Anu Pruikkonen, KM, HTT, kehittämispäällikkö, Arktisen luonnonvarat ja talous Lapin ammattikorkeakoulu
Korkeakoulutettu asiantuntija työskentelee tulevaisuudessa yhä useammin kestävään kehitykseen ja kasvuun liittyvien ilmiöiden ja ongelmien parissa. Nämä ovat tyypillisesti monimutkaisia ja systeemisiä. Niiden kanssa työskentely edellyttää usein kriittistä ajattelua, monialaista osaamista ja yhteistyötä. Ne voivat olla myös arvolatautuneita ja haastavat yksilön pohtimaan omia ajattelutapojaan ja arvoperustaansa ja sille rakentuvaa suhtautumistaan ympäröivään maailmaan.
Millaisesta kyvykkyydestä (kompetenssi) tällöin oikeastaan on kyse ja miten korkeakoulutuksessa tuemme kestävän kehityksen kyvykkyyksien kehittymistä opintojen aikana? Oppiainekohtainen tiedollinen osaaminen ei yksistään riitä, vaan huomiota tulee kiinnittää taitoihin, asenteisiin ja ominaisuuksiin, jotta voidaan tukea oppijoiden kasvua kestävän tulevaisuuden toimijoiksi (Konst 2021, 23).
Tarkastelen tässä artikkelissa ensin muutamia yksilöllisten kompetenssien ulottuvuuksia oppimisen näkökulmasta. Aihe on monimutkainen ja tarkasteluni tapahtuu melko pelkistetyllä tasolla. Tämän jälkeen käsittelen, kuinka pedagogisilla ratkaisuilla voidaan tukea kyseisten kompetenssien kehittymistä.
Yksilöllisten kompetenssien ulottuvuudet ja oppiminen
Yksilölliset kompetenssit pitävät sisällään tietoja, taitoja, arvoja, asenteita, valmiuksia ja motivaatiotekijöitä (esim. Boyatzis 1982, 28-32; Spencer & Spencer 1993, 9 – 10). Tiedot ja taidot ovat osa kognitiivista ulottuvuutta sisältäen myös metakognition. Metakognition avulla yksilö tulee tietoiseksi omista ajattelu- ja tiedonkäsittelytavoistaan. Metakognitiiviset taidot ovat oleellisia oppimisen kannalta, sillä niiden kautta yksilö säätelee omaa oppimisprosessiaan ja -strategioitaan. Usein puhutaankin oppimaan oppimisen taidoista, joihin kuuluvat kestävän kehityksen yhteydessä usein mainitut kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu.
Kestävän kehityksen teemat itsessään ovat usein arvolatautuneita ja niihin suhtautuminen edellyttää yksilöltä omien arvojensa ja asenteidensa tarkastelua. Arvot ja asenteet kuuluvat kompetenssin affektiivis-konatiiviseen ulottuvuuteen. Asenteita on määritelty tutkimuskirjallisuudessa useilla eri tavoilla (ks. esim. Vesala & Rantanen 2007, 19-29). Ymmärrän tässä asenteen arvottamisena eli yksilö arvottaa jotakin asiaa myönteisesti tai kielteisesti. Omien ajattelutapojen kriittinen tarkastelu edesauttaa omista asenteista ja niiden taustalla vaikuttavista arvoista tietoiseksi tulemista. Asenteet vaikuttavat siihen, kuinka tietoa valikoidaan ja käsitellään (Bohrer & Dicker 2010, 406-408) eli kognitiiviset prosessit kietoutuvat yhteen affektiivisten tekijöiden kanssa.
Myös motivaatio ja motivaation itsesäätely ovat osa yksilöllisiä valmiuksia ja sisältyvät kompetenssin affektiivis-konatiiviseen ulottuvuuteen. Kuten asenteet, myös motivaatio on laajasti tutkittu alue. Oppimisen näkökulmasta nostan tässä esille muutaman keskeisimmän näkökulman. Nykyisistä motivaatioteorioista tunnetuin on Ryanin ja Decin (2000; 2017) itsemääräämisteoria (self-determination theory), jonka mukaan motivaatio rakentuu kolmelle perustarpeelle: autonomian kokemus, pystyvyyden kokemus ja tarve kokea yhteenkuuluvuutta. Tiivistäen, pystyvyyden kokemuksella tarkoitetaan oppijan omia uskomuksia kyvystään selvitä onnistuneesti tehtävästä. Motivaation itsesäätelyn näkökulmasta pystyvyyden (self efficacy) kokemuksen rakentuminen ja sitä tukevat strategiat ovat oleellisia. Näiden strategioiden kautta oppija kykenee tarkastelemaan, arvioimaan sekä ohjaamaan omia oletuksiaan ja havaintojaan pystyvyydestään käsillä olevan tehtävän suhteen (esim. Mäenpää 2021, 33-34).
Kaikki yllä kuvatut nämä kompetenssin ulottuvuudet menevät limittäin ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Itsesäätelyprosessit ulottuvat sekä kognitiivisiin, metakognitiiviisiin ja affektiivis-konatiivisiin ulottuvuuksiin. Lisäksi kompetenssi ilmentyy aina suhteessa ympäristöön eli oppimisympäristön tekijöillä on vaikutuksensa oppimisen prosesseihin. Tässä artikkelissa käsittelemiäni kompetenssin ulottuvuuksia ja niiden limittymistä sekä kytkeytymistä kontekstiin olen kuvannut kuviossa 1.
Kuvio 1. Yksilöllisten kompetenssien ulottuvuuksia
Pedagogiset ratkaisut oppimisen taitojen ja strategioiden kehittymisen tukijana
Kuinka tukea opetustyössä oppijoiden taitojen, asenteiden ja ominaisuuksien kehittymistä kestävän tulevaisuuden toimijuudeksi. Kuten edellä kävi ilmi, kyse on hyvin pitkälti oppimisen taitojen ja erilaisten oppimisen itsesäätelystrategioiden kehittymisen tuesta. Millaisilla arjen pedagogisilla teoilla näiden kehittymistä voidaan sitten tukea?
Opettaja voi tukea metakognitiivisten tietojen ja taitojen kehittymistä palautteen annolla ja arvioinnilla. Erityisesti formatiivisella, oppimisprosessin aikaisella palautteella, on merkitystä. Prosessin aikaisen palautteen rooli on merkittävä kaikissa vaiheissa: tavoitteen asetannassa, orientoitumisessa, oppimisen suunnittelussa, prosessinaikaisessa oppimisen havainnoinnissa, prosessin mukauttamisessa sekä oppimistulosten peilaamisessa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin (Kallio ym. 2019, 212). Opettajan antaman palautteen lisäksi myös itsearvioinnilla on olennainen roolinsa oppimaan oppimisen ja oppimisen strategioiden oppimisessa (emt.).
Formatiivisen arvioinnin tulisi olla kannustavaa, ohjaavaa, voimaannuttavaa, tukea antavaa ja eteenpäin katsovaa (feed forward). Se on kiinteä osa pedagogiikkaa, ei erillisiä temppuja, muistuttaa Atjonen (Formatiivinen arviointi.) Formatiivinen arviointi onkin sisäänrakennettuna osaan pedagogisia malleja, esimerkiksi käänteiseen opetukseen. Formatiivisen arvioinnin mini-interventioihin voi tutustua esimerkiksi täällä.
Onnistuessaan kannustamaan ja voimaannuttamaan formatiivinen arviointi tukee myös oppijan pystyvyyden kokemusta ja tätä kautta motivaatiota oppia. Opiskeltaessa haastavia ja monimutkaisia asioita, mitä esimerkiksi useat kestävyyteen liittyvät teemat ovat, motivaation ylläpitäminen ja sen tukeminen on tärkeää. Pystyvyyden tunnetta voi vahvistaa lähtemällä liikkeelle asioista ja toimintavoista, joissa onnistumisen mahdollisuus on hyvä. Tämä edellyttää oppijalta omien vahvuuksien tunnistamista. Pystyvyyden ja hallinnan tunteen saavuttaminen vahvistaa ja ylläpitää motivaatiota oppia.
Entistä monimutkaisemmassa ja digitaalisessa maailmassa tiedon hankkimisen, käsittelyn ja kriittisen arvioinnin taidot korostuvat. Kyvykkyys omien tiedonkäsittelyprosessien tarkasteluun korostuu. Kyse on siis edellä kuvatusta metakognitiosta. Metakognitio kytkeytyy kiinteänä osana myös ongelmanratkaisuun, erityisesti siihen, kuinka oppija osaa käyttää ongelmanratkaisutaitoja uudessa tilanteessa. Ongelmanratkaisua ja siihen kytkeytyviä metakognitiivisia taitoja voidaan opettaa esimerkiksi mallintamalla ongelmanratkaisua ja sen vaiheita, johdattelemalla kysymyksin ja vihjein sekä vastavuoroisella opettamisella (Ajattelun taitojen kehittymisen tukeminen…).
Ongelmanratkaisutaitojen ja kriittisen ajattelun kehittymistä voi tukea esimerkiksi hyödyntämällä opetuksessa todellisia toimeksiantoja, ongelmien ratkomista monialaisissa opiskelijaryhmissä sekä kokemuksellisilla oppimismenetelmillä kuten autenttisilla oppimisympäristöillä. Oppimista edistää kokemuksellisuus, osallisuus ja yhteinen keskustelu kokemuksista muiden kanssa. (Konst 2021, 43.) Ammattikorkeakoulupedagogiikka sisältää jo lähtökohtaisesti runsaasti näitä elementtejä.
Monimutkaisten ja systeemisten ongelmien ymmärtäminen ja ratkaiseminen edellyttää yhteisöllistä merkityksen rakentamista ja yhteistyötä useiden alojen osaajien sekä erilaisten ihmisten kesken. Yhteistyötä ja yhteisöllistä ongelmaratkaisua harjoitellaan osana korkeakouluopiskelua esimerkiksi erilaisissa projekteissa. Näissä kehittyvät myös vuorovaikutus- ja viestintätaidot sekä kyky hallita ja ratkaista konflikteja. Yhteistyön tekemistä edesauttaa myös omien ajattelu- ja toimintatapojen sekä näiden taustalla vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen, koska ymmärrys itsestä auttaa ymmärtämään myös muita.
Lopuksi
Yksilölähtöiset kompetenssit ovat keskeisessä roolissa mahdollistamassa kestävämmän tulevaisuuden ja yhteiskunnan rakentumista. Näissä kompetensseissa on pitkälti kyse erilaisista oppimaan oppimisen taidoista. Ammattikorkeakoulujen uudistetut yhteiset kompetenssit pitävät sisällään oppimaan oppimisen taidot: Valmistuva opiskelija tunnistaa osaamisensa ja oppimistapojensa vahvuuksia ja kehityskohteita sekä hyödyntää oppimisessaan yhteisöllisyyden ja digitalisaation mahdollisuuksia (Suositus ammattikorkeakoulujen…).
Opiskelijoiden oppimaan oppimisen taitojen kehittymisen tukeminen on opetustyön arjen tekoja ja keskeinen osa kestävän kehityksen edistämistä. Lisäksi hyvät oppimaan oppimisen taidot tuottavat parempaa oppimista ja edistävät hyvinvointia.
Kirjallisuutta
Ajattelun taitojen kehittymisen tukeminen osana perusopetusta. Viitattu 9.10.202. Ajattelun taitojen kehittymisen tukeminen osana perusopetusta | ThinkMath (helsinki.fi)
Atjonen, P. Formatiivinen arviointi. Viitattu 9.10.2022. Formative assessment Paivi Atjonen.pdf (peda-net.translate.goog)
Bohner, G, & Dickel, N. 2010. Attitudes and Attitude Change. Annual Review of Psychology, 62:391-417.
Boyatzis, R.E. 1982. The Competent Manager: A Model for Effective Performance. New York: John Wiley & Sons.
Konst, T. 2021. Kestävä kehitys korkeakoulutuksessa: sanoista tekoihin. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 139. Viitattu 9.10.2022 Kestävä kehitys korkeakoulutuksessa (turkuamk.fi)
Kallio, M., Virta, K., Kallio, H., Lampi, L., Tamm, M., Ahtiainen, R. & Hotulainen, R. 2019. Opettajan tuki oppijan metakognitiivisen tietoisuuden kehittymiselle. Viitattu 9.10.2022. https://www2.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/10_opettajan_tuki_oppijan_metakognitiivisen_tietoisuuden.pdf
Mäenpää, K. 2021.Motivation Regulation and Study Well-being during Nurse Education Studies. Oulun yliopisto. Kasvatustieteen tiedekunta. Väitöskirja. Viitattu 9.10.2022. Motivation regulation and study well-being during nurse education studies (oulu.fi)
Ryan, R.M. & Deci, E.L. 2000. Intrinsic and Extrinsic Motivations: Classic Defnitions and New Directions. Contemporary Educational Psychology, 25(1), 54-67.
Ryan, R.M. & Deci, E.L. 2017. Self-Determination Teory. Basic Psychological Needs in Motivation, Development and Wellness. New York: Te Guilford Press.
Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta 2022. Viitattu 9.10.2022. https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2022/Kompetenssit/Suositus%20ammattikorkeakoulujen%20yhteisiksi%20kompetensseiksi.pdf?_t=1642539572
Spencer, L.M. & Spencer, S.M. 1993. Competence at work. Models for Superior Performance. New York: John Wiley & Sons, Inc.
Vesala, K.M. & Rantanen, T. (2007.) Laadullinen asennetutkimus: lähtökohtia, periaatteita, mahdollisuuksia. Teoksessa Vesala, K.M. & Rantanen, T. (toim.) Argumentaatio ja tulkinta. Laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa (s. 11-61.) Helsinki: Yliopistopaino.
Asiasanat: kompetenssi, pedagogiikka, kestävä kehitys, oppiminen