Sirpa Kokkonen, medianomi (AMK) suunnittelija, Oppimispalvelut, LUC-palvelut (Lapin ammattikorkeakoulu)
Tapasin hiljattain nykyaikaan vierailemaan saapuneet Galileo Galilein, Leonardo da Vincin, Isaac Newtonin ja Albert Einsteinin. Esittelin heille käytössäni olevan tavallisen älypuhelimen. He kysyivät, että mikä tuo vehje on, ja sanoin, että siinä on kaikki tieto, mitä maailmasta löytyy. He kysyivät, mitä teet sillä ja sanoin, että katson hassuja kissavideoita. Toki heille voisi myös esitellä vaikkapa supertietokoneet ja tekoälyt. Mitä arvelet, ymmärtäisivätkö he?
En todellakaan voi verrata itseäni noihin historiallisiin älyn jättiläisiin, mutta veikkaan, että hekin voisivat olla, ainakin jonkin aikaa, yhtä ymmällään kuin minäkin, että mihin tämä maailma ja teknologia on menossa, ja pystynkö ymmärtämään ja hyödyntämään edes sitä osaa, joka työhöni kuuluu.
Entä jos ahdistaa?
Tieteen ja teknologian tulisi kai palvella inhimillistä hyvinvointia. Palveleeko se, jos se alkaa ahdistaa? Työelämässä ahdistusta saattaa aiheuttaa myös pelko oman työpaikan menetyksestä. Jos tuleekin jokin ihmistä fiksumpi tekoäly, joka tekee työn halvemmin, nopeammin, tehokkaammin ja virheittä, eikä ainakaan sairastu. Itseasiassa läheinen ystäväni sai juuri irtisanomislapun kouraan, koska tekoäly alkaa tehdä hänen työtään, ja ihan täällä Lapissa.
Vanha sanonta: tieto lisää tuskaa, voikin tässä yhteydessä olla väärä. Kun ottaa selvää, miten teknologia omalla alalla ja omassa työssä tulevaisuudessa vaikuttaa, siihen voi tutustua, varautua ja kouluttautua. Ajattelua auttaa, jos tunnustaa työn luonteen muuttuvan, mutta antavan myös uusia mahdollisuuksia. Omaa asennettaan uusiin asioihin voi haastaa ja pyrkiä olemaan aiempaa avoimempi uusille näkökulmille.
Tulevaisuuden skenaarioista olisi hyvä keskustella sekä kollegoiden että aivan muiden alojen toimijoiden kanssa. Ihan voisi puhua ajatuksista, tunteista ja peloista, ja mahdollisesti saada yhteisöltä apua ja tukea omiin pohdintoihinsa. Kahvipöytäkeskustelut ovat mainio apu yhteistä tuskaa käsitellessä. Omaa mieltään voi rauhoittaa myös tutustumalla stressinhallinnan työkaluihin, pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan mahdollisuuksien mukaan ja koettaa löytää tasapainoa elämässään. Ja jos kovin alkaa ahdistaa, ammattiapua on saatavissa helposti työterveyden palveluissakin.
Itselleen kannattaa olla lempeä ja antaa aikaa eikä odottaa, että sopeutuu kaikkeen uuteen ihan heti. Epävarmuutta voi opetella sietämään ja muistaa, että sekin on ihan normaalia. Kaikki muutokset vievät aikaa, mutta muutoksen mukana voi kasvaa taidoiltaan ja ihmisenä. Kukaan ei varmaankaan ole ihan oikeasti kaikkien alojen asiantuntija, joten kaikkea uutta ei kannatakaan odottaa heti hallitsevansa.
Onneksi uudesta teknologiasta järjestetään koulutusta niin työorganisaatioissa kuin vaikkapa kansalaisopistoissa. Jatkuva oppiminen on nykyajan taikaloitsu, jonka avulla on mahdollista pysyä kehityksen kelkassa. Ennen sitä mentiin yhteen työhön ja siinä pysyttiin hamaan eläkeikään saakka, mutta nykyään uusien asioiden opettelu, erilaisten haasteiden taklaaminen ja työn vaihtaminen jopa alle kymmenen vuoden välein on ihan tavallista.
Tihrustusta tulevaan
Korkeakoulut ovat yhtenä koulutustoimijana paljon vartijoina. Kun opiskelijat tulevat kouluun, pitäisi tietää mitä työelämä heiltä vaatii kolmen–viiden vuoden päästä. No mistä koulutoimijat voivat tietää, millaisia harppauksia maailma muutamassa vuodessa ottaa?
Lapin ammattikorkeakoulussa järjestetään esimerkiksi vertaismentorointituokioita. Vertaismentoroinnissa kollegat voivat jakaa osaamistaan ja kokemuksiaan. Yhdessä tuokiossa oli aiheena ennakointi jokapäiväisessä työssä (18.3.2025). Ennakointi on se taikasana, jolla tulevaisuuden kehitystä ja trendejä voidaan hahmottaa.
Ennakointiin on kehitetty työkaluja, joiden avulla voidaan muodostaa erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuden kuvia. Lapin Luotsi on rakentanut Ennakoinnin työkalupakin, jossa muun muassa kerrotaan ennakoinnin menetelmistä ja skenaariotyöskentelystä. Työkalupakissa kerrotaan myös, että ennakoivassa työotteessa työntekijöiden on tärkeää pitää omat silmänsä ja korvansa avoimina. Oman henkilökohtaisen ennakoivan työotteen kehittämiseen Lapin Luotsi on tehnyt Tulevaisuuspohdinta-kysymykset, joiden parissa voi vaikka työkaverin kanssa porista.
Sille emme voi mitään, että tulevaisuus on jo käsillä, mutta omiin asenteisiimme ja ajatteluumme voimme toki vaikuttaa. On hyvä muistaa, että yhdessä me kaikki olemme siellä – tulevaisuudessa – ja voimme olla toinen toisemme tukena. (Lapin Luotsi Ennakoinnin työkalupakki)
Lähde
Ennakoinnin pohjoinen yhteistyö -hanke (ESR) Lapin Luotsi Ennakoinnin työkalupakki 2018. Viitattu 20.3.2025 https://lapinluotsi.fi/lapin-ennakointityo/ennakoinnin-koulutusmateriaali/tyokalupakki/#
Asiasanat: ahdistus, ennakointi, teknologia, tulevaisuus, tulevaisuuden tutkiminen