Timo Marttala, YTM, lehtori, Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmä (sosionomikoulutus), Lapin ammattikorkeakoulu
Johdanto
Hyvinvointivaltion nopeaa, laajaa kehitystä tapahtui maassamme 1960- ja 1970-luvuilla. Talouslama 1990-luvulla oli käänteentekevää aikaa hyvinvointivaltiolle. Tuolloin työttömyys kasvoi ja valtion velkaantuminen lisääntyi. Hyvinvointivaltion palveluita alettiin leikkaamaan kovalla kädellä. Hyvinvointivaltion sijaan alettiin puhua enemmän ja enemmän hyvinvointiyhteiskunnasta. On merkittävä ero, puhutaanko hyvinvointivaltiosta vai hyvinvointiyhteiskunnasta. Hyvinvointivaltiossa valtiolla on keskeinen rooli hyvinvointipoliittisesti ja hyvinvointiyhteiskunnassa vastuu hyvinvoinnin mahdollistamisesta siirtyy enemmän muun muassa vapaaehtoisuuteen perustuvalle toiminnalle. Näkemykset siitä, millainen hyvinvointivaltion pitäisi olla alkoivat siis eriytymään vahvasti. Lisääntyvää kannatusta alkoi saada näkemys, jossa julkisen sektorin roolia haluttiin pienentää ja yksityisen sektorin puolestaan lisätä.
Kyseessä on yhteiskuntapoliittisen eetoksen luonteen muutos, jossa yksiulotteinen kustannuksiin keskittyvä talousajattelu näyttelee merkittävää roolia ja yhteisöllistä vastuuta vähennetään ja yksilöllistä vastuuta lisätään. Tämä kehitys on havaittavissa aina näihin päiviin saakka ja jatkuu edelleen. Kyse on halutusta muutoksesta, ei pakosta. Valittu yhteiskuntapoliittinen eetos realisoituu hyvinvointivaltioon sitä heikentäen. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan keskeisiä valittuja hyvinvointivaltion muutokseen liittyviä teemoja, joilla on merkittävä yhteys muun muassa eriarvoisuuteen.
Työelämä muutoksessa
Hyvin toimiva työelämä mahdollistaa hyvin toimivan hyvinvointivaltion ja työntekijöiden hyvää elämää. Työn murros kytkeytyy maamme kehitykseen, jossa tapahtui siirtymä modernista teollisuusyhteiskunnasta jälkimoderniin tietoyhteiskuntaan. Yhteiskunnan tasolla tähän liittyy hyvinvointirakenteiden murentuminen ja turvaverkkojen ohentuminen. Yksilön tasolla tietoyhteiskuntakehitykseen liittyy osaamisen jatkuvan uudistamisen oletus, josta on vastuussa hyvin pitkälle yksilö itse. Hyvinvoinnin edellytyksenä nähdään elinikäinen oppiminen. Kaikista pitäisi tulla joustavia ja jatkuvasti uuteen reagoivia moniosaajia, joille lyhytaikaiset työsuhteet ja jatkuva kouluttautuminen ovat tärkein elämänsisältö. Juurikaan ei pohdita, mitä tällainen jatkuvan oppimisen vaatimus ihmiselle tarkoittaa. Seurauksena on koko elämän alistaminen oppimisen välineeksi, mutta kuinka moni kykenee tähän? (Rubin)
Työelämässä ihmisten työmarkkina-aseman eriytyminen on tulevaisuuden iso muutos. Esimerkiksi palvelualan työt muuttuvat epävarmoiksi. Vakituiset ja hyvin palkatut työt kasautuvat korkeasti koulutetuille. Osa keskipalkkaisista tehtävistä loppuu kokonaan. Ammatteja katoaa ja uudet työpaikat syntyvä aiempaa korkeammalle tai matalammalle osaamistasolle. Työvoiman käyttötavan muutokset ovat tulleet poliittisesti hyväksyttävämmiksi, kun teknologia on mahdollistanut uudenlaisen alustatalouden. Alustatalous on liitetty työelämän huononemiseen. Teknologiset sovellukset eivät ole luonnonvoima, vaan on poliittinen valinta, millaiset työehdot me hyväksymme. Tutkija Satu Ojalan mukaan halu heikentää työehtoja on Euroopan laajuinen ilmiö. Ojalan mielestä sosiaaliturvassa pitäisi huomioida rahallisesti myös ansiotyöstä riippumattomat tavat toimia aktiivisesti kuten vapaaehtoistyö, omaehtoinen opiskelu tai omaisen hoivatyö. Nykytilanteessa on riski köyhyysloukulle, jos ihminen jää näihin statuksiin. (Heikkilä 2019)
Palveluja yksityistetään
Taloustieteilijä Emmanuel Saez pitää pohjoismaista hyvinvointivaltiota menestystarinana, jonka säilyminen ei ole enää itsestään selvää; merkkejä sen rapautumisesta on nähtävillä. Hänen mukaansa yhä useampi Euroopan maa turvautuu yhteiskunnan tarjoamien palveluiden, kuten terveydenhuollon, yksityistämiseen, kun julkisessa taloudessa etsitään säästöjä. Saez näkee ongelmia siinä, että terveydenhuolto siirtyy julkiselta yksityiselle sektorille. Ihmiset eivät osaa aina valita sopivaa hoitoa, jolloin heille on myös helpompi tarjota palveluita, joita he eivät tarvitse. Yksityistäminen ei säästä rahaa: Yhdysvalloissa käytetään rahaa yksityiseen terveydenhuoltoon enemmän kuin muissa länsimaissa ja silti terveydenhuolto siellä on kallista eivätkä kaikki saa hoitoa. Esimerkkinä laadukkaasta, mutta kalliista mallista Saez mainitsee Sveitsin, jossa terveydenhuolto on siirtynyt vahvasti kohti yksityistä työterveyshuoltoa. Myös Suomi kuuluu laajan työterveyshuollon maihin. Suomen systeemiä on moitittu epätasa-arvoiseksi ja resursseja tuhlaavaksi, kun terveitä ja vauraita hoidetaan liikaa ja eniten sairastavat pääsevät hoitoon heikommin. (Väisänen 2024)
Taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy
Taloustieteilijä Saezin mukaan taloudellinen eriarvoisuus on länsimaissa jatkanut kasvuaan. Nykyinen verojärjestelmä ei toimi. On vaikea ennustaa, mihin olemme menossa. Mikään ihmiskunnassa ei ole pysyvää, tulee nousuja ja tulee romahduksia. (Väisänen 2024)
Thomas Piketty on tunnettu maailmanlaajuisten tuloerojen tukijana. Piketyn mukaan tuloerot ovat kasvaneet maailmanlaajuisesti 1980-luvulta lähtien, kun pääomat vapautettiin ja kapitalismin nykyvaihe alkoi. Tätä vaihetta Piketty kutsuu hyperkapitalismiksi, joka hänen mukaansa uhkaa johtaa romahdukseen ellei tulonjakoa saada tasaisemmaksi. Kansainvälisen verotuksen pitäisi olla tiukempaa, jotta rahan liikkeistä saatavat hyödyt jakautuisivat tasaisemmin. Piketyn mukaan talouskeskustelu on jämähtänyt yhteen totuuteen. Ideologia on häivytetty taustalle, vaikka sitä on kaiken toiminnan taustalla. Pigetyn huolena on, etteivät monet ihmiset koe hyötyvänsä lainkaan globalisaatiosta vaan he jäävät osattomiksi koulutus- ja talouseliitin väliin. (Toivonen 2024)
Sosiologian emeritusprofessori Harriet Bradleyn mukaan globalisaatio, maailmantalous ja uusliberalistinen talouskuripolitiikka ovat syventäneet eriarvoisuutta, jonka seurauksena ero rikkaiden ja köyhien sekä etuoikeutettujen ja heikommassa asemassa olevien välillä kasvaa. Etenkin Euroopan valtioiden toteuttama leikkauksia painottava talouspolitiikka heikentää merkittävästi esimerkiksi vanhusten, työttömien ja matalapalkkaisten naisten asemaa yhteiskunnassa. (Rousku 2017) Globalisaatio on olennaisesti taloudellinen prosessi, jonka ytimessä on kauppaa ja sijoittamista rajoittavien sääntelymekanismien purkaminen. Vallan luovuttaminen yrityksille ja pankeille ei tuota globaalia kylää, jossa inhimillinen vuorovaikutus kukoistaa. Sen sijaan tuloksena on muun muassa konflikteja ja luonnon järjestelmien sekasortoa. (Norberg-Hodge 2022, 24.) Toimiva hyvinvointivaltio tarvitsee tehokasta verojärjestelmää, jotta se kykenee vähentämään taloudellista eriarvoisuutta. Vallitsevassa uusliberalistisessa ajattelussa verotus nähdään pääsääntöisesti haitallisena asiana ja tämä on myrkkyä tasa-arvopyrkimyksille.
Vanhukset uhrattu talouden alttarille
Sivistystasoa voidaan arvioida sen perusteella, miten pidetään huolta heikossa, hauraassa asemassa olevista ihmisistä. Vahvaan hyvinvointivaltioon kuuluu vahva sivistyseetos. Yksi räikeimmistä esimerkeistä sivistysvajeen realisoitumisesta maassamme on vanhustenhuollon jo pitkään jatkunut tietoinen aliresurssointi. Vanhuspoliittisissa keskusteluissakin talouskieli tulee painokkaasti esiin. Kuulemme lisääntyvää puhetta säästöjen välttämättömyydestä, julkisen talouden kestävyydestä. Välttämättömyysretoriikka on kovassa käytössä tässäkin yhteydessä.
Älyllistä epärehellisyyttäkin on havaittavissa, eli selitetään asioita toiseksi mitä ne todellisuudessa ovat. Säästöjä selitetään muun muassa paradigman muutoksena, palvelujen tehostamisena, palvelujen parempana kohdentamisena. Todellisuudessa säästöt ovat heikentäneet vanhustenhuollon palveluja ja tekevät sitä edelleen. Nykyisenkaltaiset säästöpäätökset tarkoittavat sitä, että yhä useampi vanhus tulee olemaan käytännössä heitteillä. Toistaiseksi varakkailla ihmisillä on mahdollista pyrkiä turvaamaan oma vanhuutensa ostamalla palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Tämä osaltaan lisää eriarvoisuuskehitystä.
Pohdinta
Turvallisuuden tunne on tärkeää hyvinvoinnille. Hyvinvointivaltion tehtävänä on rakentaa turvaverkkoja, jotka ottavat ihmisen kiinni tilanteissa, joissa omat resurssit eivät ole riittäviä asianmukaisen hyvinvoinnin mahdollistamiseksi. Hyvinvointivaltion tehtävänä on luoda yhteiskuntaa, jossa kaikki kokevat olevansa mukana ja erot hyvinvoinnissa eivät pääse kasvamaan liian suuriksi. Juuri nyt hyvinvointivaltion rapauttaminen on kiihtyvässä vauhdissa. Ajassamme vallitsee voittajaa leikkivien yksiulotteinen talouseetos, jossa sosioekonomisen aseman keskeisenä selittävänä tekijänä halutaan nähdä yksilölliset tekijät, eli että peilistä katsomalla näkee mistä syystä tilanne on se mikä se on. Voittajaleikit ovat petollisia, harhaisia, koska niissä ei ymmärretä riittävästi elämän luonnetta, muun muassa siihen kuuluvaa arpakuutiovaikutusta. Vallitsevaan kehitykseen liittyy paljon riskejä kuten eriarvoisuuden lisääntyminen ja yhteiskuntarauhaan liittyvät ongelmat.
Hyvinvointivaltion pelastamiseksi tarvittaisiin merkittävää sivistysloikkaa eli eetoksen muutosta kohti ihmiskeskeisempää, välittävämpää, kestävämpää yhteiskuntapolitiikkaa. Tämä edellyttää muun muassa talousajattelun monipuolistamista lisäämällä hyvinvointitaloudellista ajattelua. Hyvinvointitaloudellisen ajattelun vahvempi soveltaminen yhteiskuntapolitiikassa mahdollistaa inhimillisemmän, välittävämmän tulevaisuuden rakentamisen. Mitä enemmän me koemme olevamme samassa yhteiskunnallisessa tarinassa sitä enemmän meillä on mahdollisuuksia hyvälle elämälle. Toimiva hyvinvointivaltio on kaikkien etu.
LÄHTEET
Heikkilä, T. Työelämän trendi on polarisaatio, ei yleinen prekarisaatio. Alusta, Tampereen yliopisto. Viitattu 18.1.2025. Työelämän trendi on polarisaatio, ei yleinen prekarisaatio | Alusta! | Tampereen korkeakouluyhteisö
Norberg-Hodge, H. 2022. Tulevaisuus löytyy läheltä, Askelia onnellisuuden talouteen. EU: Basam Books Oy.
Rousku, V. Eriarvoisuus on muutakin kuin taloudellista. Sosiologia 2/2017. Viitattu 19.1.2025. Eriarvoisuus on muutakin kuin taloudellista – pdf
Rubin, A. Suomen muutoshaasteita. TOPI-Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto. Viitattu 18.1.2025. Suomen muutoshaasteita | TOPI – Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali
Toivonen, J. Tuntuuko, että vauraus kasautuu liian harvoille? Ranskalainen tähtiekonomisti Thomas Piketty on samaa mieltä. Yle. Viitattu 18.1.2025. Tuntuuko, että vauraus kasautuu liian harvoille? Ranskalainen tähtiekonomisti Thomas Piketty on samaa mieltä | Talous | Yle
Väisänen, M. Palkittu taloustieteilijä: Suomi on vielä hyvinvointivaltio, mutta länsinaapurissa sen perusteet on jo rapautettu. Yle. Viitattu 18.1.2025. Palkittu taloustieteilijä: Suomi on vielä hyvinvointivaltio, mutta länsinaapurissa sen perusteet on jo rapautettu | Talous | Yle
Asiasanat: hyvinvointivaltio, eriarvoisuus