”Pellolta pöytään” – lähiruoan tuotannon hyviä käytänteitä

Lataa PDF-tiedosto

Sini Yli-Suvanto, YTM, projektisuunnittelija, Tulevaisuuden Biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu

Hanna-Mari Romakkaniemi, agrologi (AMK), projektisuunnittelija, Tulevaisuuden Biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu

 

Lapin AMKin GRUDE – Green Rural Economy ja Kohti kestäviä hankintoja -hankkeet järjestivät yhdessä Lapin liiton Arctic Smartness konseptin kanssa Vihreä Lappi maailmankartalle – yhteisvoimin! -webinaarin 2.10.2020. Webinaari koostui lyhyistä alustuksista, asiantuntijapaneelikeskustelusta ja työpajaosuudesta. Työpajoissa etsittiin lappilaisia hyviä käytänteitä liittyen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman teemoihin. Webinaariosallistujat keskustelivat työpajaryhmissään luontomatkailun, lähiruokatuotannon, kestävän liikkumisen ja puhtaan energian kokonaisuuksista, jotka sisältyvät Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan omina strategioinaan tai strategianosina. Työpajojen kokonaisuuksia käsiteltiin edelleen yhteisten teemojen kautta, jotka olivat verkostoituminen ja yhteistyö, koulutus ja tutkimus, työllisyys, rahoitus, kilpailutus ja markkinointi. Tämä artikkeli keskittyy Pellolta pöytään työpajan -tuloksiin.

Kuva 1. Juho Haveri-Heikkilä. Millaisilla metsänkäsittelyratkaisuilla voi vaikuttaa vuotuisiin mustikkasatoihin? Agroforestry in Barents Region -hanke.

Pellolta pöytään – ravintoa ihmisten, maapallon ja tulevaisuuden hyväksi

Työpajaryhmän työskentelyn taustalla on Euroopan vihreän kehityksen ohjelman Maatilalta ruokapöytään -strategia, jolla lisätään elintarvikeketjujen kestävyyttä. Työpajatyöskentelyn alkuun Sodankylän kunnan ruokapalvelupäällikkö Merja Ahola esitti lyhyen alustuksen aiheeseen. Sodankylän kunta sai ”Vuoden lähiruokateko 2016” -palkinnon valtakunnallisilla Lähiruoka & luomu -messuilla Helsingissä keväällä 2016. Ajatuksena lähiruoan tuotannon kehittämisessä on alusta asti ollut se, että laadukkaita lähialueelta hankittuja tuotteita ostettaessa raha säilyisi alueella ja sillä on näin suora vaikutus aluetalouteen. (https://www.grudeproject.eu/fi/2020/04/21/grude-blogi/).

Millaisia lähiruokaan liittyviä verkostoja on olemassa? Millaista yhteistyötä tehdään?

Työpajaosallistujat nostivat esiin REKO-ringit, lähiruoan myynti- ja jakeluringit, jossa kuluttajat tilaavat lähiruokatuottajilta ruokaa suoraan ilman välikäsiä Facebook -ryhmän kautta. Lisäksi mainittiin lähiruokabrändillä toimivat yritykset ja heidän liiketoimintansa ekosysteemissä. Esimerkiksi matkailukeskukset ja muut lähiruokabrändillä toimivat yritykset ovat luoneet uusia avauksia, jolloin yritykset ovat voineet hyödyntää kumppanuuksiaan tarjoamalla asiakkailleen lähellä tuotettua ruokaa.

Esimerkkinä mainittiin myös lappilainen lähituotteiden ja -palveluiden verkosto, Likiliike, joka on rekisteröity tällä hetkellä Rovaniemen ja Sodankylän alueille omina brändeinään. Työpajassa todettiin, että vastaavanlaisia verkostoja toivoisi näkevän jatkossa myös muualla Lapin kuntien alueilla.

Lähituotteiden on ylitettävä kunta- ja seutukuntarajat, koska yksikään alue ei ole omavarainen kaikkien lähiruokatuotteiden suhteen. Lapissa lähiruokaa on kaikki maakunnassa tuotettu elintarvike. Toisilta alueilta löytyy enemmän tarjontaa ja osaamista tietystä elintarvikeraaka-aineesta ja jalostuksesta, kuten esim. maidon- ja naudanlihajalostuskeskittymä Louella, kaskinaurisviljelmät Sodankylässä, kalamassa Lokassa, savuhauki Kemijärvellä, lampaanlihan tuotekehitys Sallassa, hankevetoinen luonnontuotetoiminta ja -tuotekehitys Kolarissa vain muutamina esimerkkeinä. Osaamisen vaihto, raaka-aineiden yhdistely ja yhteinen tuotekehitys saman alan toimijoiden kesken ensin kunnallisesti ja volyymien kasvaessa maakunnallisesti edistää aluetalouden ja jalostusasteen kasvua koko maakunnassa. Kuntien yhteistyö myös toimisi esimerkkinä pk-yrityksille, jotka voisivat osallistua hankintojen kilpailutuksiin tarjoamalla osia, joita pystyvät tuottamaan.

Kuva 2. Sini Yli-Suvanto. Osta tilalta! -tapahtuma Kemijärvellä.

Millaista hyvää tutkimusta on tehty ja koulutusta annettu lähiruoasta?

Työpajassa listattiin luonnontuotekeruukoulutuksia, lähikalaprojekteja sekä poro- ja riistalihan menekinedistämiskampanjat, joissa on tarjottu koulutusta, valmiita reseptejä ja suoramarkkinavaihtoehtoja lihan hankintaan. Lapin Ammattikorkeakoulun hankkeissa tutkitaan lähiruokaan liittyviä ilmiöitä ja tietoa jalostetaan ja jaetaan myös eri verkostojen hyödynnettäväksi. Kohti kestäviä hankintoja -hanke tutkii ja luo mittareita lähihankintojen aluetalousvaikutusten mittaamiseen ja havainnollistamiseen. Hanke myös jakaa tietoa lähiruoan tuotannon työllisyys- ja verovaikutuksista sekä hiilijalanjäljestä.

Lappari -hankkeessa on tutkittu Pohjois-Suomen oman nautarodun, lapinlehmän maidon erityispiirteitä ja maidon käytön mahdollisuuksia, määrää ja maantieteellistä jakautumista. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on nostaa myös paikallisen alkuperäisrodun maidon jatkojalostusta ja sitä kautta edistää pienten- ja keskisuurten maatilojen kannattavuutta.

Lapinlehmän maito markkinoille -koulutushankkeessa (Lapparikoulu) lisätään lapinlehmäntuntemusta, lapinlehmien hoidon osaamista ja lapinlehmän maidon nykyistä parempaa hyödyntämistä. Tavoitteena on edistää uhanalaisen pohjoissuomenkarjan säilymistä ja maaseudun elinvoimaa.

Elintarvikealan koulutusta, josta hyötyvät niin alkutuottajat, kuin tuotteiden jatkojalostajatkin, on tarjolla Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa, Lapin Koulutuskeskus REDU:ssa, Koulutuskuntayhtymä Lappiassa, Koulutussäätiö NORD:ssa sekä Lapin Ammattikorkeakoulussa. Tarjolla on koulutusta alkaen aina alkutuotannosta, kuten kalastajan ammattitutkinto, jatkojalostukseen saakka, kattaen hyvin myös lähiruoan tuotantoketjun pöytään saakka.

Miten lähiruoka on edistänyt työllisyyttä?

Työpajan osallistujat saivat tyytyväisinä todeta, että Lapissa lähiruoan tuotannon ympärille on syntynyt uusia yrityksiä, kuten ”Leivojoen liha” Rovaniemellä ja ”Meän Liha” Tervolassa. Myös poro-kala-riista -alalle on tullut uusia toimijoita viimeisten kahden vuoden aikana. Kohti kestäviä hankintoja -hankkeessa kehitettävällä digitaalisella työkalulla voidaan havainnollistaa lähihankintojen työllisyysvaikutuksia.

Kuva 3. Juho Haveri-Heikkilä. Ahven Rovaniemen lähivesistä.

Millaista rahoitusta lähiruokaan on saatavilla? Miten rahoituksella on edistetty lähiruokaa?

Työpajassa otettiin esille, että korona-aikana neuvontapalveluihin on osoitettu reilusti rahaa. Työpajassa esiteltiin ProAgrian hintatietoja, esim. yrittäjän omavastuu yritysanalyysille ja nykytilan kartoitukselle on 30 euroa. Neljän päivän konsultaatio kehittämistoimiin ja niiden rahoittamiseen on 120 euroa. Jäljelle jäävän osuuden maksaa ELY julkisista varoista.

Maaseutualueille perustettaville uusille, laajentaville sekä yritystoimintaansa kehittäville yrityksille on tarjolla tukea ELY-keskusten ja Leader -ryhmien kautta. Tukimuotoja ovat perustamistuki, investointituki sekä investoinnin toteutettavuustutkimus. Tuen määrään vaikuttaa mm. alue, jossa yritys sijaitsee, vaihdellen 20-40% välillä. Toteutettavuustutkimuksen avulla voidaan selvittää mm. kannattaako investointia tehdä, ostaako uusia koneita vai kannattaako hankkia käytettyjä sekä onko tarkoituksenmukaista hankkia valmis tuotantorakennus sen sijaan, että rakentaisi uuden.

Hankerahoituksen kautta on saatavilla myös tukea, esimerkiksi yrityksen tuotteiden markkinaselvityksien, erilaisten kehittämistoimien, kuten uuden reseptiikan kehittely ja tuotetestaus sekä laajennushankkeiden toteuttamiseksi.

Miten lähiruoan kilpailutuksessa ja hankinnoissa on huomioitu kestävyys ja sen eri ulottuvuudet?

Työpajassa otettiin esille hankintalaki ja sen soveltaminen. Perimmäisen ajatuksen mukaan huomioidaan muutkin kriteerit kuin halpa hinta. Kriteereissä pitää olla tekijöitä kuten sosiaalinen kestävyys, ekologisuus, paikallistalous, lähituotanto, turvallisuus, luotettavuus, toimivuus ja toimitusvarmuus. Lisäksi hankintalaki mahdollistaa tarjouksen osittamisen, jolloin pienet yrityksetkin voivat tarjota osan tarjouksesta. Tämä turvaa erikokoisia yrityksiä, joiden tuotantokapasiteetti vaihtelee.

Miten kestävyys näkyy lähiruoan markkinoinnissa?

Työpajan keskusteluissa tuli ilmi, että kestävyyden tulisi näkyä ainakin tiettyjen argumenttien valossa, kuten työllisyyden. Lähiruoka työllistää paikallisia ja maakunnan alueen ihmisiä. Verotulot jäävät näin tehokkaammin alueelle. Kestävyys tulee tuotannon läpinäkyvyydestä, tuottajan ja tuotannon omasta tarinasta. Markkinoinnissa olisi hyvä huomioida lisäksi laadunvalvonta ja erilaiset sertifikaatit. Lisäksi markkinoinnissa voisi tuoda esille tuotannon hiilijalanjäljen. Esimerkkinä kotimainen kaura n. 1CO2 ekv/kg vs. riisi 3,8CO2 ekv/kg.

Markkinoinnissa tulisi hyödyntää myös luonnonvaroja ja luonnon monimuotoisuutta. Suomessa riittää makeaa vettä, vaikka kasvisten, puutarhatuotteiden ja lihan tuotanto sitä kuluttaakin. Meillä ei ole vedestä pulaa eli ihminen ja tuotanto eivät kilpaile vedestä. Laidunnus lisää luonnon monimuotoisuutta useilla eri tavoilla. Avartamalla peltomaisemaa ja heinittyneitä tai pusikoituneita alueita laidunnuksen avulla, lisätään mm. hyönteisille ja muille pieneliöille tarpeellisia ja välttämättömiä niittyjä. Eläinten jätökset toimivat lukuisille hyönteisille myös poikasvaiheen kasvupaikkana, jolloin myös toukkaravinnon määrä linnustolle lisääntyy. Heinäkasvien siemenet toimivat tärkeänä ravintona myös jyrsijöille. Linnuston lajirunsaudella ja jyrsijöiden määrällä on edelleen suotuisia vaikutuksia mm. alueella elävien petolintujen ja pienpetojen määrään. Oleellista olisikin luonnon monimuotoisuuden kannalta tunnistaa monipuoliset ja erilaisia, sekä eri kasvuvaiheessa olevia heinäkasveja sisältävät niityt, sekä mm. niittyjenhoidon ekologisuus ja taloudellisuus laidunnuksen kautta. Laidunnuksen avulla saadaan myös hyödynnettyä maa-alueita, joissa ei sellaisenaan ole mahdollisuutta kasvattaa ihmisravintoa. Ihminen ei pysty käyttämään ruohovartisia kasveja ravintonaan, kun laiduntavat eläimet taas muuttavat sen laadukkaaksi proteiiniksi mm. lihaksi. Maaseutuluonnon monimuotoisuus lisää myös maaseudun kestävyyttä vastata köyhtyvän luontoekosysteemin haasteisiin.

Luonnonvaroista metsät ja vesi ovat myös keskeisessä osassa, kun hyödynnetään kalaa ja riistaa, marjoja ja sieniä, mukaan luettuna myös muut luonnontuotteet kuten pihka, hunaja ja erilaiset käävät. Ilman järviä, jokia ja metsiä meillä ei olisi näin monipuolista ja ravitsemuksellisesti rikasta ruokakulttuuria!

Kuva 4: Reetta Breilin. Kateenkorvaa, munuaisia ja puolukkahunajamajoneesia. ElinAsia -hanke.

Työpajassa nostettiin lopuksi erikseen esille EU:n strategian tuoma paine alueille ja jäsenvaltioille alkutuotantoon liittyen. Kasvihuonekaasupäästöjen muodostumisessa eläintuotanto on ratkaisevassa roolissa, kun ilmastonmuutoshaasteita lähdetään ratkaisemaan. Tavoitteina ovat viljelytekniikoiden ja eläintenpidon kehittäminen, niin, että päästöjen muodostumista voidaan vähentää. Toisaalta viesti EU:sta on se, ettei kaikki vastuu ole alkutuottajilla, vaan huomiota tulee kiinnittää myös ruoanjalostuspuoleen sekä loppukäyttäjiin. Niinpä ravintolat ja julkiset keittiöt voivat Suomessa toimia suunnannäyttäjinä vastuullisina toimijoina. Vastuu kuuluu kaikille.

Viitteet:

Euroopan vihreänkehityksen ohjelma: https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/european-green-deal_fi

Maatilalta ruokapöytään -strategia: https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/european-green-deal/actions-being-taken-eu/farm-fork_fi

Paikalliset elintarvikkeet ja kunnallinen elintarvikepolitiikka. GRUDE -hankkeen blogikirjoitus. Sodankylälle myönnetty ”Vuoden lähiruokateko 2016”: https://www.grudeproject.eu/fi/2020/04/21/grude-blogi/

REKO -ringit: https://aitojamakuja.fi/reko/

Likiliike -verkosto: https://likiliike.fi/

Lappari -hanke: https://www.arcticcentre.org/FI/Lappari/Hankkeen-esittely/Lappari

Lapinlehmän maito markkinoille -koulutushanke: https://lacris.ulapland.fi/fi/projects/lapinlehman-maito-markkinoille–koulutushanke(4c61f87a-549d-4f6b-99c1-86454f2e8aa1).html

Kohti kestäviä hankintoja -hankkeen digitaalinen työkalu: https://kestavalappi.fi/materiaalit/

Leader -ryhmät alueittain: https://www.leadersuomi.fi/fi/leader-ryhmat/

 

 

Asiasanat: green deal, kestävä kehitys, vihreä talous, kestävä maatalous, hankintalaki, hankkeet, strategiat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *