Leena Viinamäki, YTT, dosentti, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Johdanto
Artikkelissa kuvaan sosiaalialan työ- ja koulutusmarkkinatilannetta. Kansalaisten hyvinvointia edistävien kestävien ratkaisujen keskeisen reunaehdon muodostaa sosiaalialalla työskentelevän työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilanne, mahdollisuudet suorittaa sosiaalialan eri asteisia tutkintoja sekä päivittää jo suorittamiaan tutkintoja. Artikkelin pääasiallisina tilastolähteinä ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Tilastokeskuksen sekä Työ- ja elinkeinoministeriön tilastot.
Suomessa etsitään ratkaisuja työvoimapulan kysymykseen useilla eri toimialoilla ja maantieteellisillä alueilla. Työvoiman kysyntää ja rekrytointiongelmia rakenteistavat kansallisessa, alueellisessa ja paikallisessa toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset. Työvoimapulan yksi ilmentymä on työvoiman kohtaanto-ongelma, jolloin on samanaikaisesti sekä työvoiman kysyntää että tarjontaa. Tällaisessa tilanteessa työnantajat eivät löydä sopivia työntekijöitä eivätkä työnhakijat sopivia työpaikkoja. (Larja & Peltonen 2023; Huuskonen & Pehkonen 2023; Tuomaala 2024.) Työvoiman kohtaanto-ongelman taustalla on useita eri tekijöitä, kuten pienenevät ikäluokat eri toimialojen työvoiman riittävyyshuolineen; väestön ikärakenteen kehitys kohti yhä ikääntyneempiä ikäluokkia ikävaiheen mukaisine hyvinvointipalvelutarpeineen sekä elinkeinorakenteen muutos kohti palvelu- ja tietotyötä uudentyyppisine osaamistarpeineen.
Terveys- ja sosiaalipalvelut toimialana on kuulunut koko maassa vuosina 2005–2021 työllisten osalta kolmen suurimman toimialan joukkoon, johon kuuluvat terveys- ja sosiaalipalvelut toimialan lisäksi teollisuuden sekä tukku- ja vähittäiskaupan; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus toimialat. Toimialoista työllisten määrä on lisääntynyt eniten terveys- ja sosiaalipalvelut toimialalla vuodesta 2005 vuoteen 2021 tultaessa. Vuodesta 2007 alkaen sosiaalipalveluissa on ollut työllisiä enemmän kuin terveyspalveluissa. (Virallinen tilasto, Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito; Kuvio 1.)
Kuviossa 1. on kuvattuna työlliset (1 000 henkeä) terveys- ja sosiaalipalvelut toimialalla koko maassa vuosina 2005–2021.
Kuvio 1. Työlliset (1 000 henkeä) terveys- ja sosiaalipalvelut toimialalla koko maassa vuosina 2005–2021. (Lähde: Virallinen tilasto. Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.)
Terveys- ja sosiaalipalveluissa työskenteli vuoden 2021 lopussa 469 700 henkilöä, joista terveyspalveluissa 214 400 henkilöä ja sosiaalipalveluissa 255 300 henkilöä. Terveys- ja sosiaalipalveluiden henkilöstö on lisääntynyt koko maassa vuodesta 2005 vuoteen 2021 tultaessa 133 100 henkilön verran, mistä on lisäystä terveyspalveluissa 43 300 henkilöä ja sosiaalipalveluissa 89 800 henkilöä. (Virallinen tilasto. Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.) Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamista koskeva lainsäädäntö, sisällölliset painopisteet ja uudistukset sekä väestön hyvinvointipalvelutarpeet heijastuvat terveys- ja sosiaalipalvelut toimialan henkilöstömäärän kehitykseen (ks. esim. Viinamäki & Pohjola 2016a; Tevameri 2021; Palmgren & Karvonen 2024.)
Havaintoja sosiaalialan työllisyystilanteesta
Myös Suomessa on yleistynyt hyvinvointipalveluiden welfare mix -monituottajamalli, jossa hyvinvointipalveluja tuottavat julkinen sektori, yksityinen sektori, organisoitu järjestösektori (3. sektori) sekä uusimpana tulokkaana kansalaisaktivismiin ja verkostomaiseen toimintaan perustuva 4. sektori (esim. Hämel 2012; Longo ym. 2015; Viinamäki & Pohjola 2016a; Majoinen & Antila 2017; Möttönen 2019; Ross 2020). Hyvinvointipalveluiden welfare mix -monituottajamallin toteutumista ja eri toteuttajasektoreiden suhteellista osuutta rakenteistaa sekä palveluiden kysyntä (mm. väestörakenne, väestön sosioekonominen asema, maksukyky) että palveluiden tarjonta (mm. potentiaalinen asiakasvolyymi, hyvinvointipalvelujen tuottamisen taloudelliset resurssit). Julkisen sektorin hyvinvointipalveluiden tuottaminen on lainsäädäntöperustaista. Yksityisen sektorin toiminta perustuu markkinalähtöiseen hyvinvointipalveluiden kysyntään. 3. sektorilla toimivien sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta perustuu pääosin valtionavustuksiin. 4. sektorin toiminta on pop up-tyyppistä kansalaisaktivismiin perustuvaa tilannekohtaista toimintaa. Hyvinvointipalveluiden welfare mix -monituottajamallissa eri sektoreiden toiminnan reunaehdoissa tapahtuvat muutokset heijastuvat työvoimatarpeeseen.
Kuviossa 2. on kuvattuna sosiaalihuollon henkilöstö työnantajasektorin mukaan Lapin hyvinvointialueella vuosina 2005–2021.
Kuvio 2. Sosiaalihuollon henkilöstö työnantajasektorin mukaan Lapin hyvinvointialueella vuosina 2005–2021. Huom. Työnantajasektoreita muu tai tuntematon ei ole kuvattu kuviossa henkilöstömäärän pienuuden tai olemattomuuden vuoksi. (Lähde: Terveys- ja sosiaalipalveluiden henkilöstö sekä alan ammattinimikkeillä työskentelevät. THL).
Lapin hyvinvointialueella sosiaalihuollon henkilöstömäärä on lisääntynyt 2600 henkilön verran vuodesta 2005 vuoteen 2021 tultaessa. Sosiaalihuollon henkilöstöä työnantajasektorin mukaan tarkasteltuna on työskennellyt lukumääräisesti eniten julkisella sektorilla, jossa henkilöstömäärä on lisääntynyt 1108 henkilön verran vuodesta 2005 vuoteen 2021 tultaessa. Sen sijaan järjestösektorilla työskentelevien määrä on vähentynyt 280 henkilön verran, mutta lisääntynyt yksityisellä sektorilla 1775 henkilön verran vuodesta 2005 vuoteen 2021 tultaessa.
Welfare mix -mallin mukaisen hyvinvointipalveluiden toteutumisen perustan ja henkilöstötarpeen kehityksen suunnan Lapin hyvinvointialueella luo paikallinen ja alueellinen väestöpohja, palveluja tarvitsevien kansalaisten maksukyky, palvelusetelin käyttömahdollisuudet, asiointietäisyydet palveluiden eri tarjoajien toimipisteisiin sekä valtionavustusmäärien vaihtelun mukaiset järjestösektorin toimintaedellytykset (Longo ym. 2015; Viinamäki & Pohjola 2016a; Ross 2020; Kattilakoski 2022; Kiukas & Eronen 2024; Palveluhakemisto 2025; Palvelusetelien enimmäisarvot 2025).
Terveys- ja sosiaalipalveluissa työsuhteet ovat moninaistuneet welfare mix -hyvinvointipalveluiden tuottamismallin yleistymisen myötä. Epätyypillisiksi työsuhteiksi määritellään työsuhteet, joissa palkkatyötä ei tehdä yhdelle työnantajalle toistaiseksi jatkuvassa työsuhteessa kokoaikaisesti työnantajan osoittamassa tilassa. Tästä normista poikkeavia työsuhteita kutsutaan epätyypillisiksi (Pyöriä ym. 2019; Sutela 2022).
Työsuhdetyyppi vaikuttaa sosiaalialalla myös työskentelymotivaatioon. Talentian toteuttaman työolobarometrin vuoden 2024 kyselyyn vastanneista osa-aikaisessa vakituisessa työsuhteessa olevista 40 % ja osa-aikaisessa määräaikaisessa työsuhteessa olevista 37 % oli harkinnut jollekin toiselle alalle muuhun työhön hakeutumista lähes jatkuvasti tai melko usein. (Nurmela 2024.)
Taulukossa 1. on kuvattuna sosiaalialan kuuden ammatin työllisyystilanne seitsemällä tarkastelu-ulottuvuudella Lapin maakunnassa joulukuussa 2024.
Taulukko 1. Sosiaalialan kuuden ammatin työllisyystilanne seitsemällä tarkastelu-ulottuvuudella Lapin maakunnassa joulukuussa 2024. (Lähde: Työvoiman saatavuus ja kohtaanto. TEM, KEHA-keskus. 15.2.2025).
Lapin maakunnassa sosiaalialan työllisyys painottuu ammatillisen keskiasteen tutkintoa edellyttäviin työtehtäviin, joissa joulukuussa 2024 oli 3 325 työllistä lähihoitajaa ja 1 522 työllistä kodinhoitajaa kotipalvelutoiminnassa. Alempaa korkea-asteen tutkintoa edellyttävissä työtehtävissä työskenteli 1 182 sosiaalialan ohjaajaa ja neuvojaa ym. Ylempää tai alempaa korkea-asteen tutkintoa edellyttävissä työtehtävissä työskenteli 487 sosiaalityön erityisasiantuntijaa, 66 sosiaalihuollon johtajaa ja 23 vanhusten huollon johtajaa joulukuussa 2024. Työsuhteissa korostuivat epätyypilliset työsuhteet lukuun ottamatta sosiaali- ja vanhustenhuollon johtajia. Lapin maakunnassa sosiaalialalla joulukuussa 2024 oli työvoimapulaa kodinhoitajien (kotipalvelutoiminta), lähihoitajien ja sosiaalityön erityisasiantuntijoiden keskuudessa, työvoiman kohtaanto-ongelmaa oli sosiaalialan ohjaajien ja neuvojien ym. keskuudessa sekä työvoiman tasapainotilanne oli sosiaali- ja vanhustenhuollon johtajien keskuudessa (ks. tark. terminologiasta tark. Työvoiman saatavuus ja kohtaanto).
Alueiden ja paikkakuntien veto- ja pitovoima ovat ratkaisevassa roolissa työvoiman rekrytointi- ja rekrytoitumistilanteessa etsittäessä ratkaisua erilaisilla alueilla (mm. kaupunki- ja maaseutualueet; muuttovoitto- ja muuttotappioalueet) realisoituvaan sosiaalialan työvoimapulaan (Tevameri 2021; Aro ym. 2023). Työsuhteeseen liittyvien tekijöiden (mm. etätyömahdollisuus, palkkataso, työnantajan tarjoamat koulutusmahdollisuudet, työsuhdetyyppi, työsuhde-edut) lisäksi asuinpaikkakunnan julkinen ja yksityinen palvelurakenne sekä palveluiden tosiasiallinen saavutettavuus ovat keskeisiä rekrytoitumisen reunaehtoja (Kirkonpelto & Mäntyranta 2023; Kärkkäinen ym. 2024).
Havaintoja sosiaalialan koulutuksesta ja koulutustarpeista
Suomalainen koulutusjärjestelmä luo monipuoliset puitteet opiskella muuttuviin sosiaalialan osaamistarpeisiin eri asteisia sosiaalialan tutkintoja lähiopetuksen, etäopetuksen, verkko-opetuksen tai monimuoto-opetuksen kautta (Opintopolku – löydä mahdollisuutesi; ks. myös Sosiaalihuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunnan …2023; Kuvio 3.).
Kuviossa 3. on kuvattu Suomen koulutusjärjestelmä ja sosiaalialan koulutusrakenne.
Kuvio 3. Suomen koulutusjärjestelmä ja sosiaalialan koulutusrakenne. (Muokattu lähteistä Suomen koulutusjärjestelmä 2022. Opetus- ja kulttuuriministeriö; Viinamäki & Pohjola 2016b).
Sosiaalialan ammatilliseen tutkintoon johtavaa koulutusta järjestetään ammatillisella toisella asteella sekä korkea-asteella ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa (Sosiaali- ja terveysala n.d.). Lisäksi järjestetään työvoimakoulutuksena kolme tutkinnon osaa lähihoitajan tutkinnosta sisältävää hoiva-avustajan koulutusta (Hoiva-avustaja 2024; Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon … 2024).
Ammatinharjoittamislaki antaa omat erityispiirteensä sosiaalialan korkeakoulututkintoa edellyttäviin työtehtäviin. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) laillistama ammattihenkilö (sosiaalityöntekijä, sosionomi, geronomi, kuntoutuksen ohjaaja) voi toimia laillistamista ja korkeakoulututkintoa edellyttävissä sosiaalihuollon ammateissa. Sen sijaan sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto ja ammatillinen lisensiaatin tutkinto on määritelty lisäkoulutuksiksi, joilla saa hakemuksesta ammattihenkilörekisteriin lisäkoulutusmerkinnän, muttei tutkinnon tuottamaa ammatinharjoittamisoikeutta. (Manssila 2022, 6–8.)
Valviran ylläpitämässä ammattihenkilöiden keskusrekisterissä oli 31.12.2024 alle 65-vuotiaiden korkeakoulututkinnon suorittaneiden ikäryhmässä 8 158 laillistettua sosiaalityöntekijää, 42 323 laillistettua sosionomia, 1 679 laillistettua geronomia ja 871 laillistettua kuntoutuksen ohjaajaa (Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt). Sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja ammatillisen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet voivat joko jatkaa työskentelyään laillistettuina ammattihenkilöinä sosiaalityöntekijöinä, sosionomeina, geronomeina tai kuntoutuksen ohjaajina – tai siirtyä työtehtäviin, joihin ammatinharjoittamislain säännökset eivät ulotu (ks. myös Pohjola 2019).
Taulukossa 2. on kuvattuna sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan ammatit (TOP 10), joissa oli eniten pulaa työvoimasta sekä osaamistarpeita, joissa oli eniten osaamisvajetta Lapin maakunnassa joulukuussa 2024.
Taulukko 2. Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan ammatit (TOP 10), joissa oli eniten pulaa työvoimasta sekä osaamistarpeita, joissa oli eniten osaamisvajetta Lapin maakunnassa joulukuussa 2024. (Lähde: Työvoimabarometri. Työ- ja elinkeinoministeriö).
Työ- ja elinkeinoministeriön toteuttaman Työvoimabarometrin Lapin maakunnan sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialaa koskevan ennusteen mukaan sosiaalialalla tulee olemaan eniten pulaa vuonna 2025 kotipalvelutoiminnassa työskentelevistä kodinhoitajista, sosiaalialan ohjaajista ja neuvojista ym. sekä sosiaalityön erityisasiantuntijoista osaamisvajeen painottuessa erityyppiseen asiakastyöosaamiseen, digiosaamiseen sekä moniammatilliseen yhteistyöhön, jossa keskeistä on palvelujärjestelmätuntemus (Työvoimabarometri, Vuoden 2025 kehitysnäkymät … 2024).
Lapin maakunnassa sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan työvoiman kysyntää rakenteistavat sosiaali- ja terveysalalla toteutettu palveluverkkouudistus, digitalisaatio sekä rakenneuudistukset, jotka muuttavat työtehtäviä sekä uudistavat osaamis- ja työvoimatarpeita. Lapin hyvinvointialueella eläköitymisen lisäksi merkittävä osa työvoimatarvetta on sijaisrekrytointi. Työvoiman saatavuushaasteita tulee olemaan erityisesti pienillä paikkakunnilla (ks. myös Kangasniemi ym. 2018). Yksityisellä sektorilla työvoiman saatavuus on parempi ja eläköitymisongelma pienempi kuin julkisella sektorilla rahoituksen vähenemisen vaikuttaessa järjestötyössä (3. sektori) työskentelevien työllisyystilanteeseen. (Työvoimabarometri, Vuoden 2025 kehitysnäkymät … 2024.) Kevan arvion mukaan Lapin maakunnassa kunta-alalla ja hyvinvointialueella työskentelevistä eläköityy 33,1 % (6 490 henkilöä) työ- ja virkasuhteisista vakuutetuista vuosina 2025–2034 (Kunta-ala ja hyvinvointialueet 2025).
Sosiaalialan tutkintokoulutuksen suorittaneille on kysyntää myös tulevaisuudessa kaikilla tutkintotasoilla. Väestö ikääntyy, eläköityy ja ikäluokat pienenevät, mikä heijastuu sekä sosiaalialan työvoiman tarjontaan että kysyntään (Väestöennuste 2021–2070; Kirkonpelto & Mäntyranta 2023; Kunta-ala ja hyvinvointialueet 2025). Työmarkkinoilla olevien ja sinne siirtyvien määrä vähenee työmarkkinoilta poistuvien määrän lisääntyessä. Väestön ikärakenteen muutos realisoituu väestön ikäryhmittäisten palvelutarpeiden muutoksina palvelutarpeiden lisääntyessä erityisesti vanhimmissa ikäryhmissä.
Sosiaalialan lisääntyvän työvoimatarpeen taustalla ovat väestön ikärakennemuutoksen lisäksi hyvinvointipalvelutarpeiden muutokset ja moninaistuminen muun muassa kotiin tuotavien palveluiden määrän lisääntyessä ja monipuolistuessa sekä väestörakenteen monikulttuuristuessa (Väestörakenteen muutos haastaa … 2023; Djakonoff ym. 2024; Honkatukia ym. 2024). Myös sosiaalialalla työskentelevä henkilöstö eläköityy, vaihtaa ammattia tai siirtyy sosiaalialalta muihin työtehtäviin muun palkkatyössä käyvän väestön tapaan.
Talentian toteuttaman työolobarometrin vuoden 2024 kyselyyn vastanneista sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneista 34 %, sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon suorittaneista 30 % ja sosiaalityöntekijöistä (YTM, VTM) 31 % oli harkinnut jollekin toiselle alalle muuhun työhön hakeutumista lähes jatkuvasti tai melko usein. Iän mukaan tarkasteltuna em. kyselyyn vastanneista 31–40-vuotiaista 37 % sekä 30-vuotiaista tai nuoremmista ja 41–50-vuotiaista 33 % oli harkinnut jollekin toiselle alalle muuhun työhön hakeutumista lähes jatkuvasti tai melko usein. (Nurmela 2024.)
Kuviossa 3. on kuvattuna väestö vuosina 2001–2023 ja väestöennuste vuodelle 2023 ikäryhmittäin koko maassa ja Lapin maakunnassa.
Kuvio 3. Väestö vuosina 2001–2023 ja väestöennuste vuodelle 2023 ikäryhmittäin, % väestöstä, koko maassa ja Lapin maakunnassa. (Lähde: Sotkanet. Sotkanet.fi, Tilasto- ja indikaattoripankki. THL).
Vuodesta 2001 vuoteen 2023 tultaessa 0–15-vuotiaiden osuus on vähentynyt koko maassa 3,1 %-yksikköä ja Lapin maakunnassa 4,2 %-yksikköä; 16–24-vuotiaiden osuus on vähentynyt koko maassa 1,4 %-yksikköä ja Lapin maakunnassa 2,7 %-yksikköä; 25–64-vuotiaiden osuus on vähentynyt koko maassa 3,6 %-yksikköä ja Lapin maakunnassa 5 %-yksikköä sekä 65 vuotta täyttäneiden osuus on lisääntynyt koko maassa 8,2 %-yksikköä ja Lapin maakunnassa 11,8 %-yksikköä. Väestön ikäryhmittäiset %-osuudet ovat lisääntyneet ainoastaan 65 vuotta täyttäneiden keskuudessa muiden Kuviossa 3. tarkasteltujen ikäryhmien osuuksien vähentyessä sekä vuodesta 2001 vuoteen 2023 tultaessa että vuoden 2030 väestöennusteessa – Lapin maakunnassa tämä kehitys on ollut suhteellisesti voimakkaampaa kuin koko maassa. Väestön ikärakenteessa tapahtuvat muutokset haastavat myös hyvinvointipalveluiden tuottamista.
Lapin hyvinvointialueen kaltaisilla alueilla, joita luonnehtii harvaan asuttu maaseutu ja joissa asiointietäisyydet voivat muodostua pitkiksi, on tärkeää kehittää ja tuottaa hyvinvointipalveluja monikanavaisesti (internet-, mobiili-, puhelin- ja käyntipalvelut) myötäillen väestörakenteen kehityksen mukanaan tuomia palvelutarpeita. Viimeisimmän Tilastokeskuksen Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tilaston (2024) mukaan internettiä käyttävät suhteellisesti vähiten 75–89-vuotiaat; eläkeläiset; ainoastaan perusasteen koulutustason omaavat; taloudet, joissa nettotulot ovat alle 2350 euroa/kuukausi sekä taajaan asutuilla ja maaseutumaisissa kunnissa asuvat kansalaiset (ks. myös Rantamäki 2024). Sosiaalihuollon asiakkaiden kokemukset digiperustaisista hyvinvointipalveluista ovat heikommat kuin terveyspalveluja käyttävien asiakkaiden digiasiointikokemukset. Myös Suomessa muiden maiden tapaan on havaittu digipalveluiden vaikeuttavan sosiaaliturvan saavutettavuutta, koska verkkoasiointi koetaan vaikeaselkoiseksi (Pennanen ym. 2023).
Pohdinta
Ikäryhmittäiset ja väestöryhmittäiset palvelutarpeet, hyvinvointipalveluiden digitalisaatio ja erityisesti harvaan asutulla maaseudulla asuvien kansalaisten alati pitenevät palveluetäisyydet kivijalka-asiointipisteisiin edellyttävät hyvinvointipalveluiden jatkuvaa kehittämistä vastaamaan yksilöllisiä palvelutarpeita eri puolella Suomea asuvien kansalaisten keskuudessa. Hyvinvointipalveluiden kehittämiselle antavat omat reunaehtonsa järjestelmätasolla kustannustehokkuutta korostava hyvinvointipalveluiden tuottamisen ilmapiiri sekä yksilötasolla asiointimatkojen pituuden ja digiasiointimahdollisuuksien vaihtelu kaupunki- ja maaseutualueilla.
Welfare mix -hyvinvointipalvelumallin yleistyessä sosiaalialalla lisää merkitystään ns. T-osaaminen, jossa kyky ymmärtää sosiaalialan ilmiöitä laaja-alaisesti yhdistyy johonkin aihealueeseen perustuvaan syväosaamiseen (Cook ym. 2014; Viinamäki & Pohjola 2016a; ks. myös Kangasniemi ym. 2018; Viinamäki & Saari 2018; Viinamäki & Saari 2019). Koulutusjärjestelmän näkökulmasta T-osaaminen kehittyy yksilöllisten opintopolkujen kautta vaiheittain, jolloin ensivaiheessa, sosiaalialan perusopinnoissa hankitaan laaja-alainen ymmärrys sosiaalialasta, minkä jälkeen toisessa vaiheessa, jatko-opinnoissa hankitaan erityisesti sosiaalialan ilmiöperustaista syväosaamista. Sosiaalialalle soveltuva työmenetelmäosaaminen ja tutkimusmenetelmäosaaminen ovat tärkeitä työvälineitä sosiaalialan henkilöstön motivoidessa eri väestöryhmiä osallistumaan kokemusasiantuntijoina hyvinvointipalveluiden kehittämiseen, jossa huomioidaan eri väestöryhmien spesifit lähtökohdat ja tarpeet sekä arvioidaan kehittämistoiminnan lyhyen ja pitkän aikavälin (kustannus)vaikuttavuutta sekä yksilö- että palvelujärjestelmätasolla erilaisissa hyvinvointipalveluiden tuottamisympäristöissä (Heliskoski ym. 2018; Möttönen 2019; Focus Localis 4/2020; Helminen ym. 2020; ks. myös Ikäihmisiä kuunneltava 2025; ”Elämän ja kuoleman kysymys” 2025).
Kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisessä hyvinvointipalveluiden kehittämistoiminnassa on keskeistä tutkimuksen ja käytännön toisiinsa linkittäminen, mihin toimintatutkimus ja kehittävä työntutkimus sekä niiden myöhemmät johdannaiset ovat osoittautuneet oivallisiksi ratkaisuiksi. Kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisellä kehittämistoiminnassa on pitkät perinteet sekä Suomessa että ulkomailla.
1940-luvulla sosiaalipsykologi Kurt Lewinin luomaan tutkimustapaan perustuvassa toimintatutkimuksessa teorian ja tutkimuksen avulla ratkaistaan tutkijan ja käytännön toteuttajien (esim. asiakkaat, henkilöstö, eri väestöryhmiin kuuluvat kansalaiset) yhteistyönä käytännön ongelmia ja muutetaan toimintaa aikaisempaa toimivammaksi. Toimintatutkimuksessa tutkija ja tutkittavat ovat yhteistyökumppaneita tutkijan toimiessa tutkittavien kanssa tasavertaisena osallistujana kehittämistyössä. Toimintatutkimuksessa pyritään dialogisuuteen ja tasavertaiseen osallistumiseen perustuvaan yhdessä ajattelemiseen ja perehtymiseen kehitettäväksi valittuun asiaan tai toimintaan. (Jantunen ym. 2013; ks. myös Kuula 2000.) Suomessa ja ulkomailla hyödynnettävä toimintatutkimukseen lukeutuva kehittävä työntutkimus on muutosstrategia, joka yhdistää työn tutkimisen ja käytännön kehittämisen (Engeström 2004; Saari 2009; Riel 2024). Hyvinvointipalveluiden kehittämiseen soveltuvia toimintatutkimuksen piirteitä omaavia kansalaisia osallistavia kehittämismenetelmiä ovat myös muun muassa kansalaislähtöinen kehittäminen (Rantanen & Toikko 2006; Kainulainen ym. 2021), kanssatutkimus (Kulmala ym. 2023; Nikula & Lindström 2024), palvelumuotoilu (Häyhtiö 2017; Mäkinen 2023), yhteiskehittäminen (Pöyry-Lassila 2017; Keskitalo & Vuokila-Oikkonen ym. 2021; Weiste ym. 2021) sekä yhteistoiminnallinen ja dialoginen kehittäminen (Palsanen & Kääriäinen 2015; Syvänen ym. 2019).
Toimintatutkimustyyppisessä kehittävään työntutkimukseen nojautuvassa hyvinvointipalveluiden kehittämisessä asiakasnäkökulman ja osallisuuden huomioimisessa ovat keskeisessä roolissa tasavertaisuus, moniäänisyys ja luottamuksellisuus (Weiste ym. 2021, Kehittäminen yhdessä asiakkaan kanssa). Osallisuutta määritellään myös useissa eri laeissa lakikohtaisin termein, kuten kansalainen, kuntalainen, asukas, asiakas, henkilö, potilas, palvelun käyttäjä tai kuluttaja (Asiakasosallisuus palvelujärjestelmässä 2024). Osallisuudesta on säädetty hallintolaissa (434/2003), kuntalaissa (410/2015), laissa hyvinvointialueista (611/2021), laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992), laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000), sosiaalihuoltolaissa (1301/2014), Suomen perustuslaissa (731/1999) sekä terveydenhuoltolaissa (1326/2010).
Kansalaisia osallistavissa työmenetelmissä kehittäjäasiakkuus erilaisine ilmenemistasoineen ja näkökulmineen (esim. asiakas/palvelunäkökulma, aluenäkökulma ja tulevaisuusnäkökulma) luovat kehittämisen tarvelähtöisen perustan, mikä haastaa myös johtamiskulttuurin johtamisen jokaisella tasolla muun muassa uudenlaisine resursointi- ja työnkuvamuutostarpeineen johdon antaessa asiakasosallisuustyölle edellytykset ja kasvot lähijohdon ratkoessa käytännön johtamisen kysymyksiä (esim. Halttunen-Sommardahl 2008; Ahola ym. 2017; Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa 2024).
Sosiaalipedagogisen sosiokulttuurisen innostamisen merkityksen oivaltaminen on tärkeää toimintatutkimustyyppisessä eri väestöryhmiä osallistavassa sosiaalialan hyvinvointityön kehittämistoiminnassa (Kurki 2000). Vahvaan sosiaalialan substanssiosaamiseen perustuva TKI-toimijoiden aito kiinnostus ja innostuneisuus innostaa, kannustaa ja motivoi myös kansalaisia osallistumaan kokemusasiantuntijoina sosiaalipalveluiden ja hyvinvointipalvelujärjestelmän tutkimusavusteiseen kehittämiseen.
Eri asteisten sosiaalialan ammatillisten tutkintojen kautta hankittu vahva sosiaalialan substanssikohtainen ammatillinen osaaminen ja identiteetti luovat hyvän perustan myös 2020-luvulla sosiaalialan hyvinvointityön tekemiselle, tutkimiselle sekä ammatilliselle kehittymiselle ja kehittämiselle alati muuttuvissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa, jossa korostuu monitaitoisuus ja moniammatillinen yhteistyö, toimintojen kustannustehokkuus sekä perinteisten ammattikuntarajojen hämärtymisestä käytävä diskurssi. Vahva substanssikohtainen ammatillinen osaaminen luo edellytykset kustannustehokkaalle työskentelylle welfare mix -hyvinvointipalveluiden tuottamismallin eri sektoreilla. (Ks. mm. Henriksson & Wrede ym. 2004; Opielka 2013, Kangasniemi ym. 2018; Viinamäki ym. 2018; ks. myös Haapakorpi & Onnismaa 2015.) Erilaiset kansalaisia osallistavat sosiaalialan työmenetelmät sekä kansalaisten kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen niin sosiaalialan tutkinto-opetuksessa kuin sosiaalialan TKI-työssäkin mahdollistavat tutkija- ja käyttäjälähtöisen paikalliset ja alueelliset erityistarpeet huomioivan sosiaalialan hyvinvointityön kehittämisen.
Kirjallisuus
Ahola, M., Pohjola, A. & Niskala, A. 2017. Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi: Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino.
Aro, T., Aro, R., Hanhela, T. & Laesterä, E. 2023. ALUEIDEN VÄLISET ELINVOIMA-, VETOVOIMA- JA PITOVOIMAEROT. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 63. Viitattu 13.3.2025 https://kaks.fi/wp-content/uploads/2023/11/63-aro-ym-24112023-alueiden-valiset-elinvoima-vetovoima-ja-pitovoimaerot.pdf
Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa 2024. THL. Viitattu 13.3.2025 https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/asiakasosallisuuden-johtaminen-sosiaali-ja-terveyspalveluissa
Asiakasosallisuus palvelujärjestelmässä 2024. THL. Viitattu 13.3.2025 https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/asiakas-palveluissa/asiakasosallisuus-palvelujarjestelmassa
Cook, Justin & Hellström, Eeva & Hämäläinen, Timo & Lahti, Vesa-Matti 2014. Visio Suomelle. Kohti kestävää hyvinvointia. Sitra Työpaperi 31.10.2014. Viitattu 13.3.2025 http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Visio_Suomelle.pdf
Djakonoff, V., Idström, A., Neuvonen, A., Nyyssölä, M., Perjo, L., Sokero, M. & Suhonen, T. 2024. Työvoima- ja koulutustarpeen ennakointi strategisen yhteiskuntapolitiikan välineenä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:23. Viitattu 20.3.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-164-3
”Elämän ja kuoleman kysymys” – Utsjoen kunta vaatii toimivia puhelin- ja datayhteyksiä. Viitattu 10.3.2025 https://yle.fi/a/74-20151463
href=”https://www.emerald.com/insight/search?q=Yrj%C3%B6%20Engestr%C3%B6m”>Engeström, Y. 2004. “New forms of learning in co‐configuration work”. href=”https://www.emerald.com/insight/publication/issn/1366-5626″>Journal of Workplace Learning, Vol. 16 No. 1/2. Viitattu 28.2.2025 https://doi.org/10.1108/13665620410521477
Focus Localis 4/2020. Arvioinnin teemanumero. Viitattu 13.3.2025 https://journal.fi/focuslocalis/issue/view/7895/1238
Haapakorpi, A. & Onnismaa, J. 2015. Ammatit laaja-alaistuvat ja erikoistuvat. Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015. Viitattu 26.3.2025 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74855/tak12015.pdf
Hallintolaki (434/2003). Finlex. Viitattu 3.3.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2003/434
Halttunen-Sommardahl, R. 2008. Osallistavia menetelmiä ja rakenteita sosiaaliviraston työssä. –Opas sosiaaliviraston työntekijöille. Helsingin kaupunki. Sosiaalivirasto. Viitattu 13.3.2025 https://hyrrat.metropolia.fi/wp-content/uploads/2014/10/Halttunen-Sommerdahl-R.-2008-Osallistavia-menetelmi%C3%A4-ja-rakenteita.pdf
Heliskoski, J., Humala, H., Kopola, R., Tonteri, A. & Tykkyläinen, S. 2018. Vaikuttavuuden askelmerkit. Työkaluja ja esimerkkejä palveluntuottajille. Sitran selvityksiä 130. Viitattu 13.3.2025 https://www.sitra.fi/app/uploads/2018/03/vaikuttavuuden-askelmerkit.pdf
Helminen, V., Nurmio, K. & Vesanen, S. 2020. Kaupunki-maaseutu-alueluokitus 2018. Paikkatietopohjaisen alueluokituksen päivitys. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 21 | 2020. Viitattu 13.3.2025 https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/68a815fe-6c4d-4168-aefd-e1645acaa977/content
Henriksson, L. & Wrede, S. (toim.) 2004. Hyvinvointityön ammatit. Helsinki: Gaudeamus.
Hoiva-avustaja 2024. Viitattu 26.2.2025 https://opintopolku.fi/konfo/fi/koulutus/1.2.246.562.13.00000000000000008538
Honkatukia, J., Suhonen, T., Haula, T., Holster, T., Korajoki, M., Laukkonen, M-L., Idström, A., Karhunen, H., Nyyssölä, M. & Villanen, J. 2024. Sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstötarpeen ennakointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:13. Viitattu 20.3.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-348-7
Huuskonen, J. & Pehkonen, J. 2023. Työttömien haastattelut edistävät työmarkkinoiden kohtaantoa. T&Y 2/2023. Viitattu 20.2.2025 https://labore.fi/t&y/tyottomien-haastattelut-edistavat-tyomarkkinoiden-kohtaantoa/
Hämel, K. 2012. Öffnung und Engagement. Altenpflegeheime zwischen staatlicher Regulierung, Wettbewerb und zivilgesellschaftlicher Einbettung. Springer VS. Viitattu 31.3.2025 https://pocketbook.de/de_de/downloadable/download/sample/sample_id/3763968/?srsltid=AfmBOorULp5v8ofxVdJIJ3zMIiNpbj-cTGOAgnTutWwQG6cfbdecKHR2
Häyhtiö, T. 2017. Osallisuutta sote-palveluihin palvelumuotoilemalla? Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 4. Viitattu 28.2.2025 https://kaks.fi/wp-content/uploads/2017/05/osallisuutta-sote-palveluihin-palvelumuotoilemalla-004-1.pdf
Ikäihmisiä kuunneltava. Lapin Kansa 6.3.2025, 23. Lappi puhuu. Viitattu 10.3.2025 https://nakoislehti.lapinkansa.fi/b9d32ff9-8e5d-43ed-bd34-8965f895a755/22
Jantunen, S., Naaranoja, M., Piippo, J., Mäkelä, T., Valtanen, E. & Sankelo, M. 2013. Toimintatutkimuksen laatukriteerit ja niiden soveltaminen osallistuvan innovaatiotoiminnan johtamisen tutkimuksessa. Viitattu 13.1.2025 hhttps://www.researchgate.net/publication/259842892_Toimintatutkimuksen_laatukriteerit_ja_niiden_soveltaminen_osallistuvan_innovaatiotoiminnan_johtamisen_tutkimisessa
Kainulainen, J., Hämäläinen, J., Pikkarainen, M. & Ruokolainen, M-L. 2021. Osallistuva ja vaikuttava kansalainen. Kansalaislähtöisen sosiaalihuollon kehittäminen Kainuun maakunnassa. Viitattu 13.3.2025 https://hyvinvointialue.kainuu.fi/sites/default/files/documents/library/2021-08/Osallistuva%20ja%20vaikuttava%20kansalainen%20040821_0.pdf
Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H., Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M. Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. Viitattu 28.2.2025 http://tietokayttoon.fi/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:978-952-287-545-7
Kattilakoski, M. 2022. Kansalaisosallistumisen muutos maaseudun hyvinvointipalveluissa. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 268. Viitattu 14.4.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4479-5
Keskitalo, E. & Vuokila-Oikkonen, P. (toim.) 2021. Yhteiskehittämällä ratkaisuja sote-palveluihin kansalaiset ja palvelunkäyttäjät mukaan kehittämiseen. DIAK TYÖELÄMÄ 25. Viitattu 13.3.2025 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/740368/DIAK_Tyoelama25_web.pdf?sequence=6&isAllowed=y
Kirkonpelto, T-M. & Mäntyranta, T. 2023. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:8. Viitattu 16.4.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7178-3
Kiukas, V. & Eronen, A. 2024. Järjestöbarometri 2024: Raju leikkaus järjestöjen valtionavustuksiin syventää heikoimmin voivien ahdinkoa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Viitattu 14.4.2025 https://www.soste.fi/uutiset/jarjestobarometri-2024-raju-leikkaus-jarjestojen-valtionavustuksiin-syventaa-heikoimmin-voivien-ahdinkoa/
Kulmala, M., Spišák, S., Venäläinen, S., Laiho, M., Hakala, K. & Rättilä, T. 2023. Mitä on kanssatutkimus? Teoksessa Kulmala, M., Spišák, S. & Venäläinen, S. (toim.) Kanssatutkimus. Ihanteet ja käytännöt. Tampere: Tampere University Press. Viitattu 28.2.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-042-7
Kurki, L, 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Muutoksen pedagogiikka. Vastapaino, Tampere.
Kunta-ala ja hyvinvointialueet 2025. Näin kunta-alan ja hyvinvointialueiden työntekijät eläköityvät. Keva. Viitattu 25.3.2025 https://app.powerbi.com/view?r=eyJrIjoiMmQyMmE5MzItMTZmNS00ZDYwLWFiOWMtYzljNTljOTkwYTU3IiwidCI6IjZiYmE2ZjhmLTJjZDgtNGUxYi1iYTQ2LTc0YTE1NWQzN2M4NCIsImMiOjl9
Kuntalaki (410/2015). Finlex. Viitattu 3.3.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2015/410
Kuula, A. 2000. Toimintatutkimus. Kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä. Tampere: Vastapaino.
Kärkkäinen, E., Heponiemi, T., Kaihlanen, A-M., Virtanen, L., Kainiemi, E., Aalto, A-M. & Vehko, T. 2024. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyyden parantaminen hyvinvointialueiden henkilöstö- ja rekrytointipalvelujen näkökulmasta. THL – Tutkimuksesta tiiviisti 52/2024. Viitattu 14.4.2025 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150034/URN_ISBN_978-952-408-426-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Laki hyvinvointialueesta (611/2021). Finlex. Viitattu 3.3.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2021/611
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992). Finlex. Viitattu 3.3.2025 https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/1992/785
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). Finlex. Viitattu 3.3.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2000/812
Larja, L. & Peltonen, J. 2023. Työvoiman saatavuus, työvoimapula ja kohtaanto-ongelmat vuonna 2022. Työvoimatiekartat -hankkeen loppuraportti. TEM-analyyseja • 113/2023. Viitattu 20.2.2025 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164550/Ty%C3%B6voimatiekartat_hankkeen%20loppuraportti_tarkistettu.pdf
Longo, F., Notarnicola, E. & Tasselli, S. 2015. A framework to assess welfare mix and service provision models in health care and social welfare: case studies of two prominent Italian regions. BMC Health Serv Res 15, 152 (2015). Viitattu 31.3.2025 https://doi.org/10.1186/s12913-015-0800-9
Majoinen, K. & Antila, A. 2017. Hyvinvoinnin edistäminen kunnassa. Sisältö, mahdollisuudet ja haasteet. ARTTU2-TUTKIMUSOHJELMAN JULKAISUSARJA NRO 12/2017. Viitattu 31.3.2025 https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2017/1880-hyvinvoinnin-edistaminen-kunnassa-arttu2-tutkimusohjelman-julkaisu-nro-122017
Manssila, J. 2022. Tunne sosiaalihuollon ammattihenkilölaki. Opas ammattihenkilöille ja opiskelijoille. Talentia. Viitattu 20.3.2025 https://talentia.lukusali.fi/#/reader/f81a4564-da19-11ee-b454-00155d64030a
Mäkinen, M. 2023. ”Ihminen minäkin olen” : kokemuksia monimuotoisuudesta ja sosiaalipalveluiden palveluekosysteemistä. Acta electronica Universitatis Lapponiensis. Viitattu 28.2.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-354-9
Möttönen, S. 2019. SOTE-UUDISTAMISEN ANATOMIA. Yhteiskuntapoliittisia näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon reformista. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 26. Viitattu 31.3.2025 https://kaks.fi/wp-content/uploads/2019/05/mottonen_sote-uudistamisen-anatomia-3.pdf
Nikula, K., & Lindström, J. 2024. Kanssatutkimus yhteiskunnallisen diakonian edistäjänä? Diakonian tutkimus, 1S (2024). Viitattu 28.2.2025 https://doi.org/10.37448/dt.128159
Nurmela, S. 2024. Talentia – työolobarometri 2024. Viitattu 1.4.2025 https://www.talentia.fi/wp-content/uploads/2024/03/talentia_tyoolobarometri_2024_yhteenveto.pdf
Opielka, M. 2013. Gerechtigkeit und Soziale Arbeit Sozialethische und sozialpolitische Perspektiven. EthikJournal 1. Jg.│1. Ausgabe 2013│April. Viitattu 28.2.2025 https://www.ethikjournal.de/fileadmin/user_upload/ethikjournal/Texte_Ausgabe_2013_1/1_2013_1_Opielka__1_red.freigeg..pdf
Opintopolku – löydä mahdollisuutesi. Opetushallitus. Viitattu 20.2.2025 https://opintopolku.fi/konfo/fi/
Palmgren, S. & Karvonen, E. 2024. Julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö 2023. THL – Tilastoraportti 62/2024. Viitattu 14.4.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241219104730
Palsanen, K. & Kääriäinen, A. 2015. Asiakkaiden ja ammattilaisten yhteistoiminnallisen työskentelyn merkitykset ja seuraukset. Janus vol. 23 (2) 2015. Viitattu 13.3.2025 https://journal.fi/janus/article/view/51252/15704
Palveluhakemisto 2025. Lapin hyvinvointialue. Viitattu 14.5.2025. https://lapha.fi/palveluhakemisto
Palvelusetelien enimmäisarvot 2025. Lapin hyvinvointialue. Viitattu 14.5.2025 https://lapha.fi/tietomeista/palvelusetelien-enimmaisarvot
Pennanen, P., Jansson, M., Torkki, P., Harjumaa, M., Pajari, I., Laukka, E., Lakoma, S., Härkönen, H., Verho, A., Martikainen, S. Kouvonen, A. & Leskelä, R-L. 2023. Digipalvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:52. Viitattu 16.4.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-059-2
Pohjola, A. 2019. Sosiaalihuollon ammattihenkilölain (817/2015) muutostarpeita koskeva selvitys. Selvityshenkilöraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:16. Viitattu 20.3.2025 osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4043-7
Pyöriä, P., Ojala, S. & Nätti, J. 2019. Työelämän muutokset ajassamme. Teoksessa Heiskanen, T., Syvänen, S. & Rissanen, T. (toim.) Mihin työelämä on menossa? – tutkimuksen näkökulmia. Tampere University Press 2019, 5. Viitattu 28.3.2025 http://urn.fi/urn:isbn:978-952-359-006-9
Pöyry-Lassila, P. 2017. Palveluiden yhteiskehittäminen ja yhteistuottaminen. Teoksessa Pohjonen, S. & Noso, M. (toim.) Kansalainen keskiöön! Näkökulmia sote-uudistukseen. Viitattu 13.3.2025 https://kaks.fi/wp-content/uploads/2017/04/nakokulmia-sote-uudistukseen_toinenversio.pdf
Rantamäki, N. 2024. Digitaalisen alaluokan syrjäytyminen uhkaa vain syventyä. Viitattu 16.4.2025 https://www.chydenius.fi/fi/blogikirjoitus/niina-rantamaen-kolumni-digitaalisen-alaluokan-syrjaytyminen-uhkaa-vain-syventya
Rantanen, T. & Toikko, T. 2006. Käytäntötutkimuksesta kansalaislähtöiseen kehittämiseen. Janus vol. 14 (4) 2006, 403–410. Viitattu 13.3.2025 https://journal.fi/janus/article/view/50722/15421
Riel, M. 2024. Understanding Action Research. Viitattu 28.2.2025 https://www.ccarweb.org/what-is-action-research
Ross, P-S. 2020. Governance-Strukturen, Welfare-Mix und organisationale Hybridisierung in der Kinder- und Jugendhilfe. Teoksessa Polutta, A. (Hrsg.) Kooperative Organisations- und Professionsentwicklung in Hochschule und Sozialwesen? Gleichstellungspolitik und Professionalisierung in geteilter Verantwortung. Viitattu 31.3.2025 https://www.researchgate.net/publication/345656056_Governance-Strukturen_Welfare-Mix_und_organisationale_Hybridisierung_in_der_Kinder-_und_Jugendhilfe
Saari, E. 2009. Työttömien syrjäytymistä ehkäisevien hyvinvointi-interventioiden kontekstuaaliset edellytykset. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 46. Viitattu 28.2.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20111141038
Saavutettavia digipalveluita kansalaisille ajasta ja paikasta riippumatta. Maaseutupolitiikan poli-tiikkasuositukset 2018:1. Viitattu 16.4.2025 https://www.maaseutupolitiikka.fi/uploads/MANE-politiikkasuosituk-set/Saavutettavia_digipalveluita_kansalaisille_Maaseutupolitiikan_politiikkasuositukset_1_2018_FINAL.pdf
Selkälä, A., Viinamäki, L., Suikkanen, A. & Vasari, P. 2016. e-Kansalaisuus syrjäseudulla. Internetin käyttökokemuksia Lapista. Yhteiskuntapolitiikka 81, 2016:3. Viitattu 16.4.2025 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130698/YP1603_Selkalaym.pdf?sequence=4 & http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130698/YP1603_Selkalaym_liitet1-2.pdf?sequence=2
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt. avoindata.fi. Viitattu 20.3.2025 https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/sosiaali-ja-terveydenhuollon-ammattihenkilot
Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan ammatit, joissa eniten pulaa ja osaamistarpeet Lapin maakunnassa joulukuussa 2024. Työvoimabarometri. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 15.2.2025 https://tyovoimabarometri.fi/haku?alue=97f7fe70-c3e9-4270-bc5b-151c61de5f17&toimiala=ceba9826-52b6-41c4-aba1-58577c045fad
Sosiaalialan kuuden henkilöstöryhmän ammatit seitsemällä tarkastelu-ulottuvuudella Lapin maakunnassa joulukuussa 2024. Työvoiman saatavuus ja kohtaanto. TEM, KEHA-keskus. Tilaston hakupäivä 15.2.2025. Viitattu 15.2.2025 https://tyomarkkinatori.fi/teemasivut/tyovoiman-saatavuus-ja-kohtaanto
Sosiaalihuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunnan asettaminen toimikaudeksi 02.10.2023–01.10.2026. 2023. Viitattu 20.3.2025 https://stm.fi/delegate/file/125137
Sosiaalihuollon henkilöstö työnantajan sektorin mukaan Lapin hyvinvointialueella vuosina 2005–2021. Terveys- ja sosiaalipalveluiden henkilöstö sekä alan ammattinimikkeillä työskentelevät. THL. Viitattu 15.2.2025 https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/henkilo/tkaynti/fact_henkilo_tkaynti
Sosiaalihuoltolaki (1301/2014). Finlex. Viitattu 3.3.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/1301
Sosiaali- ja terveysala n.d. Viitattu 26.2.2025 https://www.aikuis-koulutus.fi/koulutushaku/sosiaali-ja-terveysala
Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteet uudistuivat 2024. Viitattu 26.2.2025 https://www.oph.fi/fi/uutiset/2024/sosiaali-ja-terveysalan-perustutkinnon-perusteet-uudistuivat
Suomen koulutusjärjestelmä 2022. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 3.3.2025 https://okm.fi/documents/1410845/15514014/Suomen+koulutusjarjestelma/8aa97891-0e44-b10d-7228-cf1c04c301d0/Suomen+koulutusjarjestelma.pdf?t=1663149843625
Suomen perustuslaki (731/1999). Finlex. Viitattu 3.3.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1999/731
Sutela, H. 2022. Kiinteä työaika yleisempi miehillä, epätyypilliset työajat nuorilla ja vanhoilla. Tilastokeskus. Tieto&Trendit. Viitattu 28.3.2025 https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/kiintea-tyoaika-yleisempi-miehilla-epatyypilliset-tyoajat-nuorilla-ja-vanhoilla
Syvänen, S., Loppela, K. & Tikkamäki, K. 2019. Dialogisella kehittämisellä tuloksellisuutta, työelämän laatua ja uudistumista. Teoksessa Heiskanen, T., Syvänen, S. & Rissanen, T. (toim.) Mihin työelämä on menossa? – tutkimuksen näkökulmia. Tampere University Press 2019, 5. Viitattu 28.3.2025 http://urn.fi/urn:isbn:978-952-359-006-9
Tevameri, T. 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan. Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. TEM toimialaraportit 2021:2. Viitattu 13.3.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-812-7
Terveydenhuoltolaki (1326/2010). Finlex. Viitattu 3.3.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2010/1326
Tilastokeskus. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö. Päivitetty 4.12.2024. Viitattu 16.4.2025 https://pxhopea2.stat.fi/sahkoiset_julkaisut/digitalisaatio/html/sutivi0000.htm
Tuomaala, M. 2024. Työvoiman saatavuus ja kohtaanto 1/2024. TEM-analyyseja • 119/2024. Viitattu 20.2.2025 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165485/Ty%C3%B6voiman%20saatavuus%20ja%20kohtaanto%201_2024.pdf
Työlliset (1 000 henkeä) terveys- ja sosiaalipalvelut toimialalla vuosina koko maassa 2005–2021. Virallinen tilasto, Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito, StatFin / Kansantalouden vuositilinpito / 11ws — Työllisyys ja työtunnit, vuosittain, 1975–2023*. Viitattu 15.2.2025 https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vtp/statfin_vtp_pxt_11ws.px/
Työvoimabarometri 2024. Vuoden 2025 kehitysnäkymät: Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointiala, Lappi. Viitattu 11.3.2025 https://tyovoimabarometri.fi/haku?alue=97f7fe70-c3e9-4270-bc5b-151c61de5f17&toimiala=ceba9826-52b6-41c4-aba1-58577c045fad
Työvoiman saatavuus ja kohtaanto. TEM, KEHA-keskus. Sosiaalialan kuuden henkilöstöryhmän ammatit seitsemällä tarkastelu-ulottuvuudella Lapin maakunnassa joulukuussa 2024. Tilaston hakupäivä 15.2.2025. Viitattu 15.2.2025 https://tyomarkkinatori.fi/teemasivut/tyovoiman-saatavuus-ja-kohtaanto
Viinamäki, L. & Pohjola, A. 2016a. Sosiaalialan T-osaaminen Sote-uudistuksessa. AMK-lehti/UAS Journal – ammattikorkeakoulujen yhteinen verkkolehti 2/2016, Työelämä. Viitattu 13.3.2025 https://uasjournal.fi/tyoelama/sosiaalialan-t-osaaminen-sote-uudistuksessa/
Viinamäki, L. & Pohjola, A. 2016b. Tutkimus sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon suorittaneiden koulutus- ja työmarkkina-asemasta. Lapin ammattikorkeakoulu, Sarja A. Tutkimukset 1/2016. Viitattu 3.3.2025 https://lapinamk.fi/tutkimus-ja-kehitys/julkaisut/e-kirjat/#/type/theme/start/end/s=/p=1
Viinamäki, L., Juujärvi, S., Kinos, S. & Rosengren, Å. 2018. Sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon suorittaneiden paikka ja osaaminen muuttuvilla työmarkkinoilla. Teema-artikkeli. Lumen. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti 2/2018. Viitattu 13.3.2025 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lumenlehti/2018/09/26/sosionomi-ylempi-amk-tutkinnon-suorittaneiden-paikka-ja-osaaminen-muuttuvilla-tyomarkkinoilla/
Viinamäki, L. & Saari, E. 2018. Sosiaalialan TKI-toimijoiden kvarttikvalifikaatiot. Teema-artikkeli. Lumen. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti 2/2018. Viitattu 13.3.2025 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lumenlehti/2018/09/26/sosiaalialan-tki-toimijoiden-kvarttikvalifikaatiot/
Viinamäki, L. & Saari, E. 2019. Welfare mix -hyvinvointipalveluiden tuottamismalli sosiaalialan korkeakoulututkintojen kompetenssien haastajana. Teema-artikkeli. Lumen. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti 2/2019. Viitattu 13.3.2025 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lumenlehti/2019/10/30/welfare-mix-hyvinvointipalveluiden-tuottamismalli-sosiaalialan-korkeakoulututkintojen-kompetenssien-haastajana/
Virallinen tilasto, Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito, StatFin / Kansantalouden vuositilinpito / 11ws — Työllisyys ja työtunnit, vuosittain, 1975–2023*. Viitattu 15.2.2025 https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vtp/statfin_vtp_pxt_11ws.px/
Väestöennuste 2021–2070. Tilastokeskus. Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestöennuste [verkkojulkaisu]. Viitattu 27.3.2025 https://stat.fi/til/vaenn/2021/vaenn_2021_2021-09-30_tie_001_fi.html
Väestörakenteen muutos haastaa yhteiskunnan kestävyyden. Demography-ohjelman kokoama tietopaketti 20.1.2023. Väestöliitto. Viitattu 20.3.2025 https://storage.googleapis.com/vaestoliitto-production/2023/01/afd88237-demography_tietopaketti_digi_sivuittain.pdf
Väestö vuosina 2001–2023 ja väestöennuste vuodelle 2023 ikäryhmittäin koko maas-sa ja Lapin maakunnassa. Sotkanet.fi, Tilasto- ja indikaattoripankki. THL. Viitattu 19.2.2025 https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=szZytrY0tda1NLa20LfWtYgCUaZAARNba0MTQwA=®ion=szYPszYqAAA=&year=sy5ztc7X0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.1.2&buildTimestamp=20250211140
Weiste, E., Kurki, A-L., Rydman, V., Ylisassi, H., Heikkilä, H., Luokkala, K., Käpykangas, S., Koivunen, M. & ja Männikkö, P. 2021. Asiakasosallisuus sotessa -opas. Työterveyslaitos. Viitattu 14.3.2025 https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/asiakasosallisuus-sotessa
Asiasanat: sosiaaliala, koulutus- ja työmarkkinat, welfare mix -hyvinvointipalvelumalli