Anne Tolvanen, KTM, lehtori, Vastuulliset palvelut -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu
Kestävyysraportointi on noussut keskeiseksi teemaksi liiketoiminnassa, kun yritykset vastaavat kasvaviin vaatimuksiin läpinäkyvyydestä ja vastuullisuudesta. EU:n kestävyysraportointistandardi CSRD asettaa selkeät reunaehdot suuryrityksille, mutta sen vaikutukset ulottuvat myös pienempiin yrityksiin ja niiden toimintaverkostoihin (European Commission, 2023). Tämä muutos on saanut aikaan sekä positiivisia että kriittisiä reaktioita, mikä tekee kestävyysraportoinnista potentiaalisen polarisaation aiheuttajan yrityskentässä.
“Me vastaan he” -ajattelun haasteet
“Me vastaan he” -ajattelu näkyy erityisesti suurten ja pienten yritysten välisessä dynamiikassa. Suuryritykset, jotka ovat tottuneet toimimaan tiukkojen raportointivaatimusten alaisina, saattavat nähdä pienemmät toimijat riskinä tai esteenä toimitusketjunsa vastuullisuudelle. Vastuullisuusraportointi on aiemmin tarjonnut yrityksille mahdollisuuden erottautua positiivisesti, mutta nykyään sen merkitys on kasvanut niin, että vastuullisuudesta viestimättä jättäminen saa yrityksen erottumaan negatiivisesti. Toisaalta pienemmät yritykset kokevat usein kestävyysraportoinnin ylimääräisenä byrokratiana, joka kuormittaa niiden rajallisia resursseja (Adams & Abhayawansa, 2022). Tämä vastakkainasettelu ei kuitenkaan ole väistämätön, ja sen purkaminen vaatii avointa dialogia ja yhteistä ymmärrystä.
Yritysten ja organisaatioiden näkemyksiä kestävyysraportoinnista voidaan yhtenäistää avoimen kommunikaation ja yhteisten tavoitteiden kautta, mikä auttaa purkamaan tätä vastakkainasettelua. Rakentavassa keskustelussa on keskeistä ymmärtää eri osapuolten lähtökohdat ja haasteet. Suuryritysten on tärkeää huomioida pienten yritysten rajalliset resurssit, kun taas pienempien toimijoiden tulisi nähdä raportointi mahdollisuutena kehittää liiketoimintaansa kestävämpään suuntaan ja hyödyntää suurempien yritysten kokemuksia ja resursseja.
Resurssien epätasapaino ja sen vaikutukset
Jännitteet suurten ja pienten yritysten välillä syntyvät usein eroista niiden resursseissa ja näkökulmissa. Suuryrityksillä on yleensä enemmän resursseja, kuten aikaa, rahaa, teknologiaa ja osaamista, joiden avulla ne voivat vastata kestävyysraportoinnin vaatimuksiin. Ne voivat palkata asiantuntijoita, kehittää järjestelmiä ja kouluttaa henkilöstöään. Pienemmillä yrityksillä sen sijaan resurssit ovat rajallisemmat, ja raportointivaatimusten täyttäminen voi tuntua ylimääräiseltä kuormalta, joka vie aikaa ja rahaa liiketoiminnan ydinalueilta. Lisäksi CSRD:n kaltaiset direktiivit koskevat suoraan suuryrityksiä, mutta niiden vaikutukset ulottuvat pieniin yrityksiin enemmän toimitusketjujen kautta. Suuryritykset saattavat vaatia alihankkijoiltaan ja kumppaneiltaan tietoa kestävyyteen liittyvistä toimenpiteistä, mikä lisää paineita pienille yrityksille. Tällöin pienet yritykset voivat kokea, että niiden on vastattava vaatimuksiin ilman suoraa velvoitetta tai tukea. Näkökulmaerot voivat myös kärjistyä, sillä suuryritykset saattavat nähdä kestävyysraportoinnin strategisena kilpailuetuna, kun taas pienet yritykset keskittyvät usein selviytymiseen ja lyhyen aikavälin kannattavuuteen.
Resurssien puute voi johtaa siihen, että pienet yritykset eivät pysty vastaamaan suuryritysten tai lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin, mikä heikentää niiden kilpailukykyä ja markkina-asemaa. Pahimmillaan tämä voi johtaa toiminnan lopettamiseen, yrityksen myyntiin tai alihankkijaksi ajautumiseen, jolloin pienet yritykset menettävät itsenäisyytensä. Lisäksi kestävyysraportoinnin ja vastuullisuusvaatimusten voidaan nähdä vaativan investointeja, jotka estävät pieniä yrityksiä suuntaamasta resurssejaan liiketoiminnan kehittämiseen ja innovointiin.Tämä voi pahentaa tilannetta entisestään ja kasvattaa riippuvuutta suuryrityksistä.
Ratkaisuja polarisaation purkamiseksi
Polarisaation purkaminen vaatii toimia, jotka tukevat pienten yritysten kykyä vastata nykyisiin ja tuleviin raportointivaatimuksiin. Suuryritykset voivat tarjota pienille kumppaneilleen resursseja, kuten koulutusta, työkaluja ja selkeitä raportointimalleja, jotka on räätälöity pienempien toimijoiden tarpeisiin. Tämä vähentää pienyritysten kokemaa kuormitusta ja auttaa niitä näkemään raportoinnin mahdollisuutena, ei taakkana (KPMG, 2023).
Lisäksi vapaaehtoisuuteen perustuvat joustavat raportointimallit, kuten VSME-standardi, voivat toimia sillanrakentajina. VSME on EFRAGin kehittämä vapaaehtoinen kestävyysraportoinnin standardi ei-listatuille mikro-, pienille ja keskikokoisille yrityksille, joka auttaa näitä yrityksiä vastaamaan kasvaviin kestävyysdataan liittyviin vaatimuksiin (EFRAG 2024). Standardin avulla pienet yritykset voivat asteittain omaksua kestävyysraportoinnin ja pohtia oman liiketoimintansa kehittämistä ja mahdollisia vastuullisuutta lisääviä toimenpiteitä ilman kohtuuttomia vaatimuksia. Yksi keskeisistä näkökohdista yrityksille on miettiä, kenelle kestävyystiedot tarjotaan ja mitä sidosryhmiä ne kiinnostavat. Tämä kysymys auttaa pienempiä yrityksiä kohdentamaan raportointinsa ja suunnittelemaan sen resurssien mukaan (Melkas, 2023).
Kohti yhteistä ymmärrystä
Avoin dialogi ja yhteistyö ovat avainasemassa polarisaation purkamisessa. Suurten ja pienten yritysten tulisi käydä rakentavaa keskustelua, jossa molempien osapuolten näkökulmat ja haasteet huomioidaan. Esimerkiksi yhteiset työpajat ja keskustelutilaisuudet voivat auttaa rakentamaan ymmärrystä ja luottamusta. On myös tärkeää tuoda esiin kestävyysraportoinnin liiketoiminnalliset hyödyt, kuten kilpailukyvyn paraneminen, uusien markkinoiden avautuminen ja paremmat rahoitusmahdollisuudet (Du Toit, 2024). Kun raportoinnin lisäarvo on selkeä, se voi motivoida myös resursseiltaan rajallisempia toimijoita.
Kestävyysraportointi ei ole vain yritysten sisäinen prosessi, vaan se on myös yhteiskunnallinen työkalu, joka lisää läpinäkyvyyttä ja luottamusta. Oikein toteutettuna se voi toimia dialogin välineenä, joka vähentää vastakkainasettelua ja edistää yhteistä näkemystä kestävästä tulevaisuudesta. Tämä vaatii kuitenkin rohkeutta kyseenalaistaa omia oletuksia ja sitoutua avoimeen vuoropuheluun.
Lapin ammattikorkeakoulun Kestävyysraportointi ja kestävä kehitys liiketoiminnassa -hanke edistää yritysten välistä yhteistyötä ja ymmärrystä lisäämällä tietoisuutta kestävästä kehityksestä ja sen vaikutuksista liiketoimintaan, tuottamalla raportointiprosessikuvauksia ja vapaaehtoisen raportoinnin työkaluja ja malleja. Näiden työkalujen avulla yritykset voivat yhtenäistää käytäntöjään ja purkaa kestävyysraportointiin liittyviä ristiriitoja.
Hankkeen keväällä 2025 käynnistyvä Kestävyysraportoinnin startti -valmennus tukee lappilaisia mikro- ja pk-yrityksiä vastuullisuusraportoinnin aloittamisessa. Valmennus sisältää johdatuksen kestävyysraportointiin, työpajoja olennaisuusarvioinnin ja vastuullisuustyön tavoitteiden määrittelyyn sekä käytännön työkaluja raportoinnin tueksi. Hanke tukee erityisesti pienten ja suurten yritysten vuoropuhelua tarjoamalla ratkaisuja, jotka helpottavat raportointivaatimusten täyttämistä ja vahvistavat koko toimitusketjun vastuullisuutta. Tämä auttaa yrityksiä hyödyntämään kestävyysraportoinnin liiketoimintamahdollisuuksia ja rakentamaan kestävää tulevaisuutta yhdessä.
Polarisaation purkaminen kestävyysraportoinnissa ei ole pelkästään tekninen tai hallinnollinen haaste, vaan se on myös kulttuurinen prosessi, joka vaatii yhteistä sitoutumista ja avointa vuoropuhelua eri toimijoiden välillä. Suurten ja pienten yritysten yhteistyö, yhteisten tavoitteiden määrittäminen sekä resurssien ja kokemusten jakaminen luovat pohjan, jonka avulla voidaan ylittää nykyiset kuilut ja luoda kestävämpi liiketoimintakulttuuri. Kun kestävyysraportoinnin hyödyt ja mahdollisuudet ymmärretään laajemmin, voidaan purkaa vastakkainasettelua ja saavuttaa yhteinen päämäärä, vastuullinen ja kestävä tulevaisuus, jossa kaikki yritykset voivat kehittyä ja menestyä yhdessä.
Lähteet
Adams, C. A., & Abhayawansa, S. (2022). Connecting the COVID-19 pandemic, sustainable development, and sustainability reporting. Sustainability Accounting, Management and Policy Journal, 13(3), 565–584.
Du Toit, E. (2024). Thirty Years of Sustainability Reporting: Insights, Gaps and an Agenda for Future Research Through a Systematic Literature Review. Sustainability, 16(23), 10750. Retrieved from https://www.mdpi.com/2071-1050/16/23/10750
EFRAG (2024). Voluntary reporting standard for SMEs (VSME) (2024). https://www.efrag.org/en/projects/voluntary-reporting-standard-for-smes-vsme/concluded
European Commission. (2023b). Corporate Sustainability Reporting. https://finance.ec.europa.eu/capital-markets-union-and-financial-markets/company-reporting-and-auditing/company-reporting/corporate-sustainability-reporting_en
Kestävyysraportointi ja kestävä kehitys liiketoiminnassa -hanke. https://blogi.eoppimispalvelut.fi/kestavaliiketoiminta/projektista/
KPMG. (2023). Sustainability Reporting: A Guide for Small and Medium Enterprises.
Melkas, H. (2023). Pidä pää kylmänä raportointihälyn ja kirjainyhdistelmien viidakossa. https://fibsry.fi/uutishuone/blogit/pida-paa-kylmana-raportointihalyn-ja-kirjainyhdistelmien-viidakossa/
Asiasanat: kestävyys, liiketalous, polarisaatio, raportointi, vastuullisuus