Paula Yliniemi, lehtori, KM, sh, psykoterapeutti, työnohjaaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Jukka Hakola, KM, dialogikouluttaja
Asiasanat: hyvinvointilähete, linkkihenkilökoulutus, dialogi
Hyvinvointilähete-toimintamallin taustalla brittiläinen innovaatio
Hyvinvointilähete-toimintamalli tuli Lappiin Sipilän hallituksen aikaisen sotevalmistelun yhteydessä osana Sitran yhteistyöhanketta vuosina 2017–2018. Lapissa oli tunnistettu tarve löytää uusia keinoja ihmisten osallisuuden ja toimijuuden tukemiseen. Hankkeen tuella oli mahdollista kuulla ja käydä tutustumassa Iso-Britanniassa social prescribing -toimintaan, mikä oli juuri siihen aikaan laajenemassa voimakkaasti osaksi kansallista terveydenhuollon järjestelmää. Samaan aikaan perustettiin myös kansainvälinen verkosto, joka on tukenut myös Lapin toiminnan kehittämistä. (Miia Palo 2025.) Lapin ammattikorkeakoulu on ollut luomassa ja kehittämässä linkkihenkilökoulutuksen lappilaista mallia eri hankkeissa vuodesta 2020 alkaen.
Aluksi Linkki lappilaiseen hyvinvointiin -hankkeessa (2020–2022) perehdyttiin Britanniassa mallinnettuun ja arvioituun Social prescribing -malliin. Malli perustuu yksilön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä kolmannen sektorin kytkemiseen tiiviimmin ihmisen tarpeisiin ja palvelujärjestelmään yksilötasolla. Toimintamallilla tuodaan väline ja väylä hyvinvoinnin tukemiseen silloin, kun asiakas ei tarvitse varsinaisia sosiaali- tai terveydenhuollon palveluita tai kun ne eivät yksin riitä (Polley, Bertotti, Kimberlee, Pilkington & Refsum 2017). Suomessa tästä mallista käytetään hyvinvointilähete-malli tai hyvinvointilähete-toimintamalli käsitettä.
Britanniassa linkkihenkilön (Social Prescribing Link Worker) työn painopisteenä on tukea henkilöitä, joilla on haasteita terveyteen, yksinäisyyteen tai eristyneisyyteen liittyen tai taloudellisiin ongelmiin, asumiseen, koulutukseen tai työllistymisen suhteen. Hyvinvointilähete -toiminnan linkkihenkilöt (SPLW = social prescribing link workers) ovat ihmisiä, jotka voivat auttaa näiden ongelmien ratkaisemisessa. He antavat aikaa kuuntelemalla ja tutustumalla ihmiseen hänen tilanteensa ymmärtämiseksi alkaen siitä, mikä ihmiselle itselle on tärkeää. Tältä pohjalta laaditaan toteuttamissuunnitelma yhteiselle tekemiselle (https://socialprescribingacademy.org.uk/how-we-can-support-you/supporting-you/whoarelinkworkers/, 2025.)
Koulutuskokonaisuuksia on rakennettu eri pituisista moduuleista (5–12 moduulia) tai intensiivikursseista (viikon kestävä) (D’souza & Clarke-Mendes, 2024; Social Prescribing Training Roadmap, 2024; NHS Social Prescribing – Learning for Link Workers, 2025) sekä verkkokursseista (Sandhu ym. 2022; Become a qualified social prescriber, 2024). Myös nimityksissä on erilaisia variaatioita mm. connectors, navigators, coordinators ja muita titteleitä (Social Prescribing Training Roadmap. 2025).
Britanniassa linkkihenkilön roolissa ovat painottuneet seuraavat tekijät:
- Ihmisten kanssa käydään henkilökohtaista keskustelua, jossa kysytään “What matters to you?”. “Mikä sinulle on tärkeää?” Linkkihenkilöt tapaavat lähetteen saajaa keskimäärin 6–12 kertaa noin kolme kuukaudenajan
- Linkkihenkilöt auttavat ihmisiä tunnistamaan ongelmia, jotka vaikuttavat heidän terveyteensä ja hyvinvointiin ja laatimaan yhdessä yksinkertaisen hoito- ja tutkimussuunnitelman
- Työssään linkkihenkilöt käyttävät motivoivan haastattelun taitoja
- Linkkihenkilöt tukevat ihmisiä pääsemään yhteisöllisiin ryhmiin, jotka vastaavat heidän emotionaalisia ja sosiaalisia tarpeita. Yhteinen työ voi olla myös auttamista asiantuntija- ja neuvonta-, kulttuuri-, luonto- tai liikuntapalveluihin
- Linkkihenkilö toimii yhteistyössä organisaatioiden, paikallisten viranomaisten ja järjestöjen kanssa tunnistaen tarjonnassa olevia aukkoja ihmisten tarpeiden ja toiminnan välillä.
- Linkkihenkilöt tarjoavat ennaltaehkäisevää toimintaa
- Linkkihenkilöt keräävät tietoa erilaisilla hyvinvoinnin mittareilla ja palautekyselyillä.
(NHS England » Social prescribing: Reference guide and technical annex for primary care networks 27.8.2024.)
Tällä hetkellä hyvinvointilähete-toimintamalli on levinnyt jo 31 maahan. Mallia yhdistää kaikkialla näyttöön perustuvat toiminnot, jotka on suunniteltu parantamaan terveyttä ja hyvinvointia ohjaamalla ihmisiä ei-kliinisiin palveluihin ja paikallisesti tarjottuihin kolmannen ja neljännen sektorin aktiviteetteihin. Niissä on kaikissa taustalla hyvinvointilähetteen perusperiaatteet: 1. Holistinen ja yksilöllisiin tarpeisiin pohjautuva lähestymistapa. 2. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen yhteisöissä. 3. Ohjaaminen terveyttä edistäviin yhteisöpohjaisiin tukipalveluihin. 4. Yksilön oman vastuun ottaminen hyvinvoinnistaan. (Social Prescribing Around the World, 2024.)
Lapin ammattikorkeakoulussa kehitetty linkkihenkilökoulutuksen malli
Lapin ammattikorkeakoulussa alettiin kehittää suomalaiseen harvaan asuttuun ekosysteemiin soveltuvaa mallia Britanniassa luodun mallin pohjalta. Tavoitteena oli yli organisaatiorajojen sekä eritaustaisten toimijoiden osaamisen, verkostojen ja resurssien yhdistäminen sekä uusien toiminta- ja ajattelumallien löytyminen ongelmien ratkaisemiseksi (Jäppinen & Kalliola, 2024).
Tältä pohjalta suunniteltiin lappilaiseen kontekstiin soveltuva koulutusmalli. Suunnitteluryhmä teki itselleen kysymyksiä: Mikä on toimintaan liittyvää ydinosaamista? Mitkä ovat koulutuksen keskeiset periaatteet? Mitkä kohderyhmään liittyvät asiat on erityisesti otettava huomioon linkkihenkilön toiminnassa? Kenen kanssa linkkihenkilöt tulevat tulevaisuudessa työskentelemään? Kuka on haavoittuvassa asemassa? Kuka jää toimintojen ulkopuolelle omasta tahdosta huolimatta? Kouluttajien pitkän työkokemuksen myötä karttunut asiakasymmärrys auttoi vastaamisessa.
Linkki lappilaiseen hyvinvointiin -hankkeessa (2020–2022) luotiin Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimana linkkihenkilöille suunnattu viiden opintopisteen laajuinen koulutus yhteistyössä Lapin sairaanhoitopiirin ja High Five – Yhteistyöllä hyvinvointia Itä-Lappiin -hankkeen kanssa. Koulutuksen kehittämistä on jatkettu edelleen VASA ja VASA2 -hankkeissa (2023–2025). Yhteisen palautereflektoinnin pohjalta koulutusta on tiivistetty 4 opintopisteen kokonaisuudeksi.
Koulutuksessa linkkihenkilö saa valmiuksia tukea ihmistä ennaltaehkäisevästi tai auttaa häntä ratkaisemaan omia ongelmiaan. Linkkihenkilö oppii olemaan tukena lähetteen saajalle hänen oman elämäntilanteensa hahmottamisessa sekä auttamaan häntä omiin tavoitteisiin pohjautuvan henkilökohtaisen hyvinvointi suunnitelman laatimisessa.
Lappilaisen linkkihenkilökoulutuksen (4 op) tavoitteena on antaa valmiuksia
- tukea ihmistä oman elämäntilanteen hahmottamisessa ja henkilökohtaisen suunnitelman laatimisessa
- soveltaa dialogisuutta sekä motivoivan haastattelun taitoja keskustelussa
- tukea asiakasta hänen omien tarpeidensa pohjalta hyödyntämään kunnan, hyvinvointialueen, kolmannen sektorin ja seurakuntien tarjoamia palveluita
- linkkihenkilönä toimiessaan tunnistaa minkälaisiin arvoihin ja eettisiin periaatteisiin oma työtapa perustuu
- käyttää mentorointia oman ammatillisen ja persoonallisen kasvun kehittämisessä ja tukemisessa (Yliniemi, Hakola, Savukoski & Köngäs, 2020–2021.)
Koulutuksen sisällössä painotetaan linkkihenkilön roolia ja tehtävää rinnallakulkijana tuettaessa lähetteen saajaa hänelle mielekkääseen toiminnan piiriin. Koulutuksessa perehdytään
- motivoivaan haastatteluun työvälineenä (Oksanen 2014),
- dialogiseen asiakastyöhön vaadittaviin taitoihin (Haarakangas, 1997; Seikkula, 1999; Heikkilä & Heikkilä, 2001; Isaacs 2001; Mönkkönen, 2002; Seikkula & Trimble, 2005; Seikkula & Arnkil, 2005; Saari 2009; Väisänen, Niemelä & Suua, 2009),
- toipumisorientaatio-käsitteeseen viitekehyksenä ja ajattelussa (Nordling, Järvinen, & Lähteenlahti, 2015; Nordling, 2016; Le Boutillier, Leamy, Davidson, Williams & Slade, 2011; Le Boutillier, Chevalier, Lawrence, Leamy, Bird, Macpherson, Williams & Slade, 2015),
- toivon herättämiseen ja asiakkaan toimijuuden tukemiseen (Falk, Kurki, Rissanen, Kankaanpää & Sinkkonen, 2013)
- monitoimijaisessa verkostossa työskentelyyn(Seikkula, 1996; Eriksson & Arnkil, 2012), johon liittyy myös liikunta- ja kulttuuritoiminta.
Alueellinen erityispiirre, saamelaisuus, on monikulttuurisuuden aihealueena koulutuksessa. Lisäksi opintoihin sisältyy oppimispäiväkirja oman kehittymisen reflektointiin, pohdintatehtävät koulutuspäivien välillä sekä annettuun lisämateriaaliin perehtyminen. Koulutuksen aikana opintopäiviin on sisällytetty mentorointi. Se tukee linkkihenkilötyötä, joka pyritään aloittamaan heti toisen koulutuspäivän jälkeen. (Yliniemi, Savukoski, Hakola, Köngäs, 2020.)
Linkkihenkilökoulutuksen pedagogisesta lähestymistavasta
Tavoitteiden saavuttamiseksi ja linkkihenkilön ammatillisen osaamisen varmistamiseksi pohdittiin pedagogista kokonaisuutta hermeneuttisen kehän kautta. Yhteinen ymmärrys rakennetaan dialogisessa prosessissa ja sen tavoitteena on tukea linkkihenkilöä auttamaan hyvinvointilähetteen saanutta henkilöä hänen ajattelussaan löytämään omat itselle merkitykselliset tavoitteet. Taustalla on Kolbin (1984) esittämä kokemuksellisen oppimisen malli. Prosessin edetessä aikaisemmat kokemukset muokkaavat uusia kokemuksia ja muodostuvat ymmärtämisen ja toiminnan välineiksi uusissa tilanteissa yhdessä linkkihenkilön ja lähetteensaajan kanssa (Poikela & Poikela, 2003, 123; Lähteenmäki, 2000, 19.) Vygotskyn (1978) lähikehityksen vyöhykkeen käsite auttaa ymmärtämään, miten oppiminen mahdollistuu dialogin avulla ohjatussa prosessissa. Oppijana linkkihenkilö etenee prosessissa yhdessä muiden kanssa saaden välineitä työhönsä. Osaamisen lisääntyessä hän etenee vyöhykkeeltä toiselle. Oppiminen tapahtuu ohjatusti aktiivisessa dialogissa ympäristön kanssa tietyssä kontekstissa ja on kulttuurisidonnaista (Onnismaa, Pasanen & Spangar, 2000.)
Linkkihenkilöiden mentorointiryhmät ammatillisen kasvun ja jaksamisen tukena
Mentorointi sisällytettiin alusta alkaen koulutukseen. Se sijoitettiin osaksi koulutusta opiskelupäivien yhteyteen, koska linkkihenkilöiden työskentely alkoi pian koulutuksen alettua. Ammatillista kasvua tuettiin myös koulutuksen jälkeen ryhmämentorointina noin kerran kuukaudessa. Mentoroinnin avulla tuetaan linkkihenkilön roolia ja työn tekemistä. Sen avulla vahvistetaan linkkihenkilön valmiuksia tehtävässään sekä tuetaan työskentelyä kunnissa eri toimijoiden kanssa. Lisäksi mentoroinnissa käsitellään työhön liittyviä haasteita sekä varmistetaan linkkihenkilön jaksaminen ja työhyvinvointi. Mentoroinnin avulla mahdollistuu myös vertaistuki ja asioiden jakaminen sekä yhdessä pohtiminen. (Yliniemi, Savukoski, Hakola, Köngäs, 2020–2022.)
Mentorointi on kehittävä, reaaliaikainen, luottamuksellinen, vastavuoroinen sekä henkilökohtaisesti intensiivinen mentori-aktori -suhde. Mentori on aktoria kokeneempi henkilö, joka tukee, ohjaa ja antaa palautetta aktorille. Aktori on yhteisessä prosessissa matkalla oman alansa asiantuntijaksi. Mentorointi on kokemuspohjainen oppimisprosessi ja sen tarkoitus on luoda mahdollisuus uusille oivalluksille ja mahdollistaa sekä tiedon että kokemuksen jakamisen. Mentoroinnissa on tyypillistä pitkä ajallinen kesto ja molemminpuolinen sitoutuminen (Leskellä, 2005, 29; Tuomikoski, 2017, 6; Takalo, 2022, 2.) Mentoroinnin tärkeyttä vahvistaa myös Sandhu ym. (2022) tutkimuksessaan, jossa 20 % linkkihenkilöistä harkitsi eroavansa työstä seuraavan vuoden aikana työnohjauksen ja riittävän tuen puuttumisen vuoksi.
Palautetta ja kokemuksia koulutuksesta
Ensimmäinen koulutusryhmä valittiin henkilökohtaisten haastattelujen perusteella. Ryhmän kanssa koulutuksen keskeiset avaintaidot prosessoitiin yhdessä läpi ja lisäksi tarkasteltiin pedagogista prosessia, jolla varmistettiin avaintaitojen ja osaamisen syveneminen. Koronapandemian johdosta koulutus muutettiin verkossa tapahtuvaksi etäkoulutukseksi. Ratkaisu osoittautui onnistuneeksi, koska se mahdollisti osallistumisen eri puolilta Lappia eikä vaatinut matkustamista toiselle paikkakunnalle. Käytännön toteutusta ja sisällön rakentamista on koko ajan kehitetty jokaisen koulutusryhmän antaman palautteen pohjalta.
Lapin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan Lapin ammattikorkeakoulussa kehitetty koulutus antoi valmiuksia linkkihenkilönä toimimiseen. Koulutuksessa olleiden mukaan koulutus tuki tuensaajan kanssa työskentelyä ja tuensaajan kuulluksi tulemista sekä omaa henkilökohtaista kasvua. Mentoroinnista saatu tuki koettiin tärkeäksi, vaikka sitä ei aina ollut helposti saatavilla akuuttiin tilanteeseen. Lisäksi toivottiin koulutuksen aikana enemmän tietoa tarjolla olevista palveluista ja vapaa-ajan toiminnasta (Rossi, Korpelainen & Zechner, 2022.)
Koulutusta on palautteiden pohjalta kehitetty verkkovälitteistä kontaktijaksoa lyhentämällä ja itsenäisen opiskelun osiota laajentamalla (2024–2025). Avoimissa palautteiden vastauksissa sisältöön on oltu tyytyväisiä. Tärkeimpänä oppimiskokemuksena koettiin keskustelujen, dialogisuuden painottaminen sekä kokemusten vaihto ryhmässä ja asioiden yhdessä pohtiminen. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että osallistujilla kamerat olivat koko ajan auki. Lisäksi koulutus haastoi pohtimaan omia työskentelytapoja ja ylipäätään vuorovaikutusta. Kehittämisen kohteeksi nousivat linkkihenkilötyön käytännön tilanteiden laajempi käsittely. Toivottiin myös linkkihenkilöiden omaa yhteisöä, jossa materiaalia olisi helposti saatavilla. Samoin toivottiin tarkempaa haastattelua siitä, onko henkilö sopiva linkkihenkilökoulutukseen. Haasteeksi nousi, etteivät koulutuksessa olevat päässeet koulutuksen aikana tekemään linkkihenkilötyötä. Tämä koettiin isoksi puutteeksi, koska käytännön kokemukset jäivät koulutettujen linkkihenkilöiden kertomien kokemusten varaan. (Yliniemi & Hakola, 2025.)
Johtopäätöksiä ja tulevaisuuden näkymiä
Vuonna 2020 kaikki edellä mainittu oli Suomessa täysin uutta. Eri hankkeiden myötävaikutuksella kouluttajat alkoivat yhteisessä dialogissa miettiä, miten Britanniassa kehitetty Social Prescribing -ajattelu ja hyvinvointilähete-toiminta sopii lappilaiseen kontekstiin. Yhteisen prosessin tuloksena luotiin ensimmäinen suomalaiseen ja lappilaiseen kontekstiin modifioitu kokonaisuus, jossa otettiin huomioon pienten kuntien asukkaiden tarpeet. Ajattelimme silloin, ja ajattelemme edelleen, että malli on helppo siirtää kaupunkiympäristöön. (Yliniemi, Savukoski, Hakola & Köngäs, 2020–2025.)
Hyvinvointilähetteen perusperiaatteet ja koulutuksen kehittäjien ymmärrys palvelurakenteen rajallisuudesta kaikkien asiakkaiden tavoittamiseksi ohjasivat koulutuksen sisällön rakentumista. Koulutuksen sisällöksi nousivat ihmisen tasavertainen kohtaaminen, rinnallakulkijuus, ihmisen tukeminen omien tavoitteiden mukaiseen toimintaan, ihmisen kytkeytyminen hänelle merkitykselliseen yhteisöön, yhteistyö eri organisaatioiden ammattilaisten kanssa, positiivisen mielenterveyden mittarin käyttö sekä kulttuurisen kontekstin huomioon ottaminen.
Lapissa kehitetyssä linkkihenkilökoulutuksessa lähtökohtana on ollut, että linkkihenkilöltä ei vaadita sosiaali- tai terveysalan pohjakoulutusta. Riittää, että hänellä on jokin ammatillinen koulutus ja työkokemusta sekä taito kuunnella ihmistä empaattisesti (Kiely, ym. 2022). Koulutettavien linkkihenkilöiden valintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Resurssit eivät riitä jokaisen hakijan henkilökohtaiseen haastatteluun ja toisaalta motivaatiokirje ei vielä osoita vuorovaikutuksen valmiuksia. Jatkossa voisi olla esimerkiksi orientoiva tapaaminen, minkä perusteella hakijasta ja hänen valmiuksistansa voidaan tehdä tarkempia havaintoja.
Tällä hetkellä linkkihenkilöiden koulutukset ovat hyvin erilaisia eri maissa huolimatta siitä, että osaamisalueet sekä painopisteet ovat hyvin samansuuntaiset Britanniassa kehitetyn kokonaisuuden kanssa esim. Kanadassa (Canadian Social Prescribing Link Worker Competency Domains, 2024). Kansainvälisessä yhteistyössä Social Prescribing toiminta ja siihen liittyvä koulutus kehittyvät koko ajan (Social PrescribingAround the World, 2024). Kokonaisuus on vaiheessa, jossa keskustelu koulutuksen yhtenäistämisestä on noussut esille. Lähitulevaisuudessa Suomessa on ratkaistava koulutuksen järjestäjä ja EQF taso. Mielestämme koulutusmallia on tärkeä kehittää niin, että siinä näkyy alueelliset erityispiirteet ja että perussisältö on yhtenäinen kansainvälisen ajattelun kanssa. Näiden ratkaisujen jälkeen koulutus voidaan laajentaa valtakunnalliseksi.
Lähteet:
About the Social Prescribing – Learning for Link Workers programme. 2025. NHS. https://www.e-lfh.org.uk/programmes/social-prescribing/ (viitattu 1.5.2025).
Become a qualified social prescriber, 2024. socialprescribingqualification.org.uk/. (viitattu 1.5.2025).
Eriksson E., Arnkil T. 2012. Huoli puheeksi – opas varhaisista dialogeista. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90845/URN_ISBN_978-951-33-1792-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Canadian Social Prescribing Link Worker Competency Domains. 2024. The Canadian Institute for Social Prescribing. (viitattu 11.9.2024).
D’souza, N & Clarke-Mendes, S. 2024. Teaching Social Prescribing: An Educator’s Guide. Canadian Institute for Social Prescribing.
Falk, H.; Kurki, M.; Rissanen, P.; Kankaanpää, S. & Sinkkonen, N. 2013. Kuntoutujasta toimijaksi – kokemus asiantuntijuudeksi. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy.
Haarakangas, K. 1997. Hoitokokouksen äänet. Jyväskylän yloíopisto.
Heikkilä, J. & Heikkilä, K. 2001. Dialogi-avain innovatiivisuuteen. Vantaa. WSOY.
Isaacs, W. 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy.
Jäppinen & Kalliola. 2024. Miksi ekosysteemejä ei kannata sivuuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä lastensuojelun uudistamisessa. THL, 25.9.2024. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen. (viitattu 15.5.2025).
Kiely, B, Croke, A, O’Shea, M, Boland, F, O’Shea, E, Connolly, E & Smith S.M. 2022. Effect of social prescribing link workers on health outcomes and costs for adults in primary care and community settings: a systematic review. National Library of Medicine.
Kolb, D.A. 1984. Experimental learning. Experience as a source of learning and development. Englewood Cliffs. N.J.: Prentice Hall.
Le Boutillier, C.; Chevalier, A.; Lawrence, V.; Leamy, M.; Bird, V.; Macpherson, R.; Williams, J. & Slade, M. 2015. Staff understanding of recovery-orientated mental health practice: a systema-tic review and narrative synthesis. Implementation Science. Vol. 10, No 87, 1-14.
Le Boutillier, C.; Leamy, M.; Bird, V.; Davidson, L.; Williams, J. & Slade, M. 2011. What does recovery mean in practice? A qualitative analysis of international recovery-oriented practice guidance. Psychiatric services. Vol. 62, No 12, 1470-1476.
Leskelä, J. 2005. Mentorointi aikuisopiskelijan ammatillisen kehittymisen tukena. Akateeminen väitöskirja. Kasvatustieteen laitos. Tampereen yliopisto.
Lähteenmäki. M-L. 2000. Broblem Based learning. Ongelmaperustainen oppiminen ammatillisessa koulutuksessa ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Pirkanmaan ammattikorkeakoulun julkaisusarja A. Tutkimukset ja selvitykset No 1 Tampere: Pirkanmaan ammattikorkeakoulu.
Mönkkönen, K. 2002. Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena. Kuopio. Kuopion yliopisto. Kuopion yliopiston painatuskeskus. Väitöskirja.
NHS England » Social prescribing: Reference guide and technical annex for primary care networks 27.8.2024.
NHS Social Prescribing – Learning for Link Workers, 2025
Nordling, E. 2016. Recovery – toipumisorientaatio, kuntoutuksen uusi suunta. Diasarja.
Nordling, Esa – Järvinen, Matti – Lähteenlahti, Yrjö 2015. Toipumisorientaatio hoidon ja kuntoutuksen viitekehyksenä. Teoksessa Partanen, Airi – Moring, Juha – Bergman, Vi-veca – Karjalainen, Jouko – Kesänen, Minna – Markkula, Jaana – Marttunen, Mauri – Mustalampi,
Oksanen, J. 2014. Motivointi työvälineenä. PS-kustannus.
Onnismaa, J., Pasanen, H. & Spangar, T (toim.). 2000. Ohjaus, ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus. PS-kustannus.
Palo, Miia. (2025). Sähköposti viesti.
Poikela, E. & Poikela, S. 2003. Poikela, Esa (toim.) Tieto ja osaaminen oppimisen lähtökohtana ja tavoitteena. Ongelmaperustainen pedagogiikka, teoriaa ja käytäntöjä. Lapin yliopiston kirjapaino.
Polley, M., Bertotti, M., Kimberlee, R., Pilkington, K., & Refsum, C. 2017. A review of the evidence assessing impact of social prescribing on healthcare demand and cost implications. University of Westminster. https://westminsterresearch.westminster.ac.uk/download/review-of-evidence-assessing-impact-of-social-prescribing.pdf
Rossi, Eeva, Korpelainen, Anne & Zechner, Minna. 2022. Hyvinvointilähete. Uusi toimintamalli lappilaisessa kontekstissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto. https://hyvinvointilahete.fi/wp-content/uploads/2022/02/hyvinvointilahete-2022- lapin-yliopisto.pdf
Saari, K. 2009. Dialogisuus ja kohtaaminen: Tutkimus kristillisten koulujen toimintakulttuurista kasvatussuhteen näkökulmasta. Soveltavan kasvatustieteenlaitos. Helsingin yliopiston julkaisu. Väitöskirja.
Sandhu, S, Lian, T, Drake, C, Moffat, S, Wildman, J & Wildman, J. 2022. Intervention components of link worker social prescribing programmes: A scoping review. Health Soc Care Community. 2022 Nov;30(6): e3761-e3774. doi: 10.1111/hsc.14056. Epub 2022 Oct 1.
Seikkula, J. 1996. Sosiaaliset verkostot. Helsinki. Kirjayhtymä.
Seikkula, J. 1999. Reflektiivinen tiimi ja avoin dialogi – kun itse keskustelu tulee tärkeämmäksi. Teoksessa Aaltonen, J. & Rinne, R. Perheterapiassa. Helsinki. Suomen Mielenterveys-seuran julkaisu. 84-95.
Seikkula, J. & Arnkil, T. 2005. Dialoginen verkostotyö. STAKES. Kustannusosakeyhtiö Helsinki. Tammi.
Seikkula, J. & Trimble, D. 2005. Healing elements of therapeutic conversation: dialogue as an embodiment of love. Family Prosess 2005 44/4/461-475.
Social Prescribing Training Roadmap. 2024. CIPS Canadian Institute for Social Prescribing. Canadian Red Cross. rp.cdn-website.com/92bb31b3/files/uploaded/Social_Prescribing_Training_Roadmap_EN.pdf (viitattu 1.5.2025)
Social Prescribing Around the World. 2024. A World Map of Global Developments in Social Prescribing Across Different Health System Contexts: 2024. WHO.
https://socialprescribingacademy.org.uk/how-we-can-support-you/supporting-you/whoarelinkworkers/ 2025. The National Academy for Social Prescribing
Takalo, R. 2022. Mentorointiopas kunta-alan työntekijöille. Vetoa ja pitoa kuntatyöhön -hanke.
Tuomikoski, T. 2017. Mentorointiopas. Sibelius-Akatemia. Alumniyhteistyö.
Väisänen, L., Niemelä, M. & Suua, P. 2009. Sanat työssä – vuorovaikutus ammattitaitona. Kirjapaja.