Sisko Häikiö, FM, lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
Minna Väyrynen, FM, lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
Sisältövaroitus: Tämä teksti on ihmisten kirjoittama. Tekstin tuottamisessa ei ole käytetty tekoälyllistä kielimallia. *
Kuvio 1. Tekstin ideointivaiheessa on hyvä kirjoittaa kaikki “hajatelmat” heti ylös. Tämä idea iski aamuhämärissä, ennen kuin kirjoittaja oli ehtinyt avata tekstitiedostoa, joten se piti äkkiä kirjoittaa ensimmäiselle käteen osuneelle paperille.
Johdanto
Vuonna 2019 pohdimme blogitekstissämme “Hubotti opettajana” mitä tapahtuisi, jos meidän kielten ja viestinnän opettajien käytössä olisi ihmisen kaltainen hubotti, johon olisi ohjelmoitu jo olemassa olevia tekoälyä hyödyntäviä sovelluksia. Vuonna 2023 teimme ensimmäisiä kokeilujamme ChatGPT:n kanssa artikkelissa Hubotti 2.0. Parissa vuodessa tekoälyn kehitys on ollut niin järisyttävää, että ainakin humanistia jo huimaa. Nyt onkin otollinen hetki tarkastella, miten taannoiset toiveemme ja pelkomme ovat toteutuneet ja miltä nyt tuntuu.
Meille hubotit (human robots) tulivat tutuiksi ruotsalaisesta tv-sarjasta (2012–2014) Äkta manniskor, jossa he avustivat ihmisiä kotiaskareissa ja työtehtävissä. Kaikki hubotit eivät kuitenkaan olleet tottelevaisia apureita; ylivertaisimmat heistä olivat vapauttaneet itsensä ihmisen hallinnasta ja perustaneet salaisen vastarintaliikkeen. Tuolloin vielä naureskelimme sarjan jännittäville käänteille, mutta viime aikoina hölmistyneet hymymme ovat alkaneet jähmettyä kasvoillemme kuin huboteilla konsanaan. Voiko näin käydä oikeasti?
Kumpi voittaa, hubotti vai humanisti? Hubottia meillä edelleenkään ole, mutta viekö tekoäly työmme? Haluaisimme uskoa tutkijoita, kuten Bachia ja Lawrencea, joiden mukaan tekoäly ei korvaa ihmistä eikä humanistisia tieteitä (Hallamaa 2023; Hallamaa 2026). Pyrimme tällä tekstillä perustelemaan, mihin meitä vielä tarvitaan.
Mitä nytten?
“Tv-sarjan kaikki hubotit eivät olleet nöyriä apulaisia, vaan osa heistä oli vapauttanut itsensä ja oli ylivertaisia ihmisiin nähden. Voisiko näin käydä myös opetusalalla?” Tämän kysymyksen heitimme ilmaan vuonna 2019. Korvaako tekoälyllä varustettu hubotti kieliä ja viestintää opettavan ihmisen mahdollisesti jo lähitulevaisuudessa? Joillakin aloilla pelko oman työn siirtymisestä tekoälyn työksi on jo toteutunut, esimerkiksi koodaus ja käännöstyöt sujuvat tekoälyltä ihmistä nopeammin (Nyroos 2026). Entä miten sujuisi hubotilta kielten ja viestinnän opetus? Rakenteiden, sanaston, ääntämisen ja kielenhuollon osalta varmaankin tehokkaasti ja väsymättömästi.
Onko kuitenkin niin, että ihmisopettajalla on sellaisia supervoimia, joita tekoäly ei koskaan voi saavuttaa? Opettaminen kun on muutakin kuin tiedon tai taidon kaatamista oppijaan. Opettajan tehtävä on myös kannustaa, rohkaista ja häivyttää kieleen liittyviä pelkoja ja ahdistuksia omalla persoonallaan ja vuorovaikutustaidoillaan. Osaisiko tehdasvalmisteinen hubotti tällaisissa tilanteissa tulkita opiskelijan nonverbaaleja viestejä ja motivoida häntä etenemään opintojaksolla oppimisvaikeuksista ja -peloista huolimatta?
Lisäksi työelämän kieli- ja viestintäosaaminen ei ole pelkkää teknistä kielen osaamista. Asiantuntijan viestintäosaaminen koostuu myös kokonaisuuksien ymmärtämisestä, vuorovaikutus- ja tunnetaidoista sekä tilannetajusta. Erityisesti vuorovaikutusosaamisen tarve korostuu nykyaikana. (Isotalus 2024.) Opettajilla tällainen kuudes aisti tai omaäly usein on. Samoja ominaisuuksia tarvitaan myös työelämässä erilaisten tekstien tulkintaan ja tuottamiseen, kuin myös puhutun kielen mukauttamiseen tilanteeseen, kulttuuriin ja viestintätavoitteeseen sopivaksi. Viestintätilanteen tunnelman aistiminen, viestintäkumppanin olotilan havainnointi ja tulkinta sekä aito kuunteleminen ovat vaativia viestintätaitoja, jotka kehittyvät vain todellisissa kohtaamisissa toisten kanssa.
Vuonna 2019 arvelimme, että hubotti olisi tarkka ja kannustava palautteenantaja. Kyllä, tämän tekoäly hoitaa hetkessä. Se tunnistaa opiskelijan tekstin kieli- ja tyylivirheet ja puutteet johdonmukaisuudessa, osaa ehdottaa parannusehdotuksia sekä tsempata kirjoittajaa. Toisaalta tekoäly tarjoutuu hövelisti myös korjaamaan tekstin suoraan promptaajan toivoman tyylin ja tekstilajin mukaiseksi, jolloin opiskelija voi päästä loikkaamaan työlään ja opettavaisen kirjoitusprosessin vaiheen eli tekstin muokkaamisvaiheen yli. Kirjoittamisen ja siten ajattelun taito kehittyy kuitenkin vain itse lukemalla ja kirjoittamalla erilaisia tekstejä eri tavoitteilla. Tehokkaamman prosessikirjoittamisen tukena opiskelijat voisivat toki käyttää tekoälyä ideointikaverina ja palautteenantajana enemmänkin.
Taannoin toivoimme myös, että hubotti helpottaisi nimenomaan opettajan loputonta kommentointityötä. Toive taisi mennä perille hieman väärin, sillä nykyään meistä tuntuu yhä useammin siltä, että opettaja rajallisella omaälyllään yrittää kommentoida opiskelijan tekoälyllä kirjoituttamaa tekstiä. Se turhauttaa ja nakertaa viestinnän opettajan ammatti-identiteettiä.
Käytössämme on Arenen liikennevalot, jotka kertovat opiskelijalle, saako tehtävässä käyttää tekoälyä ja miten. Tämän tästä olemme opettajina huvittuneen hämmennyksen vallassa, kun saamme arvioitavaksemme räikeästi tekoälyllä teetettyjä tuotoksia, joissa on promptit, emojit, tummennukset ja tekoälyn lopputervehdykset näkyvissä. Tällöin opettajan mielessä pyörii mm. seuraavia vaihtoehtoja:
- Pitääkö opiskelija oikeasti minua näin hölmönä?
- Voiko opiskelija olla näin välinpitämätön?
- Eikö opiskelija vaan enää itse tunnista tekstistä, että se ei kuulosta hänen tekemältään?
Päällimmäisenä ei kuitenkaan ole pettymys opiskelijan toimintaan, vaan huoli siitä, miten hän pärjää vastaavissa viestintätilanteissa työelämässä. Kuinka tekoälyn vietävissä hän on? Saako hän riittävät taidot käyttääkseen tekoälyä vastuullisesti työtehtävissään? Mikä on hänen oman osaamisensa todellinen taso ja riittääkö se? Onko hänellä enää edes tilaisuutta oppia ajattelemaan ihan itse?
Haaveilimme myös, että hubotti olisi väsymätön keskustelukumppani suullisen kielitaidon harjoittelussa. Kyllä, keskusteleva tekoäly ja puheentunnistus toimivat jo mainiosti eri kielillä. Halutessaan opiskelija voi lähes rajattomasti harjoittaa keskustelutaitojaan joko chattaamalla tai puhumalla eri sovelluksilla.
Opettaja puolestaan voi kätevästi tuottaa erilaisia mallikeskusteluja ja jalostaa niistä mitä monipuolisimpia tehtäviä tekoälyn avulla. Hän voi myös rakentaa botin, joka tukee juuri kyseisen opintojakson tavoitteiden saavuttamista. Tekoälyn avulla suullisen kielitaidon ja tavoitellun kieliaineksen harjoittelu ei enää rajoitu pelkkiin oppitunteihin, vaan opiskelija voisi tehdä sitä rajattomasti. Hubotin virkaan opettaja voi valjastaa avattaren, joka puhuu tekoälyn taikomat opetusmateriaalit virheettömiksi videoiksi. Kenen ääni opetuksessa silloin kuuluu ja kuinka samaistuttavan mallin esiintymistaidoista täydellinen tekoälypuhuja antaa opiskelijalle?
Tiedonhaku on helpottunut tekoälyn myötä. Opiskelija voi nopeasti löytää esimerkiksi kansainvälisiä tutkimusartikkeleita lähteikseen. Sen lisäksi artikkeleista voi kätevästi seuloa tietoa siitä, löytyykö niistä juuri omaan tekstiin sopivaa sisältöä. Tekoälyllä voi teettää tiivistelmiä, hahmotella oman tekstin rakennetta ja otsikoita ja jopa tuottaa podcasteja artikkeleiden pohjalta. Kaikki tämä voisi johtaa yhä syvällisempään ja luotettavampaan tutkimuskirjoittamiseen. Käytännössä hienoja ominaisuuksia käytetään kuitenkin usein vain oikotienä tehtävän pikaiseen suorittamiseen. Jos opiskelija lähtee tähän hatarilla pohjatiedoilla aiheesta ja tutkimusartikkelista tekstilajina, vaarana on, ettei oma kriittinen ajattelu pääse kehittymään eikä hän opi arvioimaan tiedon luotettavuutta.
Meidän puolestamme hubotti voisi mielellään hoitaa opettajan työn hallinnolliset hanttihommat, joihin tekoäly kyllä jo pystyisi. Deepmind-keskuksen professori Lawrencen mukaan tekoälyä kehitetään kuitenkin enimmäkseen teknologiajättien ja liikevoiton ehdoilla. Vaikka jollain yhteiskunnan alalla olisikin tunnistettu tarve helpottaa työtä tai muuta elämää tekoälyllä, siihen eivät jätit tartu, ellei se tuota riittävästi voittoa. (Hallamaa 2026.)
Mitä sitten?
Tekoäly on vyörynyt arkeemme ja tuputtaa apuaan ja tulkintojaan jo lähes kaikissa viestintävälineissämme. Jos meitä ihmisopettajia enää kolmen vuoden päästä tarvitaan ja kirjoitamme Hubotti 4.0:n, mitä siinä kerromme?
Ehkä itse huboteista ei kuitenkaan vielä tarvitse olla kovin huolissaan. Niiden edistysaskeleista kyllä uutisoidaan näyttävästi, mutta toistaiseksi ne ainakin käytännön askareissa ovat vielä kömpelöitä ja hahmottavat kulmikkaasti kolmiulotteista maailmaa (Paukku 2025b). Hubotista ei siten ainakaan vielä ole itsenäiseksi kieltenopettajaksi luokkahuoneeseen.
Huolenaiheita meillä kuitenkin tuntuu tämän omaälyisen kirjoitusprosessin myötä nousevan. Kirjoitamme ne tähän vain kysymyksiksi, joihin ehkä osaamme sitten Hubotti 4.0:n kanssa vastata?
- Oppiiko kukaan enää mitään? Kuinka lähellä Idioluutio-elokuvan dystopiaa jo olemme?
- Jos meidän ei tarvitse enää ajatella eikä olla vuorovaikutuksessa, mihin ihmistä enää tarvitaan? Surkastuvatko aivomme tarpeettomina, kuten umpisuoli ja häntä?
- Jos emme enää kuluta energiaa edes ajatteluun, niin mihin sitten? Entä mistä kaikki tekoälyn tarvitsema energia saadaan?
- Rapautuuko ihmisten ja kansakuntien välinen luottamus, kun tekoälyn avulla kaiken saa näyttämään todelliselta (deep fake, valeuutiset, propaganda, huijaukset, vääristymät)? Kuinka vaarallinen maailma tästä seuraa?
- Voiko tekoälyllekin kouluttaa kuudennen aistin? Mistä ja keneltä se oppi siinä tapauksessa tulee?
- Voiko maailma sittenkin muuttua paremmaksi tekoälyn avulla?
- Vai syntyykö kaiken tekoälyhypen vastapainoksi uusi liike ”Ole tekoälytön! – Artisan intelligence”? Tuleeko tekoälyttömyydestä luksusta?
Vieraita kieliä voi jo ”puhua” nappia painamalla. Aitojen ihmisten kanssa rauhassa elämiseen tarvitaan kuitenkin todellista vuorovaikutusta ja toisen kulttuurin ajattelutavan ymmärtämistä, jotka kehittyvät vain altistumalla kohtaamisille, käyttämällä kieltä ihan itse sekä hyödyntämällä luotettavaa tietoa kokemuksista oppimiseen. Eri kielillä ajattelu auttaa näkemään maailmaa toisten silmin, mitä tarvitaan polarisoituneessa ja epävakaassa nykymaailmassa. Kielten opiskelu kannattaa myös oman terveyden näkökulmasta; tutkimukset osoittavat, että kielitaito ja monikielisyys hidastavat aivojen ikääntymistä ja suojaavat terveyttä (Amoruso, Hernandez, Santamaria-Garciaym.2025; Paukku 2025a).
Kirjoitetun tekstin merkitys medioissa ja vapaa-ajalla vähenee dramaattisesti, ja monissa kirjoitustehtävissä tekoäly on ihmistä tehokkaampi ja tarkempi. Se ei kuitenkaan poista kirjoittamisen merkitystä ihmisenä olemiselle. Kirjoittaminen on ajattelua, eikä niistä kumpaakaan kannata kokonaan ulkoistaa tekoälylle. Martelan (2026) mukaan ”monimutkainen yhteiskunta vaatii monimutkaiseen ajatteluun kykeneviä kansalaisia. Siksi yhteiskunnan ja työelämän monimutkaistuessa koulutuksen tarve on jatkuvasti kasvanut.” Tähän meitä kielten ja viestinnän opettajiakin (äkta människor!) vielä tarvitaan.
Kuvio 2. Joskus muistilappuihin kätkeytyy yllättäviä merkityksiä. Vasta lähempi tarkastelu päivän valjettua paljasti ruutupaperilta aikaisemman lyijykynäpiirroksen, jonka me kirjoittajat tulkitsimme merkiksi kysymyksestä, viekö tekoäly meidät takaisin luolaihmisiksi. Toivottavasti ei.
Lopuksi
Meillä on tapana pyytää opiskelijaa reflektoimaan oman kirjoituprosessinsa etenemistä. Miltä meistä itsestä nyt tuntuu?
Oli huojentavaa huomata, että osaamme edelleen kirjoittaa myös itse. Se voi olla työläämpää ja hitaampaa, mutta siksi myös palkitsevampaa. Tekoälyn kanssa käy helposti niin, että omat hanskat tippuvat jo ideointivaiheessa, emmekä jaksa työstää orastavia omia ajatuksiamme eteenpäin, kun tarjolla on heti niin timanttisia ideoita ja sujuvan kuuloista muotoilua. Oma ajattelu jää helppouden houkutuksesta kesken.
Nyt saimme kuitenkin kokea, kuinka yhteiskirjoittaminen vain ihmiskollegan kanssa ruokki luovuutta, innosti ja sitoutti kirjoitusprosessiin. Jaetut oivallukset ja onnistumisen kokemukset piristivät, voimaannuttivat ja siten vahvistivat hyvinvointiamme. Kun ajatuksia sai heitellä turvallisessa ilmapiirissä ja niihin sai inhimillistä vastakaikua, niistä oli helppo jatkaa kirjoittamista ja saada yhä uusia ideoita. Se myös motivoi muokkaamaan ilmaisuja ja kieliasua yhä sujuvammiksi. Tämä oli hauskaa!
* Ruotsalaissarjan hubotit toimivat sähköllä ja heitä piti aika ajoin ladata, minkä he ilmaisivat toteamalla ”Måste laddas”.
Tämän verran toki jouduimme käyttämään tekoälyä, että kysyimme ChatGPT:ltä saman kysymyksen kuin vuonna 2023: ”Måste du laddas?”
Ja näin se vastasi:
Kuvio 3. ChatGPT sattui olemaan vitsikkäällä tuulella.
Kirjallisuus:
Amoruso, L., Hernandez, H., Santamaria-Garcia, H.ym.2025. Multilingualism protects against accelerated aging in cross-sectional and longitudinal analyses of 27 European countries. Nature Aging 5, 2340–2354 (2025). Viitattu 14.1.2026 https://doi.org/10.1038/s43587-025-01000-2.
Arene 2024. Arenen suositukset tekoälynhyödyntämisestä ammattikorkeakouluille – Liikennevalomalli. Viitattu 10.1.2026 https://arene.fi/wp-content/uploads/PDF/2024/tekoalysuositukset/ARENE_AI_liikennevalomalli%20.pdf?_t=1730467050.
Hallamaa, T. 2023. Tekoälyn aikakaudella humanistiset tieteet ovat avain lajimme selviytymiseen, sanoo tekoälytutkija Joscha Bach. Yle 20.6.2023. Viitattu 10.1.2026 https://yle.fi/a/74-20037537.
Hallamaa, T. 2026. Arvostettu brittitutkija sanoo, että tekoäly ei korvaa ihmistä. Yle 5.1.21026. Viitattu 13.1.2026 https://yle.fi/a/74-20200471.
Häikiö, S. & Väyrynen, M. 2019. Hubotti opettajana. Pohjoisen tekijät -blogi 5.11.2019. Viitattu 14.1.2026 https://lapinamk.fi/blogiartikkeli/hubotti-opettajana/.
Häikiö, S. & Väyrynen, M. 2023. Hubotti 2.0. Lumen – Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti 3/2023. Viitattu 12.1.2026 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231027141628.
Isotalus, P. 2024. Vuorovaikutusosaajat selviävät tekoälystä. Blogi 10.6.2024. Viitattu 10.1.2026 https://isotalus.fi/2024/06/10/vuorovaikutusosaajat-selviavat-tekoalysta/.
Martela, F. 2026. Kansakunnan tyhmistyminen on eksistentiaalinen uhka demokratialle. Kolumni 8.1.2026 https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011734424.html.
Nyroos, S. 2026. Onko minulle enää käyttöä? Helsingin Sanomat 6.1.2026. Viitattu 10.1.2026 https://www.hs.fi/feature/art-2000011684581.html.
Paukku, T. 2025a. Jättitutkimus: Kielitaito voi hidastaa aivojen ikääntymistä. Helsingin Sanomat 15.11.2025. Viitattu 10.1.2026 https://www.hs.fi/tiede/art-2000011627100.html.
Paukku, T. 2025b. Robotista ei ole vielä pyykkien viikkaajaksi. Kolumni 29.12.2025. Viitattu 12.1.2026 https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011693221.html.
Asiasanat: tekoäly, humanoidirobotit, kieltenopetus, kirjoittaminen, vuorovaikutustaidot