin sekä keräämällä yhteen olemassa olevaa tietoa. Tuotantolaitoksien tietoihin pyrittiin saamaan sijaintitiedot, omistajatiedot, yhteystiedot, tuotantolaitoksen teho, tuotantomäärä ja polttoainejakauma. Tuotantolaitosten kartoituksessa Lapin AMKin vastuulla oli 11 Lapin kuntaa, ammattiopisto Lappialla loput 10 ja Oulun AMKin tehtävänä oli selvittää Pohjois-Pohjanmaan tilanne.

Lapin ammattikorkeakoulun kartoituksen tuloksena saatiin tiedot Rovaniemen itäpuolisten kuntien tilanteesta. Lapissa on suhteellisen hyvä tilanne kaukolämmön osalta, sillä Utsjokea lukuun ottamatta kaikissa kunnissa on kauko- tai aluelämpötoimintaa. Kaukolämpöverkot kattavat melko laajasti kuntien ja kaupunkien keskusta-alueet ja lähes kaikki kuntien omistamat kiinteistöt verkon alueella on liitetty kaukolämpöön. Kaukolämmön tuotannossa Lapissa käytetään yli 95% kiinteitä polttoaineita eli turvetta, puuperäisiä polttoaineita ja muuta biomassaa. Olemassa olevat öljylaitokset ovat suurelta osin käytössä vain huipputehontarpeen aikana ja toimivat varalaitoksina.

Suurimmat potentiaalit uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi on havaittavissa kuntien taajamien ulkopuolella, kiinteistöt ovat kaukolämpöverkkojen ulkopuolisella alueella ja niistä vielä iso osa on öljylämmitteisiä. Kartoituksesta on selvästi havaittavissa, että suurin osa vielä öljyllä lämpiävistä kiinteistöistä on kuntien palvelurakennuksia, kuten koulurakennuksia. Kuntien lisäksi suurimpia öljylämmitteisten kiinteistöjen omistajia ovat seurakunnat ja Senaatti-kiinteistöt. Senaatti-kiinteistöillä on tarkoitus muuttaa lähitulevaisuudessa yhteensä lähes 20 kohdetta fossiilisilta polttoaineilta uusiutuvalle Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Kuntien koulukiinteistöt ovat useimmiten kattilateholtaan 100 – 500 kW luokassa, lisäksi kunnilla ja seurakunnilla on suorasähkölämmitteisiä kiinteistöjä, joissa kuitenkin on vesikiertoinen lämmönjakojärjestelmä, joka mahdollistaa lämpöyrittäjämallisen energiantuotannon.

Lämpöyrittäjyyden lisääntymiselle Lapissa on siis potentiaalia, suurimmat haasteet ovat kohteiden koossa ja pitkissä välimatkoissa sekä kiinteistöjen toiminnan jatkuvuudessa. Kattilateholtaan 100–500 kW kokoisia kohteita pitäisi olla useampia, jotta liiketoiminta riittäisi päätoimiselle lämpöyrittäjälle. Pitkät välimatkat taas aiheuttavat lisäkustannuksia useamman pienen kohteen ylläpidossa. Lämpöyrittäjyyden perustana ovat pitkät lämmöntoimitussopimukset, jotka taas ovat kiinteistön omistajan näkökulmasta ongelmallisia toiminnan jatkuvuuden näkökulmasta. Ratkaisuna haasteisiin voisi olla paluu juurille. Lämpöyrittäjyys on lähtenyt liikkeelle pienistä öljylämmityskohteista, jotka on muutettu lämpöyrittäjän hoitamaan hakelämmitykseen toiminnan ollessa sivuelinkeinona. Kohteiden toiminnan jatkuvuus on ongelmallisempaa, mutta nykyään markkinoilla olevat siirrettävät lämpökeskukset antavat mahdollisuuden myös lämmöntuotannon helpommalle siirtämiselle uuteen kohteeseen.

Motiva Oy on teettänyt vuonna 2014 selvityksen lämpöyrittäjyyden alue- ja kansantaloudellisesta tarkastelusta, tutkimuksen toteutti Gaia Consulting Oy. Selvityksessä tarkasteltiin lämpöyrittäjän investoinnin tuoton ja takaisinmaksuajan lisäksi vaikutukset kunta- ja kansantalouteen, huomioimalla työllisyys-, vero- ja kauppatasevaikutukset. Laskelmat toteutettiin kahdesta eri kohteesta (kuva 2), joissa lämpöyrittäjän metsähakkeella tuotetun lämmön vaikutuksia verrattiin fossiilisella tuontipolttoaineella toteutettuun lämmöntuotantoon. Tarkastelujaksona oli 20 vuotta. Laskennassa hyödynnettiin kassavirtapohjaista lähestymistapaa, jossa tarkasteltiin vaikutuksia lämpöyrittäjälle, kotitalouksille, kunnille ja valtiolle. (Motiva Oy, 2017)

Kuva 2 Laskennan lähtötiedot (Motiva Oy, 2017)
Kuva 3 Vuotuiset vaikutukset öljylämmityksestä hakkeelle siirtymisestä (Motiva Oy, 2017)

 

Kuvassa 3 on huomioitu vuotuiset taloudelliset vaikutukset eri osapuolille. Lisäksi laskennassa tarkasteltiin vaikutuksia työllisyyteen. Kämmenniemen tapauksessa vaikutus oli 1 htv/a ja Lapinjärven tapauksessa 1,5 htv/a. Laitosten rakentamiset lisäävät suoria työllisyysvaikutuksia eniten ja ne oli jaettu laskelmassa koko tarkastelujakson ajalle. Lisäksi laitoksen huolto- ja kunnossapito   sekä polttoaineketju työllistävät enemmän kuin öljyllä lämmitettäessä. Metsähakkeen käyttö suhteessa öljyyn parantaa kauppatasetta, valtiolle koituvia suoria taloudellisia tappioita valmisteverotulojen menetyksestä kuitenkin kompensoi muille toimijoille syntyvät suorat positiiviset vaikutukset, jotka ovat 3-4,5 kertaiset valtion negatiiviseen tulokseen nähden. (Motiva Oy, 2017)

Lähteet

Motiva Oy. (7. 3 2017). Lämpöyrittäjyys. Noudettu osoitteesta http://www.motiva.fi/lampoyrittajyys

Motiva Oy. (7. 3 2017). Kuinka ostaa lämpöyrittäjäpalveluita. Noudettu osoitteesta http://www.motiva.fi/files/7714/Kuinka_ostaa_lampoyrittajyyspalveluita_Motivan_ohje_20130918_NM.pdf

Motiva Oy. (7. 3 2017). Lämpöyrittäjyyden aluetaloudellinen tarkastelu. Noudettu osoitteesta http://www.motiva.fi/files/8906/Lampoyrittajyyden_aluetaloudellinen_tarkastelu.pdf

Työtehoseura. (7. 3 2017). Lämpöyrittäjyystoiminta vuonna 2015. Noudettu osoitteesta http://www.tts.fi/ed/ttt8/#/article/1/page/1

 

Asiasanat: yrittäjyys, uusiutuva energia, hankkeet

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *