Jenni Evesti, FM, tiedonhallinnan asiantuntija, Oulun yliopisto
Leena Viinamäki, YTT, dosentti, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Koulutustoimen aineiston lisäksi korkeakoulusektorilla (ml. ammattikorkeakoulut ja yliopistot) muodostuu paljon erityyppistä aineistoa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kautta. Näistä käytetään yleisesti yleisnimitystä projekti- tai hanketoiminta. Projektien rahoittajia on useita ja heillä on rahoittajakohtaisia vaatimuksia aineiston talteen ottamisesta. Tämän lisäksi vaatimuksia aineiston säilyttämiseen ja arkistointiin tulee tiedonhallinta- ja arkistolaista. Kansallisarkisto ja tiedonhallintalautakunta ovat antaneet suosituksia aineiston arkistointiin ja säilyttämiseen liittyviin metatietoihin. Lisäksi korkeakouluilla on projektien tietoaineistoon liittyviä käyttötarpeita projektin toiminta-aikana. Tässä artikkelissa käsitellään korkeakoulusektorin projektien aineiston säilyttämiseen ja arkistoimiseen liittymiä kysymyksiä sekä ehdotetaan asianhallintajärjestelmän käyttöä ratkaisuksi projektiasiakirjojen hallintaan. Artikkelissa pohditaan, miten eri lait, suositukset, rahoittajien vaatimukset ja organisaation tarpeet tulevat huomioiduksi ja miten näiden vaatimusten noudattaminen saataisiin sisällytettyä projektin hallinnointiin niiden toiminta-aikana.
Korkeakoulujen projektitoiminta toimintavolyymin valossa
Yliopistolain mukaan yliopistojen yksi päätehtävä on edistää vapaata tutkimusta ja ammattikorkeakoululain mukaan ammattikorkeakoulujen tulee harjoittaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa alueellaan. (Yliopistolaki 24.7.2009/558 § 2; Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932 § 4.) Nämä lain vaatimukset näkyvät selvästi korkeakoulujen toiminnassa. Suomessa yliopistojen tutkimustoiminta kasvoi jo 1990-luvulla merkittävästi ja yliopistot profiloituivat vahvemmin tutkimusinstituutioiksi. Tutkimustoiminnan kasvu yliopistoissa on perustunut lähinnä ulkopuoliseen rahoitukseen. (Kaukonen 2004, 72.) Ammattikorkeakouluissa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on ollut mukana toiminnassa alusta lähtien, mutta sen osuus on kasvanut viime vuosina. Ulkoisten rahoituslähteiden osuus on kasvanut merkittävästi ja EU:n rakennerahastot ovat TKI-toiminnan suurin ulkoinen rahoituslähde. (Maxenius 2023.) Nykyään erilaisia rahoitusmalleja on useita ja EU:n rahoituslähteiden lisäksi rahoittajina niin ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojen projekteissa toimivat esimerkiksi Suomen akatemia ja Business Finland (Tiede ja tutkimus 2025).
Kuvioissa 1.–4. kuvataan T&K-toimintavolyymin kehitystä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 15 vuoden ajalta vuosina 2009–2023.
Kuviossa 1. on kuvattuna T&k-menojen BKT-osuus (%) yrityssektorilla, julkisella sektorilla (ml. YVT) ja korkeakoulusektorilla vuosina 2009–2023.
Kuvio 1. T&k-menojen BKT-osuus, %, yrityssektorilla, julkisella sektorilla (ml. YVT) ja korkeakoulusektorilla vuosina 2009–2023. Lähde: 13ri — Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot sektoreittain ja osuus bruttokansantuotteesta, 2000–2024*. Tilastokeskus.
Vuosien 2022 ja 2023 tiedot T&K-toiminnan bruttokansantuoteosuudesta ovat ennakollisia. T&k-menojen kiinteähintainen vuosimuutos on laskettu bruttokansantuotteen hintaindeksillä (2015=100). (Ks. tilaston dokumentaatiosta tarkemmin osoitteessa https://pxdata.stat.fi:443/PxWeb/sq/76cd21a4-2eb9-4053-8520-5e2093a2986a.) T&k-menojen BKT-osuus, (%), on vähentynyt yrityssektorilla -0,58-yksikköä sekä julkisella sektorilla (ml. YVT) -0,11-yksikköä, mutta lisääntynyt korkeakoulusektorilla 0,04-yksikköä vuodesta 2009 vuoteen 2023 tultaessa. Em. tarkasteluajanjaksolla t&k-menojen BKT-osuus (%) oli korkeimmillaan yrityssektorilla vuonna 2009 ollen 2,67 %, julkisella sektorilla (ml. YVT) vuonna 2010 ollen 0,37 % ja korkeakoulusektorilla vuonna 2023 ollen 0,75 %.
Kuviossa 2. on kuvattuna T&k-henkilöstö (henkilöä) yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa vuosina 2009–2023.
Kuvio 2. T&k-henkilöstö (henkilöä) yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa vuosina 2009–2023. Lähde: 11st — T&k-henkilöstö ja t&k-työvuodet koulutuksen mukaan sektoreittain, 1971–2023. Tilastokeskus.
T&k-henkilöstö yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on lisääntynyt vuosina 2009–2023. T&k-henkilöstö on lisääntynyt yliopistoissa 7487 henkilön verran ja ammattikorkeakouluissa lisäystä on 1090 henkilön verran vuodesta 2009 vuoteen 2023 tultaessa. (Ks. tilaston dokumentaatiosta tarkemmin osoitteessa https://pxdata.stat.fi:443/ PxWeb/sq/2f4fa7ac-89b4-4731-bc42-c8af2c8bf8e6.)
Kuviossa 3. on kuvattuna T&k-henkilöstö (henkilöä) tutkintojen mukaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa vuosina 2009–2023.
Kuvio 3. T&k-henkilöstö (henkilöä) tutkintojen mukaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa vuosina 2009–2023. Lähde: 11st — T&k-henkilöstö ja t&k-työvuodet koulutuksen mukaan sektoreittain, 1971–2023. Tilastokeskus.
Tutkintorekisteriä on täydennetty ulkomailla suoritetuilla tutkinnoilla, joka kasvattaa korkeakoulutettujen määrää vuonna 2019 yliopistosektorilla (ks. tilaston dokumentaatiosta tarkemmin osoitteessa https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/ StatFin/StatFin__tkke/statfin_tkke_pxt_11st.px/). T&k-henkilöstön keskuudessa on eniten yliopistoissa yliopistotutkinnon ja tohtorin tutkinnon suorittaneita ja ammattikorkeakouluissa yliopistotutkinnon ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Yliopistoissa on lisääntynyt tohtoritutkinnon suorittaneiden määrä 4412 henkilön verran ja yliopistotutkinnon suorittaneiden määrä 3512 henkilön verran vuodesta 2009 vuoteen 2023 tultaessa. Ammattikorkeakouluissa on lisääntynyt ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä 718 henkilön verran ja yliopistotutkinnon suorittaneiden määrä 288 henkilön verran vuodesta 2009 vuoteen 2023 tultaessa. Sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa lisensiaatin tutkinnon suorittaneiden määrä on vähentynyt vuodesta 2009 vuoteen 2023 tultaessa yliopistoissa vähennyksen ollessa 522 henkilöä ja ammattikorkeakouluissa 206. Lisäksi ammattikorkeakouluissa muun koulutuksen suorittaneiden määrä on vähentynyt em. tarkasteluajanjaksona 61 henkilöllä.
Kuviossa 4. on kuvattuna korkeakoulusektorin t&k-henkilöstö tehtävän mukaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa vuosina 2009–2023.
Kuvio 4. Korkeakoulusektorin t&k-henkilöstö tehtävän mukaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa vuosina 2009–2023.Lähde: 129u — Korkeakoulusektorin t&k-henkilöstö tehtävän ja sukupuolen mukaan korkeakouluittain, 2008–2023. Tilastokeskus.
Korkeakoulusektorin t&k-henkilöstön määrä on lisääntynyt jokaisessa tarkasteltavassa tehtäväryhmässä. Yliopistoissa tutkijat ja tuotekehitysinsinöörit -tehtäväryhmään kuuluvan henkilöstön määrä on lisääntynyt 6541 henkilön verran vastaavan lisääntymisen ollessa ammattikorkeakouluissa 863 henkilöä vuodesta 2009 vuoteen 2023 tultaessa. Muun t&k-henkilöstön määrä on lisääntynyt yliopistoissa 946 henkilön verran vastaavan lisääntymisen ollessa ammattikorkeakouluissa 227 henkilöä em. tarkasteluajanjaksona. (Ks. tilaston dokumentaatiosta tarkemmin osoitteessa. https://pxdata.stat.fi:443/PxWeb/sq/84dae004-33b2-42ff-a823-eb44fe87d107.)
Kaiken kaikkiaan t&k-henkilöstön määrä on lisääntynyt sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa. Tämän vuoksi projektiosaaminen ja siihen liittyvän lainsäädäntö- ja tutkimusetiikkaosaamisen merkitys korostuu projektihenkilöstön keskuudessa ulottuen avustavasta t&k-henkilöstöstä projektipäälliköihin ja t&k-hankkeiden akateemisiin johtajiin.
Projektin määrittelyä lyhyesti
Projekti sanana on hyvin monimerkityksinen. Tässä artikkelissa projektilla tarkoitetaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan projekteja, joissa rahoitus tulee ulkopuoliselta taholta. Datan merkityksen kasvaessa yliopistojen ja muiden tutkimusorganisaatioiden tutkimusaineistojen hallintaan on alettu kiinnittää huomioita (Donner 2022). Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan yksiköt ovat painottaneet tieteen avoimuutta ja tutkimusaineistojen saatavuutta. Tämä on ollut myös tutkijoille mielekästä, sillä se säästää resursseja muun muassa aineiston hankintojen vuoksi. Se on tarkoittanut tietokantojen ja aineistojen hallinnan järjestelmien kehittämistä. (Haapakorpi ym. 2023, 96.) Useat rahoittajat vaativat laatimaan aineistonhallintasuunnitelman, josta selviää nimenomaan, kuinka tutkimusaineistoa hallitaan (Suomen Akatemia 2025; ks. myös Aineistonhallinnan suunnittelu 2025.) Painotus on ollut tutkimusaineiston säilyttämisessä ja projektien hallinnollinen aineisto on jäänyt vähemmälle huomiolle. Hallinnolliseen aineistoon sisältyvät muun muassa erilaiset päätökset, pöytäkirjat ja talousaineisto.
Projektin hallinnoinnista ja niihin liittyvistä ohjausjärjestelmistä on olemassa kirjallisuutta ja tutkimuksia (Fawzy, Tahir, Galster & Liang 2024). Nämä järjestelmät ovat lähtökohtaisesti rakennettu tunti- ja kustannusseurantaan sekä päätöksentekoon (Pelin 2020, 284–285). Ne eivät juuri ota kantaa dokumenttien säilyttämiseen liittyviin kysymyksiin. Muutamien yliopistojen toimesta on vuonna 1997 on laadittu ohje tutkimustoiminnan asiakirjojen dokumentointiin siinä tarkoituksessa, että ohjetta myös päivitettäisiin (Tutkimustoiminta. Asiakirjat, aineistot, dokumentointi 1997). Näin ei valitettavasti ole tapahtunut ja ohje on vääjäämättä vanhentunut. Tällaisen kattavan ohjeen laatiminen ja etenkin sen ylläpitäminen on haastavaa. Erityyppisiä asiakirjoja tai muuta dokumentaatiota muodostuu tiuhaan tai poistuu, joten kovin yksityiskohtaisten ohjeiden tekeminen ei tunnu tarpeenmukaiselta. Lisäksi rahoittajasta riippuen projekteissa syntyy erilaisia asiakirjoja.
Rahoittajilla ovat omat vaatimukset aineiston säilyttämiselle. Osa EU:n rahoittamien projektien asiakirjoista tulee tallentaa EURA-järjestelmään, joka on alue- ja rakennepolitiikan rahastojen digitaalinen hallintajärjestelmä. Järjestelmää käytetään muun muassa hakuun, rahoittamiseen, maksamiseen ja seurantaan sekä valvontaan. Kaikki asiointi tapahtuu sähköisesti. Järjestelmän omistaa ja sen kehittämisestä vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Asiakirjat täytetään järjestelmässä, jonka jälkeen ne on mahdollista tallentaa itselleen pdf-muodossa. Järjestelmässä voi myös seurata viranomaiskäsittelyn etenemistä ja valmiit päätökset noudetaan sieltä. (EURA 2021, 6–7, 18.)
Lakien asettamat vaatimukset projekteille ja TKI-toiminnalle
Korkeakoulut toteuttavat julkista tehtävää, minkä vuoksi niitä koskee osittain julkisia organisaatioita koskeva lainsäädäntö. Lakeja, jotka asettavat vaatimuksia tietoaineistojen käsittelylle ja arkistoinnille ovat muun muassa laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta ja arkistolaki (Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019; Arkistolaki 831/1994). Näiden lakien vaatimukset täytyy huomioida myös projektien hallinnollisen aineiston säilyttämisessä. Aihe on ajankohtainen tietoaineistojen sähköistymisen ja TKI-toimintavolyymien kasvun myötä.
Tiedonhallintalaki tuli voimaan vuonna 2020 (Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019 § 7:29). Ennen lain voimaantuloa projektiasiakirjojen talteen ottamisessa oli tärkeää huomioida kirjanpidolliset seikat sekä pysyvästi säilytettävien asiakirjojen arkistointi. Paperit palautettiin arkistoon yleensä siinä vaiheessa, kun mahdollinen tarkastus projektille oli tehty. Vaikka sähköisiä asiakirjoja on käsitelty jo vuosia, asiakirjojen allekirjoittaminen ei ole kuitenkaan tapahtunut vielä sähköisesti, joten alkuperäiset asiakirjat on täytynyt arkistoida paperisena. Ei myöskään ole voitu taata, että sähköiset asiakirjat säilyvät operatiivisissa järjestelmissä koko niiden elinkaaren ajan. Yleisesti julkisella sektorilla projektien määräajan säilytettävien asiakirjojen säilytysaika on ollut 15 tai 20 vuotta. Määräaikaisten asiakirjojen pitkä säilytysaika on tarkoittanut, ettei asiakirjoja ole voitu operatiivisissa järjestelmissä säilyttää.
Muutos aiempaan näkyy siis siinä, että asiakirjojen säilyttäminen ja arkistointi täytyy huomioida jo projektin alusta lähtien. Tämä johtuu muun muassa tiedonhallintalain (Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019) voimaan tulosta, jonka vuoksi asiakirjoille täytyy antaa erinäisiä metatietoja jo projektin käynnissä ollessa, jotka myös helpottavat arkistointivaihetta. Metatiedoilla tarkoitetaan tietoja tallennettavasta tiedosta. Ne ovat välttämättömiä tiedon löydettävyyden ja aitouden sekä eheyden varmistamiseksi. Metatietoja ovat esimerkiksi asiakirjan luonti- ja tallentamispäivä sekä mahdolliset muutostiedot. Näiden metatietojen ajantasainen tallentaminen ja automatisointi on suositeltavaa. (Suolahti 2018, 43.) Asiakirjan metatietojen lisäksi on tärkeää tallentaa myös asiaan ja sen käsittelyvaiheisiin liittyvät metatiedot. Tällaisia ovat esimerkiksi asian avaamispäivä ja asian käsittelyvaiheiden tiedot. (Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019 6 § 26.) Aiemmin tiedostot tallennettiin esimerkiksi projektinhallintajärjestelmään tai verkkolevylle ja lisäksi tulostettiin mappiin. Nyt asiakirjojen tulostaminen on jäänyt pois, mutta jokainen yksittäinen asiakirja vaatii metatietojen tallentamista.
Projektien hallinnollisen aineiston joukossa on paljon kansallisarkiston pysyvään säilytykseen määräämää aineistoa, joten korkeakouluilla on velvollisuus ottaa nämä asiakirjat talteen. Pysyvästi säilytettävien asiakirjojen osalta ei riitä tiedonhallintalain vaatimien metatietojen tallentaminen, vaan lisäksi on huomioitava arkistoinnin metatietosuositukset. Organisaatioilla on tarve toteuttaa tietojen talteen ottaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti ja niin, että lakisääteiset velvoitteet saadaan täytettyä.
Tiedonhallintalain vaatimukset
Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019) asettaa tiettyjä vaatimuksia korkeakoulujen asianhallinnalle. Lain mukaan laissa määriteltyjen tiedonhallintayksiköiden, joita myös yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat, on pidettävä käsittelyssä olevista asioista asiarekisteriä. Rekisteriin on merkittävät tiedot asiasta, asiankäsittelystä ja asiaan liittyvistä asiakirjoista. Tämän pitäisi tapahtua viipymättä, kun asiakirja on saapunut tai laadittu. Laissa on myös määritelty ne yksilöintitiedot, jotka asialle ja asiakirjalle tulisi antaa. Tärkeitä ovat muun muassa aika, jolloin asia on tullut vireille, sekä asiakirjan saapumis- tai luontiajankohta sekä asiankäsittelyn tila. (Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019 § 6:26.) Nämä vaatimukset tarkoittavat, että projektin alkaessa projekti pitää käytännössä rekisteröidä johonkin järjestelmään tarvittavine yksilöintitietoineen ja samalla myös asiankäsittelyyn liittyvien tietojen tulisi tallentua. Myös projektiin liittyvien asiakirjojen ja niiden yksilöintitietojen tulisi tallentua järjestelmään.
Valtiovarainministeriö on ohjeessaan Suositus asiankäsittelyn metatiedoista vielä tarkentanut laissa määriteltyjä vaatimuksia. Ohjeessa huomioidaan myös muiden lakien vaatimuksia ja suosituksia asiankäsittelyn näkökulmasta, vaikka kaikkia erityislainsäädäntöjä se ei sisälläkään. Ohjeessa muistutetaan siitä, että hyvään hallintoon kuuluu, että asiankäsittely on sekä joutuisaa että seurattavissa ja todennettavissa. Tärkeä seikka on, että asioiden ja niihin liittyvien asiakirjojen koko elinkaari huomioidaan. Suosituksessa määritellään myös muita termejä, joita itse laissa ei ole avattu. Tällaisia ovat esimerkiksi asia, asiankäsittely ja säilyttäminen. (Suositus asiankäsittelyn metatiedoista 2023, 10–11.) Näiden termien avaaminen on oleellista jo senkin takia, että ne ovat joltain osin ristiriidassa arkistolain säädännön kannalta.
Laki ja suositus antavat siis velvoitteen siihen, mitä tietoja asiasta, käsittelyvaiheista ja asiakirjoista tulee olla löydettävissä. Suosituksessa ei suoraan sanota, millaisessa järjestelmässä näitä tietoja tulee käsitellä, vaan kerrotaan mitä tietoja järjestelmään on pystyttävä tallentamaan, jotta tiedonhallintalain vaatimukset tulee huomioitua asiankäsittelyn osalta. Asian ja asiakirjan elinkaaren huomioiminen on merkittävää. Artikkelissa palataan myöhemmin siihen, miten asianhallintajärjestelmä projektien osalta näihin vaatimuksiin vastaa.
Arkistolaki ja muut arkistoinnin velvoitteet
Nykyinen arkistolaki (Arkistolaki 831/1994) on tullut voimaan vuonna 1994 ja sen uudistaminen on ollut työn alla kauan. Ongelmalliseksi lain tulkinnan tekee se, että se on ristiriidassa tiedonhallintalain kanssa ja se on muun muassa termistön osalta jo vanhentunut. Uuden lain valmistelua on tehty jo pitkään, mutta siinä on toistuvasti törmätty haasteisiin. (Kautto & Hotti 2024.)
Arkistolaki velvoittaa muun muassa asiakirjojen käytettävyyden ja säilymisen takaamiseen, määrittelemään asiakirjojen säilytysajat ja hävittämään tarpeettoman aineiston. Tämän lisäksi arkistolaki velvoittaa huomiomaan tietosuojan. (Arkistolaki 23.9.1994/831 § 7.) Kansallisarkisto on antanut suosituksen arkistoitavien tietoaineistojen perusmetatiedoista. Tämä suosituksen tarkoituksena on olla apuna, kun mietitään arkistoitavaksi tarkoitettujen tietoaineistojen ja asiakirjojen tiedonhallintaa. (Arkistoitavien tietoaineistojen perusmetatiedot 2023.) Tämä on tärkeä huomioitava asia, eli tämä suositus koskee vain arkistoitavaksi tarkoitettuja kokonaisuuksia, kun taas tiedonhallintalautakunnan suosituksessa puhutaan kaikesta säilytettävästä materiaalista. Tämä tarkoittaa sitä, että määräajan säilytettävälle aineistolle ei tarvitse kerätä kaikkia niitä metatietoja mitä pysyvästi säilytettävälle aineistolle.
Itse projektien arkistointiin kansallisarkisto ei ole antanut muita ohjeistuksia, kuin säilytysaikamääräyksiä. Yliopistojen osalta nämä säilytysaikamääräykset ovat yliopistokohtaisia, mutta ammattikorkeakouluille on annettu yhteinen päätös. Ammattikorkeakoulut laativat Jyväskylän ammattikorkeakoulun johdolla kansallisarkistolle seulontaesityksen, jonka perusteella Kansallisarkisto teki päätöksen, jossa määrätään myös tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio toiminnan asiakirjojen pysyvästä säilyttämisestä. Tuossa päätöksessä viitataan myös erilliseen päätökseen tutkimusaineistojen säilyttämisestä, jota ollaan valmistelemassa, mutta 25.1.2025 mennessä päätöstä ei ole tullut. Päätöksen mukaan pysyvästi säilytettäviä asiakirjoja ovat muun muassa raportit, projektisuunnitelmat, päätökset ja pöytäkirjat liitteineen. (Ammattikorkeakoulujen tietojärjestelmien tietojen pysyvä säilytys yksinomaan sähköisessä muodossa 2017.)
Asianhallintajärjestelmä apuna projektien asiakirjojen hallinnoinnissa ja arkistoinnissa
Tällä hetkellä järjestelmiä, jotka jollain tasolla toteuttavat tiedonhallintalain ja arkistolain vaatimuksia asiakirjan säilyttämisen ja arkistoinnin metatietojen tallentamisen osalta, ovat asianhallintajärjestelmät. Asianhallintajärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, joka on asianhallintaan erikoistunut tietojärjestelmä, jonka avulla organisaatiossa käsiteltävät asiat hallitaan ennalta laadittujen käsittelysääntöjen mukaisesti. Sekä asioiden että asiakirjojen käsittelyä asianhallintajärjestelmässä ohjataan koko niiden elinkaaren ajan asiankäsittelyprosessin ja tiedonohjauksen avulla. (Digi- ja väestötietovirasto 2025.) Eli asianhallintajärjestelmien avulla on mahdollisuus kerätä niitä metatietoja, joita lait ja eri suositukset edellyttävät. Lisäksi asianhallintajärjestelmien avulla on mahdollisuus huomioida asioiden ja asiakirjojen elinkaariajattelu. Tässä artikkelissa ei oteta kantaa siihen, mikä on suositeltava asianhallintajärjestelmä. Aiemmin Kansallisarkisto on ylläpitänyt SÄHKE2-määräystä, jota julkisille toimijoille asianhallintajärjestelmiä tarjoavat yritykset ovat järjestelmiään kehittäessään noudattaneet. Vaikka tämä määräys ei ole enää velvoittava, sen käytäntöjä hyödynnetään edelleen. (Kansallisarkisto 2025.)
Asianhallintajärjestelmät eivät ole sähköisiä arkistoja, mutta niiden avulla on mahdollista kerätä arkistointia varten tarvittavia metatietoja, jotka eroavat joltain osin tiedonhallinnan metatiedoista. Sähköiseen arkistoon tallennettavien tietoaineistojen metatietoja on mahdollista rikastaa niitä arkistoon siirrettäessä, mutta se vaatii siinä vaiheessa lisätyötä (Suolahti 2018, 43). On laajemmin tunnistettu ongelma, että arkistoinnin ja asianhallinnan eroja ei tunnisteta (Kallberg 2013). Tähän on etenkin vielä viime vuosina lisääntyvästi vaikuttanut se, että tiedonhallintalain ja arkistolain termistöt eroavat toisistaan. Säilyttämisellä tarkoitetaan tiedonhallintalaissa tietoaineistojen aktiivivaiheen säilyttämistä, aktiivivaiheen jälkeen tietoaineisto joko tuhotaan tai arkistoidaan. (Suositus asiankäsittelyn metatiedoista 2023, 11–12.) Tämä hankaloittaa alalla työskenteleviä, sillä epäyhtenäinen termistö on haastavaa selittää asiaan perehtymättömälle. Usein kaikenlainen tiedon talteenotto nähdään arkistointina, vaikka kyseessä on nykyhetkeen kuuluva tiedonhallinta. Näiden vaiheiden erilainen metatietojen tarve on kuitenkin syytä prosesseissa huomioida.
Asianhallintajärjestelmien taustalle on yleensä integroitu tiedonohjausjärjestelmä, jolloin tiedonohjaussuunnitelmasta siirtyvät asianhallinnan ja arkistoinnin kannalta merkitykselliset metatiedot suoraan asianhallintajärjestelmään. Korkeakouluissa on kuvattu tutkimus- ja kehittämistoiminnan asiakirjoja tiedonohjaussuunnitelmaan ja osa korkeakouluista tallentaa projektien asiakirjoja asianhallintajärjestelmään (Eduuni wiki 2025). Tiedonohjaussuunnitelman integraation avulla tapahtuu toivottu metatietojen tallentamisen automatisointi, kun jokaista metatietoa ei tarvitse erikseen järjestelmään syöttää. Korkeakouluissa voi olla käytössä myös erillisiä projektinhallintaan tarkoitettuja järjestelmiä, mutta niitä ei ole yleensä tarkoitettu asiakirjojen pitkäaikaiseen säilyttämiseen, eikä niissä ole huomioitu niitä kaikkia metatietoja, joita on tiedonhallinnan ja arkistoinnin kannalta tarpeen kerätä.
Suomen Standardisoimisliiton mukaan projekteissa tiedon ja dokumentaation hallinnan kannalta on tärkeää, että olennainen tieto on saatavilla niin työn suorittajille kuin myös päätöksentekijöille. Projektien tiedon turvalliseen säilytykseen ja ylläpitämiseen on määriteltävä järjestelmä, jossa tietoa voidaan jakaa tarvittaville henkilöille, mutta toisaalta myös, ettei se ole sellaisten henkilöiden saatavissa, joilla ei siihen ole oikeutta. Järjestelmään tulisi kuulua tuhoamis- ja säilytysvaatimukset ja sen avulla olisi luotava tilanne, jossa varmistetaan tietojoukkojen eheys (SFS-käsikirja 24:2022, 90). Nämä standardin mukaiset ominaisuudet toteutuvat asianhallintajärjestelmässä lähes kaikki. Esimerkiksi tiedon hävittäminen onnistuu asianhallintajärjestelmissä, koska taustalla toimii tiedonohjaussuunnitelma. Näin huomioidaan sekä arkistolain että tietosuoja-asetuksen vaatimukset tiedon oikea-aikaisesta hävittämisestä (tuhoamisesta). Lisäksi asianhallintajärjestelmissä huomioidaan käyttäjähallinnan avulla se, että tieto on niiden saatavissa, joille se kuuluu. Lisäksi mahdolliset salassapidot voidaan selkeästi merkitä. Ainoa kohta, mikä voi aiheuttaa haasteita on tiedon jakaminen. Jos projekteissa on mukana useita organisaatioita, ei pääsyä oman organisaation ulkopuolisille voida järjestelmään antaa.
Ennen tiedonhallintalain voimaantuloa projektin aikana ei tarvinnut aktiivisesti miettiä asiakirjojen säilyttämistä muista kuin organisaation omista tarpeista käsin ja siitä mitä rahoittajat määräsivät. Nyt tiedonhallintalaki velvoittaa korkeakouluja tuomaan asiat käsittelyyn ajantasaisesti tarvittavine metatietoineen. Organisaatiossa on oltava ajan tasaisesti tietoa projektin käynnistymisestä ja sen eri vaiheista. Tämä tieto voi olla löydettävissä muistakin kuin asianhallintajärjestelmästä, esimerkiksi talouden järjestelmistä tai projektinhallintaan kehitetyistä järjestelmistä, mutta kaikkia tiedonhallintalain edellyttämiä metatietoja niistä ei löydy. Ja niihin ei välttämättä tallenneta edes asiakirjoja. Tai jos tallennetaan, niin ei kerätä niitä kaikkia metatietoja, jotka tiedonhallintalain ja arkistoinnin kannalta ovat olennaisia.
Tiedonhallintalaki määrittelee arkistoinnin käsitteen niin, että arkistointi alkaa siinä vaiheessa, kun asiakirjan säilytysaika päättyy. Eli toisin sanoen silloin kun asiakirjaa ei enää tarvita sen alkuperäisessä tarkoituksessaan, se joko tuhotaan tai arkistoidaan. (Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019, § 5:21.) Alkuperäiseen tarkoitukseen tarvittava aika voi olla useita kymmeniä vuosia, jolloin ei voida olettaa, että asiakirjat säilyisivät operatiivisissa järjestelmissä tai esimerkiksi verkkolevyllä niin kauan. Tämäkin puoltaa määräaikaisten asiakirjojen tallentamista asianhallintajärjestelmään. Jos arkistoitaville ja määräajan säilytettäville asiakirjoille annetaan samoja metatietoja, tehdään jonkin verran ylimääräistä työtä, vaikka tiedonohjaussuunnitelman avulla metatietojen syöttämistä on saatu automatisoitua. Projekteissa syntyvän tietoaineiston määrä voi olla hyvin suuri ja herättää varmasti keskustelua, onko kaikki tieto saman arvoista, että se vaatii näin laajaa metatiedottamista. Toisaalta asianhallintajärjestelmien kehitys on tällä hetkellä sellaista, että tulevaisuudessa määräajan säilytettävien ja arkistoitavien asiakirjojen metatietoja voidaan mukauttaa sen mukaan, mikä on asiakirjan säilytystarve. Mikäli korkeakoulut haluavat tulevaisuudessa luovuttaa arkistoitaviksi tarkoitettuja asiakirjoja Kansallisarkistoon, on niiden välttämätöntä huomioida vaatimusten mukaiset metatiedot.
EURA 2021-järjestelmään tallennetaan tällä hetkellä paljon projektien asiakirjoja ja järjestelmän tietosuojaselosteen mukaan kaikkia asiakirjoja säilytetään vähintään 20 vuotta projektin päättymisestä. Osa on määritelty pysyvästi säilytettäväksi. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2021.) Keskeisiä kysymyksiä on, arkistoituuko osa projektien asiakirjoista tätä kautta ja osa sitten korkeakoulujen toimesta, jolloin tieto hajaantuu vai onko järkevintä tallentaa kaikki asiakirjat myös korkeakoulujen järjestelmiin. Aineistojen löytyminen korkeakoulun omasta järjestelmästä etenkin ennen säilytysajan päättymistä on merkityksellistä organisaation oikeusturvan kannalta. Aineiston arkistointiin tulisi saada kansallisella tasolla ohjeistusta, jotta jokainen korkeakoulu ei kehitä omanlaisiaan ratkaisuja. On tiedonhallinnan kannalta sekavaa, että tietoja arkistoidaan kahden organisaation toimesta. EURA2021-järjestelmään ei tallenneta kaikkia niitä asiakirjoja, jotka Kansallisarkisto on määrännyt pysyvästi säilytettäväksi, jolloin kokonaisuus hajaantuu. Miten tulevaisuudessa nämä aineistot kohtaavat, kun niitä ollaan siirtämässä kansallisarkistoon. Tämän lisäksi usein projekteihin sisältyy tutkimusaineiston säilyttäminen. Sen lisäksi, että hallinnollinen aineisto jakautuu useisiin järjestelmiin, voi olla, ettei se kohtaa tutkimusaineistoa ollenkaan. Asianhallintajärjestelmää voitaisiin hyödyntää tässäkin, kun metatietoihin tallennettaisiin tieto mahdollisesta tutkimusaineistosta ja sen säilytyspaikasta.
Projektien toiminta-aikana aineiston hallintaa tulisi miettiä laajemmin tiedonhallinnan näkökulmasta, jolloin huomioitaisiin projektihenkilöstön ja päätöksentekijöiden tarpeita aineistolle ja samalla täytettäisiin tiedonhallintalain vaatimukset ja valmistauduttaisiin projektin jälkeiseen arkistointiin. Korkeakouluissa ei hyödynnetä asianhallintajärjestelmiä tarpeeksi tehokkaasti, vaan asianhallinta nähdään irrallisena osana toimintaa.
Asianhallintajärjestelmien käytön tulevaisuus
Asianhallinta ja arkistointi ovat pitkään olleet näkymätön osa julkista hallintoa. Näitä tehtäviä on hoidettu organisaatioissa pienellä resurssoinnilla, vaikka on osoitettu niiden tärkeys osana organisaation jokapäiväisiä rutiineja. (Kautto & Henttonen 2020.) Digitalisaation myötä asianhallinnan merkitys on kasvanut ja sen yhteys arkistointiin on selkeästi näytetty toteen (Klareld 2017). Asianhallinnan ja arkistoinnin ala onkin viimeisten vuosikymmenien aikana ollut suuressa muutoksessa. Esimerkiksi Jari Lybeckin (2006) asiakirjahallinnon ja arkistotoimen oppikirjan kirjoittamisen jälkeen alalla on tapahtunut suuria muutoksia. Prosessien ja niissä syntyvien asiakirjojen digitalisoiduttua asiakirjan elinkaariajattelun merkitys on korostunut. Tämä ei kuitenkaan aina näy käytännön tasolla ja valitettavan usein esimerkiksi tietojärjestelmiä hankittaessa ei muisteta ajatella tiedon elinkaarta.
Asianhallinta ja arkistointi eivät ole organisaation päätehtäviä. Mutta nämä tehtävät ovat lakisääteisiä, siksi resursseja niiden toteuttamiseen täytyisi löytyä. Yleensä korkeakoulut eivät kehitä näitä ratkaisuja asiakasnäkökulmasta, vaan toteuttaakseen julkisen vallan tehtävää (Salovaara 2024, 28), jolloin resurssointi niihin ei ole suurta. On yleistä, että julkisella sektorilla järjestelmä on määrittämässä prosessia, mikä on eräänlainen riski toiminnan kehittämiselle (Palomäki 2020, 179–180). Kautton ja Henttosen (2020) mukaan asianhallinta organisaation prosesseissa unohtuu, mikä näkyy laajemmin prosessien kehittämisessä ja järjestelmien hankinnoissa. Jos tiedonhallinnan asiantuntijat eivät pääse kehitystyöhön mukaan, ollaan edelleen siinä tilanteessa, että tiedonhallintalain vaatimukset eivät täyty ja arkistoinnin metatietoja joudutaan tallentamaan jälkikäteen, jolloin työn määrä on valtava ja on mahdollista, ettei tarvittavia metatietoja enää jälkikäteen saada selville.
Koska korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminta on kasvanut ja myös niissä työskentelevän henkilöstön määrä, on entistä tärkeämpää, että asianhallinnan ja arkistoinnin näkökulmat huomioidaan henkilöiden perehdyttämisessä. Aineiston hallintaan pitäisi myös työaikasuunnittelussa varata tarpeeksi aikaa ja sen toteuttamiseen laatia jo projektin alussa kokonaisvaltainen suunnitelma, joka sisältää tutkimusaineiston lisäksi hallinnollisen aineiston.
Tulevaisuudessa toivottavasti esimerkiksi metatietojen tallentamiseen löydetään uudenlaisia ratkaisuja. Robotiikan ja tekoälyn hyödyntämisestä sekä asianhallinnassa että arkistoinnissa puhutaan paljon. Myös julkisella sektorilla on tunnistettu, että robotiikan ja tekoälyn hyödyntäminen on sekä tehokasta että tuottavaa ja yksi viranomaistoiminnan kulmakivistä tulevaisuudessa. Sitran selvityksessä todetaan, että julkisella sektorilla on paljon rutiininomaisia prosesseja, joissa tekoälyä voitaisiin hyödyntää. (Paasikivi, Tuohino, Mansnérus, Lång 2022, 12–13.) Asianhallinnan ja arkistoinnin prosesseihin liittyy rutiininomaisia tehtäviä, joita voidaan automatisoida. Asianhallintajärjestelmät ja sähköiset arkistot ovat järjestelmiä, joissa robotiikkaa ja tekoälyä on järkevää hyödyntää. Projektien asiakirjat ovat tulevaisuudessa mitä todennäköisimmin mukana tässä kehityksessä, sekä asiakirjojen suuren määrän että TKI-toiminnan kasvun myötä. Haasteen tekoälyn ja etenkin robotiikan käyttöönottoon tuo asiakirjojen moninaisuus, jolloin myös metatiedot vaihtelevat.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla on keskusteltu paljon, kuinka tiedon paremmalla hyödyntämisellä saataisiin säästöjä aikaan. Keskustelua on käyty myös yleisemmin julkisella sektorilla. Tekoälyn avulla toivotaan toiminnallisuuden lisäksi löytyvän myös säästöjä. (Larsio, Malkamäki, Kalliola 2024, 5; Paasikivi ym. 2022, 13.) Kustannussäästöjen etsiminen on tärkeää sosiaali- ja terveysalalla, mutta säästöpaineita on rahoituksen pienentymisen myötä myös korkeakoulusektorilla (Opetusalan Ammattijärjestö OAJ 2025). Tiedon parempi hyödyntäminen ja toiminnan tehostaminen datan avulla ovat avaintekijöitä myös korkeakoulusektorilla. Tiedon elinkaariajattelun tuominen mukaan järjestelmäkehitykseen on välttämätöntä, jotta tiedonhallinta- ja arkistolain vaatimukset toteutuvat. Näihin vaatimuksiin asianhallintajärjestelmät vastaavat jo tällä hetkellä hyvin, joten toivottavasti tulevaisuudessa korkeakoulut panostavat niiden käyttöön ja kehittämiseen.
Lähteet
Aineistonhallinnan suunnittelu 2025. Aineistonhallinnan käsikirja [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. Viitattu 15.1.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/aineistonhallinta/.
Ammattikorkeakoulujen tietojärjestelmien tietojen pysyvä säilytys yksinomaan sähköisessä muodossa. 2017. Kansallisarkisto AL/20757/07.01.01.03.02/2016.
Ammattikorkeakoululaki 932/2014. Viitattu 6.1.2025 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932.
Arkistoitavien tietoaineistojen perusmetatiedot. 2023. Kansallisarkiston suositus KA/20011/30.00.00/2023. Viitattu 6.1.2025 https://kansallisarkisto.fi/documents/141232930/181436562/Arkistoitavien+tietoaineistojen+perusmetatiedot+1.0.pdf/72c89f7c-58b1-dfd6-b648-e90e72a65d6d/Arkistoitavien+tietoaineistojen+perusmetatiedot+1.0.pdf?t=1708515968298.
Arkistolaki 23.9.1994. Viitattu 11.10.2024. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940831.
Digi- ja väestötietovirasto 2025. Sanastot. Julkishallinnon yhteinen terminologinen sanasto ja käsitteistö. Viitattu 6.1.2025 https://iri.suomi.fi/terminology/ths/concept-1008.
Donner, E. 2022. Research data management systems and the organization of universities and research institutes: A systematic literature review. Viitattu 30.10.2024 https://doi.org/10.1177/09610006211070282.
E-duuni wiki. Korkeakoulujen ja CSCn yhteistyö. Asianhallinnan ja arkistoinnin palvelujen kehittäminen. Viitattu 7.1.2025 https://wiki.eduuni.fi/pages/viewpage.action?pageId=80945444.
EURA 2021. 2024. EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahastojen digitalinen hallintajärjestelmä ohjelmakaudelle 2021–2027. Viitattu 14.1.2025 https://static.eura2021.fi/ohjeet/EURA_2021_-kaytto-ohje_hakijalle_ja_hanketoteuttajalle.pdf.
Fawzy, A., Tahir, A., Galster, M. & Liang, P. 2024. Exploring Data Management Challenges and Solutions in Agile Software Development: A Litarature Review and Practioner Survey. https://doi.org/10.48550/arXiv.2402.00462.
Haapakorpi, A., Plamper, R., Tapanila, K., Jauhiainen, A., Laiho, A., Leinonen, M., Ylijoki, O-H. & Jauhiainen, A. 2023. Yliopiston muutos ja akateemisen työn tasa-arvot. Opetus- ja tutkimustyön tekemisen ehdot ja mahdollisuudet yliopistoissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:3. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 6.11.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202303273181.
129u — Korkeakoulusektorin t&k-henkilöstö tehtävän ja sukupuolen mukaan korkeakouluittain, 2008–2023. Tilastokeskus. Viitattu 14.1.2024 https://pxdata.stat.fi:443/PxWeb/sq/84dae004-33b2-42ff-a823-eb44fe87d107.
Kallberg, M. 2013. The emperors new clothes. Recordkeeping in new context. Sundsvall. https://miun.diva-portal.org/smash/get/diva2:664496/FULLTEXT02.pdf.
Kansallisarkisto. 2025. Suositus SÄHKE2-metatietomallin hyödyntämisestä on julkaistu. Viitattu 6.1.2025 https://kansallisarkisto.fi/-/suositus-sahke2-metatietomallin-hyodyntamisesta-on-julkaistu.
Kaukonen, E. 2005. Yliopistollisen tutkimuksen yhteiskunnallinen ulottuvuus. Teoksessa Kankaala, E., Kaukonen, E., Kutinlahti, P., Lemola, T., Nieminen, M. & Välimaa, J. Yliopistojen kolmas tehtävä? Helsinki: Edita Prima Oy, 69-85.
Kautto, T. & Hotti, V. 2024. Hidden stakeholder views in Finnish archival act law drafting: recordkeeping perspective. Records Management Journal, Vol. 34. No.2/3, 205-218. Viitattu 6.1.2025 https://doi.org/10.1108/RMJ-09-2023-0049.
Kautto, T.& Henttonen, P. 2020. Records management as invisible work: A study of Finnish municipalities. Government Information Quartely. Volume 37, Issue 4, October 2020. Viitattu 11.10.2024. https://doi.org/10.1016/j.giq.2020.101460.
Klareld, A-S. 2017. Closer together or further apart? Public administration and archives in the digital age. Mid Sweden University. urn:nbn:se:miun:diva-31636.
13ri — Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot sektoreittain ja osuus bruttokansantuotteesta, 2000–2024*. Tilastokeskus. Viitattu 14.1.2024 https://pxdata.stat.fi:443/PxWeb/sq/76cd21a4-2eb9-4053-8520-5e2093a2986a.
Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019. Viitattu 11.10.2024. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190906.
Larsio, A., Malkamäki, S. & Kalliola, M. 2024. Tietomalleista tehoa sote-järjestelmään. Keinoja toiminnan muutokseen ja kustannusten kasvun hillitsemiseen. Sitra Työpaperi. Viitattu 6.1.2025 https://www.sitra.fi/wp/wp-content/uploads/2024/05/sitra-tietomalleista-tehoa-sote-jarjestelmaan.pdf.
Lybeck, J. ym. 2006. Arkistot yhteiskunnan toimiva muisti. Asiakirjahallinnon ja arkistotoimen oppikirja. Arkistolaitos. Helsinki 2006.
Maxenius, S. 2023. Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan nykytila ja tulevaisuus. TKI tutuksi, Arene. Viitattu 9.1.2025. https://tki.fi/ammattikorkeakoulujen-tutkimus-kehittamis-ja-innovaatiotoiminnan-nykytila-ja-tulevaisuus/.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ. 2025. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallit uudistuvat. Viitattu 17.1.2025 https://www.oaj.fi/tavoitteemme/korkeakoulutuksen-rahoitusmallit/.
Paasikivi, O., Tuohino, J., Mansnérus, J. & Lång, J. 2022. Tekoälyn käyttömahdollisuudet julkisella sektorilla. Oikeudelliset reunaehdot ja kansainvälinen vertailu. Sitran selvityksiä 206. Viitattu 6.1.2025 https://www.sitra.fi/wp/wp-content/uploads/2022/03/tekoalyn-kayttomahdollisuudet-julkisella-sektorilla-sitran-selvityksia-206.pdf.
Palomäki, R. 2020. Julkisen hallinnon haasteita ja mahdollisuuksia digitaalisessa transformaatiossa. Hallinnon tutkimus Vol 39 Nro 3 (2020), 173–187. Viitattu 6.1.2025 https://doi.org/10.37450/ht.100036.
Pelin, R. 2020. Projektihallinnan käsikirja. 8. uudistettu painos. Norderstedt: BoD- Books On Demand.
Salovaara, S. 2024. Tietojärjestelmät osana sosiaalityön tiedonmuodostusta. Viitattu 6.1.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-436-2.
SFS-käsikirja 24:2022. Projektin-, ohjelman- ja salkunhallinta. Suomen Standardisoimisliitto SFS.
Suolahti, I. 2018. Sähköinen arkistointi. Teoksessa Säilyykö sähköinen – ja kuinka kauan? Liikearkistoyhdistys ry:n julkaisuja 19. Helsinki: Nordprint, 40–46.
Suomen Akatemia, 2025. Aineistonhallintasuunnitelma, Aineiston hallinnan suunnittelu. Viitattu 6.1.2025 https://www.aka.fi/tutkimusrahoitus/hae-rahoitusta/nain-haet-rahoitusta/ohjehakemisto/aineistonhallinta/aineistonhallintasuunnitelma/.
Suositus asiankäsittelyn metatiedoista. Tiedonhallintalain 26 §:ssä säädettyjen metatietojen rekisteröintitapa ja sisältö. 2023. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:76. Viitattu 6.1.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-479-0.
Tiede ja tutkimus.fi, 2025. Tutkimus- ja innovaatiojärjestelmä. Viitattu 6.1.2025 https://tiedejatutkimus.fi/fi/science-innovation-policy/research-innovation-system.
Tutkimustoiminta. Asiakirjat, aineistot, dokumentointi. 1997. Arkistoyhteistyön raportteja 1.
Työ- ja elinkeinoministeriö. 2021. Tietosuojakäytäntö. EURA 2021 – EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahastojen digitaalinen palvelukokonaisuus ohjelmakaudelle 2021–2027. Viitattu 14.1.2025 https://static.eura2021.fi/ohjeet/Tietosuojakaytanto_EURA_2021.pdf.
11st — T&k-henkilöstö ja t&k-työvuodet koulutuksen mukaan sektoreittain, 1971–2023. Tilastokeskus. Viitattu 14.1.2024 https://pxdata.stat.fi:443/PxWeb/sq/2f4fa7ac-89b4-4731-bc42-c8af2c8bf8e6.
11st — T&k-henkilöstö ja t&k-työvuodet koulutuksen mukaan sektoreittain, 1971–2023. Tilastokeskus. Viitattu 14.1.2024 https://pxdata.stat.fi:443/PxWeb/sq/857dfca6-e439-4072-8e1c-b14bc9b8355e.
Yliopistolaki 558/2009. Viitattu 6.1.2025 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558.
Asiasanat: (arkistointi, tiedonhallinta, projekti, korkeakoulu)