Sari Pramila-Savukoski, ft, TtT, koulutuspäällikkö, Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
Outi Mattila, sh, TtT, yliopettaja, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
Hannele Kauppila, th (YAMK), TtM,osaamispäällikkö, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Kemi, Lapin ammattikorkeakoulu
Seija Taattola, sh, TtM, osaamispäällikkö, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Rovaniemi, Lapin ammattikorkeakoulu
Terveys on yksilön ja yhteiskunnan keskeinen voimavara, jonka ylläpitäminen ja edistäminen edellyttävät suunnitelmallista, osaamiseen ja näyttöön perustuvaa hoitotyötä (Connor ym., 2023, Hotus 2026, Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559; Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785; Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 8 §). Hoitotyön kehittäminen pohjautuu sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan ammatilliseen osaamiseen, joka mahdollistaa laadukkaan ja vaikuttavan hoidon erilaisissa toimintaympäristöissä. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen rakentuu keskeisistä tiedoista, taidoista ja asenteista, jotka perustuvat näyttöön perustuvaan hoitotyöhön, kliiniseen päätöksentekoon sekä potilaan terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen (Kajander-Unkuri ym., 2020). Keskeisiä osaamisalueita ovat hoidon tarpeen arviointi, hoidon suunnittelu, toteutus ja arviointi, eettinen ja asiakaslähtöinen toiminta sekä potilasturvallisuus ja lääkehoito. Lisäksi sairaanhoitajan työssä korostuvat moniammatillinen vuorovaikutus, toiminnan kehittäminen sekä kyky vastata muuttuvien toimintaympäristöjen ja digitalisoituvan terveydenhuollon asettamiin vaatimuksiin. Terveydenhoitajan ammatillinen osaaminen rakentuu sairaanhoitajan osaamisen pohjalle ja sisältää terveydenhoitajatyön, terveyden edistämisen sekä kansanterveystyön asiantuntijuuden (Haarala 2022).
Pitkien etäisyyksien maakunnassa tarvitaan uudenlaista osaamista
Kun hoitotyön ammatillista osaamista tarkastellaan alueellisessa kontekstissa, korostuvat Lapin maakunnassa pitkät etäisyydet, harva asutus ja väestön ikääntyminen, jotka asettavat erityistä haasteita sosiaali- ja terveyspalveluille sekä hoitotyölle (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2025). Pitkien etäisyyksien alueella hoidon saavutettavuus ja laatu edellyttävät innovatiivisia terveyttä edistäviä ratkaisuja. Niillä tarkoitetaan uusia ja luovia toimintatapoja tai teknologioita, joilla voidaan edistää terveyttä, hoitoon pääsyä tai tehokkuutta (Kosiol ym., 2024; World Health Organization, 2026).
Suomessa Terveys- ja hyvinvointialan kasvuohjelma (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2025) vahvistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottavuutta luoden ohjausta, kannustimia, rakenteita ja kokeilukulttuuria alalle yhdistäen hyvinvointialueiden, yritysten ja tutkijoiden osaamisen. Joustavat digitaaliset palvelut ja etähoitomallit sekä niiden kehittäminen tarjoavat keinoja tuoda hoito lähemmäksi ihmistä, ja varmistaa hoidon jatkuvuus (World Health Organization, 2022) sekä vaikuttavuus (Härkönen ym., 2025). Vaikuttava hoito on eettisesti, näyttöön perustuvaa toimintaa, jossa hoitotyön keinoin saavutetaan väestölle merkityksellisiä, mitattavia ja kestäviä terveyshyötyjä (Härkönen ym., 2024). Myös tekoäly on noussut keskiöön hoitotyön ja koko sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kehittämisessä (mm. Al Kuwaiti ym., 2023) sekä hoitotyön koulutukseen liittyvässä tutkimuksessa (mm. Cole ym., 2025; Kovalainen ym., 2025).
Vaikka digitaalisia palveluita ja erilaisia etähoitomalleja kehitetään, ne eivät vähennä hoitotyön ammatillista vastuuta, vaan korostavat asiantuntijoiden kliinistä arviointikykyä, päätöksenteko-osaamista ja eettistä harkintaa tilanteissa, joissa potilasta tai asiakasta ei kohdata fyysisesti (Kainiemi ym. 2023). Sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat ovat hoitotyön asiantuntijoita, jotka toimivat keskeisinä hoidon koordinaattoreina varmistaen hoidon jatkuvuuden ja tarkoituksenmukaisen palveluihin ohjautumisen myös silloin, kun fyysinen hoitoympäristö on maantieteellisesti etäällä. Etähoidossa hoitotyön asiantuntijoiden kliininen osaaminen korostuu, sillä päätökset perustuvat usein rajalliseen havainnointiin, potilaan itse raportoimaan tietoon ja digitaalisten järjestelmien tuottamaan dataan (mm. Brownie ym. 2026, Schultz 2023, Vuorela ym. 2023).
Yleisesti etävastaanotot ja videoyhteydet voivat mahdollistaa hoitotyön ammattilaisen tapaamisen ilman fyysistä siirtymistä palveluiden äärelle, mikä voi säästää aikaa ja laadukkaasti toteutettuna myös kustannuksia (Härkönen ym., 2024; Pennanen ym., 2023). Osana terveydenhuollon ammattihenkilölain uudistusta lääkkeenmääräämiskoulutettujen hoitajien reseptimääräämiskäytäntöä laajennetaan etä- ja puhelinvastaanotoille (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 10 §:n muuttamisesta, STM035:00/2025). Digitaaliset palvelut tarjoavat kanavan oireiden arviointiin, hoito-ohjeisiin ja ajanvaraukseen sekä mahdollisuuden nopeaan yhteydenpitoon ammattilaisten kanssa (Kihlaniemi ym. 2023; Pennanen ym., 2023). Lisäksi etäseuranta ja kotona käytettävät mittalaitteet voivat siirtää terveystietoja automaattisesti hoitohenkilöstölle, mikä mahdollistaa varhaisen puuttumisen terveyteen liittyviin muutoksiin. Tämä voi tukea erityisesti kroonisten sairauksien hallintaa (Pennanen ym., 2023; Tian ym., 2024; Zhu ym. 2019).
Tutkimustieto digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuudesta on kuitenkin osin ristiriitaista. Digitaaliset terveys- ja hyvinvointisovellukset voivat parhaimmillaan edistää omahoitoa ja ennaltaehkäisyä esimerkiksi liikunta- ja ravitsemusohjelmien avulla ja voivat muistuttaa lääkkeiden otosta (Josefsson,& Hammar, 2022). Lisäksi digitaaliset ratkaisut voivat helpottaa moniammatillista yhteistyötä, kun ammattilaiset voivat jakaa tietoa ja konsultoida toisiaan nopeasti, mikä parhaimmillaan vähentää päällekkäistä työtä (Pennanen ym., 2023).
Digipalveluihin liittyy kuitenkin myös haasteita. Digipalveluilla on havaittu ei toivottuja vaikutuksia esimerkiksi päällekkäiseen kysyntään, kun asiakkaan on mahdollista hoitaa asioita eri palvelukanavien kautta (Pennanen ym., 2023). Terveydenhuollon ammattilaisilta digipalvelut vaativat vuorovaikutuksellisen suhteen luomista sekä informaation hallintaa (Kaihlaniemi ym., 2023). Negatiivisia vaikutuksia on todettu joidenkin oireiden, kuten esimerkiksi infektioiden hoidossa (Pennanen ym., 2024). Teknologia vaatii usein toimivia verkkoyhteyksiä, laitteita, laitteiden käytön osaamista henkilöstön kliinistä osaamista unohtamatta (Jarva ym., 2023, Konttila ym. 2019).
Hoitotyön osaaminen korostuu harvaan asutuilla alueilla. Hoitotyössä on osa-alueita, jota ei etäpalveluin voi täysin korvata (Josefsson & Hammar, 2022). Myös henkilöstön digivalmiudet vaihtelevat paitsi yksilöiden ja työyhteisöjen kesken, myös eri alueilla johtuen niiden historiasta ja rakenteesta (Tepponen ym. 2024). Lisäksi etäkotihoidon osalta on vielä paljon parannettavaa asiakkaiden osallistamisessa etäpalveluiden kehittämiseen sekä erilaisten hoitomuotojen yhdistämisessä tarkoituksenmukaisella tavalla (Jarnila & Eloranta, 2024; Kaihlaniemi ym., 2023).
Digitaalisten ratkaisujen lisääntyminen siirtää hoitotyön vastuun painopistettä entistä vaativampaan näyttöön perustuvaan päätöksentekoon, hoidon koordinointiin sekä potilasturvallisuuden ja yhdenvertaisuuden varmistamiseen, muodostaen näin keskeisen perustan saavutettavalle ja vaikuttavalle hoitotyölle pitkien etäisyyksien alueilla.
Tekoäly hoitotyön kehittämisessä
Hoitotyön kehittämisestä puhuttaessa ei voi sivuuttaa tekoälyä. Se tarkoittaa tietokonejärjestelmien kykyä suorittaa tehtäviä, päättelyä sekä ongelmanratkaisua (European Union, COM/2020/65; Sarker, 2021). Tekoälyn käsite sisältää mm. koneoppimisen, jossa algoritmit oppivat datasta ja parantavat suoritustaan ilman erillistä ohjelmointia. Neuraaliverkot ja syväoppiminen ovat puolestaan koneoppimisen alalajeja, jotka soveltuvat erityisesti monimutkaisiin tehtäviin, kuten kuvantunnistukseen ja puheentunnistukseen (Sarker, 2021). Lisäksi laajat kielimallit ovat yleistyneet hoitotyössä ja yleisesti sosiaali- ja terveysalalla (Kovalainen ym., 2025). Tekoälyä käytetään siis jo tällä hetkellä digitaalisissa palveluissa (Digifinland, 2026).
Kansainväliset ja kansalliset kehittämishankkeet osoittavat, että tekoälyä hyödynnetään hoitotyössä mm. työkuorman keventämiseen ja päätöksenteon tukemiseen (mm. Kippo ym. 2025). Tekoälyä hyödynnetään myös ennakoinnissa, mikä voi auttaa resurssien suunnittelussa (Ali ym., 2023). Esimerkiksi Lapin AMKn Kestävää ja inhimillistä työelämää tekoälyn tuella – KITT-hanke (2025) kehittää tekoälyyn pohjautuvia toimintamalleja, jotka tukevat työhyvinvointia, osaamista ja organisaatioiden veto- ja pitovoimaa (Lapin ammattikorkeakoulu, 2025). Hankkeessa luodaan prosesseja ja työkaluja, jotka auttavat yhteiskunnallisia yrityksiä ja järjestöjä ottamaan käyttöön generatiivisen tekoälyn eettisesti ja vastuullisesti.
Tekoälyä hyödynnetään hoitotyössä muun muassa hoidon tarpeen arvioinnissa, riskien tunnistamisessa, kirjaamisessa ja hoidon laadun kehittämisessä (Abuzaid ym., 2022; Kovalainen ym., 2025; O´Connor ym. ,2023). Tekoälyyn perustuvien ratkaisujen avulla voidaan vapauttaa hoitajien aikaa potilaan kohtaamiseen sekä tukea näyttöön perustuvaa päätöksentekoa, mikä kuitenkin edellyttää eettistä ja kriittistä osaamista sekä tiedon luotettavaa ja vastuullista käyttöä. Etäpalveluiden kehittäminen on erityisen merkittävää pitkien etäisyyksien alueella, jossa nopea hoitoon pääsy voi syystä tai toisesta estyä. Kuitenkin kasvotusten tapahtuva ohjaus on edelleen välttämätöntä tietyissä tilanteissa. Potilaskohtaaminen, oli se joko etänä tai kasvotusten toteutuva, on hetki, jossa luodaan vuorovaikutuksen avulla luottamus, jaetaan tietoa ja vahvistetaan potilaan osallisuutta. Tämä parantaa parhaimmillaan hoidon laatua ja vaikuttavuutta (Miller ym., 2023; Patja ym. 2022).
Tekoälypohjaisten ratkaisujen kehittämistahti on nopeaa. Kansallinen SOTE-tekoälyn ekosysteemi on sosiaali- ja terveysalan viranomaisten, yritysten ja tutkijoiden, yhteinen verkosto, jonka tavoitteena on edesauttaa tekoälyn vastuullista ja vaikuttavaa käyttöönottoa (DigiFinland, 2026). SOTE-tekoälyn ekosysteemiverkostoa johtaa Sosiaali- ja terveysministeriö. Verkosto edistää tekoälyn hyödyntämistä verkostoimalla toimijoita yhteen kehitysprojekteihin ja myöntämällä niihin avustuksia. Verkostossa ovat mukana myös esim. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sitra ja DigiFinland Oy. Lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on laatinut arviointiohjeet SOTE-tekoälykokeilujen vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointiin, jotta kehittämistyötä voidaan toteuttaa yhtenäisin, luotettavin ja vertailukelpoisin arviointiperustein (Virtanen ym., 2024). Näyttöön perustuva toimintamalli luo rakenteet uusien menetelmien käyttöönotolle osana hoitotyön kehittämistä (Hotus, 2026).
Koulutuksen merkitys osaamisen varmistamisessa
Yhteiskunnan muutokset sekä teknologian ja tekoälyn lisääntyvä käyttö (Dufva ym., 2026) vaikuttavat merkittävästi myös hoitotyön koulutuksen ja jatkuvan oppimisen kehittämiseen. Nopea kehitystahti edellyttää, että tekoälyn tuomat mahdollisuudet huomioidaan systemaattisesti sekä hoitotyön koulutuksessa että ammattilaisten osaamisen vahvistamisessa (El Banna ym., 2025) eettisyys ja vastuullisuus huomioiden (European Comission, 2022).
Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan kansalliset osaamisvaatimukset kokoavat hoitotyön keskeiset osa-alueet, jotka koulutuksesta valmistuvien ammattilaisten tulee hallita (Haarala 2022; Kajander-Unkuri ym. 2020, Silèn-Lipponen & Korhonen 2020). Osaamisvaatimusten ajantasaisuuden varmistamiseksi on viimeisimpänä toteutettu yleissairaanhoitajan osaamisvaatimusten päivitystyö (Silèn-Lipponen ym. 2025). Alun perin vuosina 2018–2020 laaditut osaamisvaatimukset on nyt päivitetty, ja niitä hyödynnetään koulutusten opetussuunnitelmatyössävuodesta 2026 alkaen.
Korkeakouluilla on keskeinen rooli työelämän vaatimuksiin vastaamisessa ja ennakointitiedon hyödyntämisessä (Dufva, 2026Kovalainen ym., 2025). Korkeakoulut tiivistävät yhä enemmän koulutusten välistä yhteistyötä opetussuunnitelmien kehittämisessä vastatakseen muuttuviin osaamistarpeisiin sekä eri maantieteellisten alueiden erityispiirteisiin hyödyntäen resurssejaan ja jakaen osaamistaan. Tavoitteena on varmistaa, että koulutus vastaa työelämän tulevia vaatimuksia (Dufva, 2026) sekä tukee sosiaali- ja terveysalan jatkuvaa kehittymistä ja jatkuvaa oppimista.
Opiskelijan näkökulmasta tekoäly tukee parhaimmillaan oppimisen ja osaamisen kehittämistä (Tam ym., 2023). Se voi edistää yksilöllistä oppimista sekä vahvistaa koulutuksen kehittymistä (Kovalainen ym., 2025). Se luo mahdollisuuksia uudistaa hoitotyön koulutuksessa osaamisen osoittamisen keinoja opiskelijan tarpeet ja opettajan hyvinvointi huomioiden. Hoitotyön koulutuksessa tekoälyn hyödyntäminen mahdollistaa parhaimmillaan resurssien tarkoituksenmukaisemman käytön siten, että aikaa ja tilaa jää vuorovaikutustaitojen harjoitteluun sekä aitoon ihmisten kohtaamiseen (El Arab ym., 2025; O´Connor ym., 2023).
Kaikesta digitalisaatio- ja tekoälykehityksestä huolimatta hoitotyö on ennen kaikkea eettisesti herkkää ihmisten kohtaamista. Kuunteleminen, läsnäolo ja vuorovaikutus ovat keskeisiä elementtejä, jotka luovat perustan luottamukselle ja vaikuttavalle hoidolle, eikä mikään teknologia tai tekoäly voi niitä täysin korvata. Näihin taitoihin panostetaan myös entistä vahvemmin hoitotyön koulutuksessa. Tekoäly voi luoda mahdollisuuksia oppimisen tukeen ja arviontiin, jolloin jää resursseja keskittyä olennaiseen.
Lähteet
Abuzaid, M.M., Elshami, W. & Fadden, S. M. 2022. Integration of artificial intelligence into nursing practice. Health Technology. Volume 12 (2022). Viitattu 17.1.2026 https://doi.org/10.1007/s12553-022-00697-0
Al Kuwaiti, A., Nazer, K., Al-Reedy, A., Al-Shehri, S., Al-Muhanna, A., Subbarayalu, A. V., Al Muhanna, D. & Al-Muhanna, F. A. 2023. A Review of the Role of Artificial Intelligence in Healthcare. Journal of Personalized Medicine, Vol 13 Nro 6 (2023), 951. Viitattu 17.1.2026. https://doi.org/10.3390/jpm13060951
Ali, O., Abdelbaki, W., Shrestha, A., Elbasi, E., Alryalat, M. A. A., & Dwivedi, Y. K. 2023. A systematic literature review of artificial intelligence in the healthcare sector: Benefits, challenges, methodologies, and functionalities. Journal of innovation & knowledge, Vol 8, Nro 1, 119. https://doi.org/10.1016/j.jik.2023.100333
Brownie, S., Zarb, L., Cochrane, L., Bonacaro, A. & Broman, P. 2026. Clinical guidelines for virtual health assessment and care: A scoping review. Journal of Advanced Nursing, Vol 82, 142–16. Viitattu 17.1.2026 https://doi.org/10.1111/jan.16952
Connor, L., Dean, J., McNett, M., Tydings, D.M., Shrout, A., Gorsuch, P. F., Hole, A., Moore, L., Brown, R., Melnyk, B. M. & Gallagher-Ford, L. 2023. Evidence-based practice improves patient outcomes and healthcare system return on investment: Findings from a scoping review. Worldviews on Evidence-Based Nursing, Vol 20, 6–15. Viitattu 17.1.2026 https://doi.org/10.1111/wvn.12621
Cole, H. S., Lindley, M. & Senetza, A. 2025. Artificial intelligence meets best practice: A scoping review of AI integration in simulation-based education. Clinical simulation in nursing, 109. Viitattu 17.1.2026 https://doi.org/10.1016/j.ecns.2025.101858
DigiFinland. 2026. SOTE-tekoälyn ekosysteemi. Viitattu 14.1.2026 https://digifinland.fi/sote-tekoalyn-ekosysteemi/
Dufva, M., Kiiski-Kataja, E. & Lähdemäki-Pekkinen, J. 2026. Megatrendit 2026. Kohti uutta yhteiskuntasopimusta. Sitran selvityksiä 251. Sitra. Viitattu 17.1.2026 https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2025/12/Sitra_Megatrendit_2026_Selvitys_web.pdf
European Union, COM/2020/65. 2020. WHITE PAPER On Artificial Intelligence – A European approach to excellence and trust. Viitattu 17.1.2026 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=celex:52020DC0065.
European Commission 2022. Directorate-General for Education, Youth, Sport and Culture, Ethical guidelines on the use of artificial intelligence (AI) and data in teaching and learning for educators, Publications Office of the European Union, Viitattu 17.1.2026 https://data.europa.eu/doi/10.2766/153756.
El-Banna, M. M., Sajid, M. R., Rizvi, M. R., Sami, W., & McNelis, A. M. 2025. AI literacy and competency in nursing education: Preparing students and faculty members for an AI-enabled future-a systematic review and meta-analysis. Frontiers in medicine, Vol 12. https://doi.org/10.3389/fmed.2025.1681784
Haarala, P. 2022. Terveydenhoitajan ammatilliset osaamisvaatimukset. Verkkojulkaisu. Viitattu 12.1.2026 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/744761/2022%20TAITO%2092%20Terveydenhoitajan%20ammatilliset%20osaamisvaatimukset.pdf?sequence=2.
Härkönen, H., Lakoma, S., Verho, A., Torkki, P., Leskelä, R., Pennanen, P., Laukka, E. &. Jansson, M. 2024. Impact of digital services on healthcare and social welfare: An umbrella review. International Journal of Nursing Studies, Vol 152. Viitattu 17.1.2026. https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2024.104692
Hotus, 2026. Näyttöön perustuva terveydenhuolto. Viitattu 17.1.2026. https://hotus.fi/nayttoon-perustuva-terveydenhuolto/
Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Tomietto, M., Kääriäinen, M. & Mikkonen, K. (2023). Healthcare professionals’ digital health competence and its core factors; development and psychometric testing of two instruments. International Journal of Medical Informatics, Vol 171. Viitattu 17.1.2026. https://doi.org/10.1016/j.ijmedinf.2023.104995
Jarnila, I., & Eloranta, S. 2024. Iäkkäiden asiakkaiden kokemuksia etäkotihoidosta. Gerontologia, Vol 38 Nro 1, 3–15. Viitattu 17.1.2026. https://doi.org/10.23989/gerontologia.130934
Josefsson, K. & Hammar, T. 2022. Kotihoidon etäpalveluissa on vielä kehittämisen varaa. Tutkimuksesta tiiviisti 22/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Viitattu 17.1.2026. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144174/URN_ISBN_978-952-343-854-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kaihlaniemi, J., Liljamo, P., Rajala, M., Kaakinen, P., & Oikarinen, A. 2023. Health care Professionals’ experiences of counselling competence in digital care pathways – A descriptive qualitative study. Nursing Open, Vol 10 Nro 7. Viitattu 17.1.2026. https://doi.org/10.1002/nop2.1729
Kainiemi E., Kyytsönen, M., Kaihlanen, A-M., Virtanen, L., Heponiemi, T. & Vehko, T. 2023. Sairaanhoitajat digitaalisen asiakastyön tekijöinä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tutkimuksesta tiiviisti 56/2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Viitattu 17.1.2026. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-212-9
Kajander-Unkuri, S., Melender, H.-L., Kanerva, A.-M., Korhonen, T., Suikkanen, A. & Silén- Lipponen, M. 2020. Sairaanhoitajan osaamisvaatimukset – suomalainen koulutus 2020-luvulle. Teoksessa Silèn-Lipponen, M. & Korhonen, T. (toim.) Osaamisen ja arvioinnin yhtenäistäminen sairaanhoitajakoulutuksessa – yleSH arviointi -hanke. Kuopio: Savonia-ammattikorkeakoulu 5/2020, 26. Viitattu 12.1.2026. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/347289/20205yleshArviointi.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kosiol, J., Silvester, T. & Cooper, H. 2024. Revolutionising health and social care: innovative solutions for a brighter tomorrow – a systematic review of the literature. BMC Health Services Research, Vol 24, 809. Viitattu 12.1.2026. https://doi.org/10.1186/s12913-024-11099-5
Konttila, J., Siira, H., Kyngäs, H., Lahtinen, M., Elo, S., Kääriäinen, M., Kaakinen, P., Oikarinen, A., Yamakawa, M., Fukui, S., Utsumi, M., Higami, Y., Higuchi, A. & Mikkonen, K. (2019). Healthcare professionals’ competence in digitalisation: A systematic review. Journal of Clinical Nursing, Vol 28, Nro 5–6, 745–761. Viitattu 12.1.2026. https://doi.org/10.1111/jocn.14710
Kovalainen, T., Pramila-Savukoski, S., Kuivila, H.-M., Juntunen, J., Jarva, E., Rasi, M., & Mikkonen, K. 2025. Utilising artificial intelligence in developing education of health sciences higher education: An umbrella review of reviews. Nurse Education Today, Vol 147, 106600. Viitattu 12.1.2026. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2025.106600
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559. Viitattu 12.1.2026. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1994/559
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785. Viitattu 12.1.2026. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1992/785
Lapin ammattikorkeakoulu 2025. Kestävää ja inhimillistä työelämää tekoälyn tuella – KITT. Euroopan sosiaalirahasto. Viitattu 12.1.2026. https://lapinamk.fi/hanke/kestavaa-ja-inhimillista-tyoelamaa-tekoalyn-tuella-kitt/
Miller, N. 2023. What is active listening and how can I use it? Good communication is essential for effective care and active listening can improve patient outcomes. Mental Health Practice, Vol 26 Nro 5, 15–16. Viitattu 12.1.2026. https://doi.org/10.7748/mhp.26.5.15.s8
O’Connor, S., Yan, Y., Thilo, F.J.S., Felzmann, H., Dowding, D & Lee, J.J. 2023. Artificial intelligence in nursing and midwifery: a systematic review. Journal of Clinical Nursing, Vol 32 Nro 13–14, 2951–2968. Viitattu 12.1.2026. https://doi.org/10.1111/jocn.16478
Patja, K., Absetz, P. & Rautava, P. (2022). Terveyden edistäminen. Kustannus Oy Duodecim.
Pennanen, P., Jansson, M., Torkki, P. Harjumaa, M., Pajari, I. & Laukka, E. 2023. Digitaalisten palvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtioneuvoston kanslia, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:52. Viitattu 12.1.2026 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-059-2
Rutledge, C. M., O’Rourke, J., Mason, A. M., Chike-Harris, K., Behnke, L., Melhado, L., Downes, L., & Gustin, T. 2021. Telehealth competencies for nursing education and practice: The Four P’s of Telehealth. Nurse Educator, Vol 46, Nro 5, 300–305. Viitattu 12.1.2026 https://doi.org/10.1097/NNE.0000000000000988
Schultz, M. A. 2023. Telehealth and remote patient monitoring innovations in nursing practice: State of the science. OJIN: The Online Journal of Issues in Nursing, Vol 28 Nro 2. Viitattu 12.1.2026 https://doi.org/10.3912/OJIN.Vol28No02ST01
Silén-Lipponen, M., Glerean, N., Annola, E. & Marttila, K. (2025).
Sairaanhoitajan kansallisten osaamisvaatimusten päivittäminen.
Laurea Journal. Saatavissa: https://journal.laurea.fi/sairaanhoitajan-kansallisten-osaamisvaatimusten-paivittaminen/
Silèn-Lipponen, M. & Korhonen, T. 2020 Osaamisen ja arvioinnin yhtenäistäminen Sairaanhoitajakoulutuksessa _ YleSHarviointi-hanke. Verkkojulkaisu. Viitattu 12.1.2026 2020-5yleshArviointi.pdf
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2024. Selvitys kirjaamisen kuormittavuudesta ja hyötykäytöstä hyvinvointialueiden kokemana Loppuraportti 3.12.2024. Viitattu 12.1.2026. https://stm.fi/documents/1271139/198978037/3.12.2024+Selvitys+kirjaamisen+kuormittavuudesta+ja+hy%C3%B6tyk%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4.pdf/94ade5a8-967a-3256-c8fe-0e9b1fc350c4/3.12.2024+Selvitys+kirjaamisen+kuormittavuudesta+ja+hy%C3%B6tyk%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4.pdf?t=1733225262975 .
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2025. Terveys- ja hyvinvointialan kasvuohjelma. Viitattu 12.1.2026. https://stm.fi/terveys-ja-hyvinvointialan-kasvuohjelma
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 10 §:n muuttamisesta, STM035:00/2025, Säädösvalmistelu. Viitattu 12.1.2026. https://stm.fi/hanke?tunnus=STM035:00/2025
Tam, W., Huynh, T., Tang, A., Luong, S., Khatri, Y. & Zhou, W. 2023. Nursing education in the age of artificial intelligence powered Chatbots (AI-Chatbots): Are we ready yet? Nurse education today, Vol 129. Viitattu 12.1.2026. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2023.105917
Tepponen, M., Ahonen, O. & Turja, T. 2024. Käsikirja: Digitalisaatiota ja sitä koskevien toimintatapojen, osaamisen ja kulttuurin edistäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:37. Viitattu 17.1.2026. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8657-2
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2025. Päätösten tueksi. Tiedosta arviointiin tavoitteena paremmat palvelut. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen Lapin hyvinvointialueella. Alueellinen asiantuntija-arvio syksy 2025. Viitattu 17.1.2026. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/152204/URN_ISBN_978-952-408-563-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Terveydenhuoltolaki 1326/2010. Viitattu 17.1.2026. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2010/1326#L1P8
Tian, Y., Wang, S., Zhang, Y., Meng, L., & Li, X. 2023. Effectiveness of information and communication technology-based integrated care for older adults: A systematic review and meta-analysis. Frontiers in public health, Vol 11. Viitattu 17.1.2026. https://doi.org/10.3389/fpubh.2023.1276574
Virtanen, L., Kortelainen, M., & Heponiemi, T. 2024. Arviointiohjeet SOTE-tekoälykokeilujen vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointiin. Julkaisupäivä 30.8.2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 17.1.2026. https://digifinland.fi/wp-content/uploads/2024/09/SOTE-tekoalykokeilujen-arviointiohjeet.pdf
Vuorela, J., Koivula, M., & Roos, M. 2023. Hoitohenkilökunnan kokemuksia ikääntyneiden etähoitokäynneistä. Hoitotiede35 (4), 335–347.
World Health Organization. 2026. WHO Innovation Hub. Viitattu 12.1.2026. https://www.who.int/teams/digital-health-and-innovation/who-innovation-hub.
World Health Organization. (2022). Regional digital health action plan for the WHO European Region 2023–2030. EUR/RC72/5. Viitattu 12.1.2026. https://iris.who.int/server/api/core/bitstreams/05678ea1-4e26-4f88-9802-f32cdcd9415a/content
Zhu, Y., Gu, X. & Xu, C. 2020. Effectiveness of telemedicine systems for adults with heart failure: a meta-analysis of randomized controlled trials. Heart Failure Reviews, Vol 25, 231–243. Viitattu 12.1.2026. https://link.springer.com/article/10.1007/s10741-019-09801-5
Asiasanat: digitalisoituminen, hoitotyö, osaaminen, tekoäly