Virtuaalimukavuus ja miten saada ihmiset tekemään ylimääräistä työtä?

Elävä Lappi hanke 19.3. järjesti ideointipäivän kaupunkilaisille Marikan, Marjon ja opiskelijoiden toimesta. Kaupunkilaiset osallistuivat ja jättivät kehittämisideoita runsaasti. Tämä ei olisi
ollut kuitenkaan mahdollista ilman järjestäjien palvelualttiutta läsnäoloa ja kommunikaatiota osallistujien kanssa.  Pelkkä kynä ja paperi pöydällä tuskin olisivat houkutelleet kovin montaa ihmistä uhraamaan omaa vapaa-aikaa projektiin osallistumiseen.

Mahdollisuutta osallistua Living lab kehittämistyöhön tullaan tarjoamaan myös virtuaalisesti, sosiaalisessa mediassa. Asetelma siellä (eli täällä:)  tulee olemaan aivan samanlainen. Ilman läsnäoloa, järjestäjien aktiivista otetta ja dialogiin osallistumista  sosiaalisen median hedelmiä, eli ”uusia merkityksiä” ei synny. Netissä olevalla ideointialustalla ei ole tarkoitus tai mahdollisuuttakaan säästää oman työn määrää verrattuna todellisessa kohtaamisessa tapahtuvaan ideointiin. Se voi kuitenkin nostaa työn tehokkuutta, säästää matkakuluja, lisätä avoimuutta ja saavutettavuutta sekä vähentää väärinymmärryksiä, koska asiat ovat kirjallisia. Tosielämän kohtaamisissa huomio saattaa kiinnittyä epäolennaisiin asioihin sisällön sijaan. Mieleen saattaa jäädä sisällön sijaan vaikkapa, että jollain on ruma paita tai pullanmuru jäänyt suunpieleen.

Miten ollaan sitten ”virtuaalisesti mukava”, kiinnostava ja palvelualtis? Miten saadaan ihmiset kiinnostumaan Rajalla tai Ounasvaara living  labin osallistumisesta? Netissä on valtava määrä hyödyllistä tietoa ja mahdollisuus osallistumiseen moniin projekteihin ja verkostoihin. Vapaa-ajallaan ihmiset eivät useinkaan  tee sitä, mikä on yhteiskunnallisesti hyödyllistä tai oman kehittymisen kannalta oleellista, vaan sitä mikä milloinkin huvittaa.  Televisiostakaan ei katsota hyödyllisiä dokumentteja, uutisia ja Teeman klassikkoelokuvia (vaikka niin mielellään sanotaan), vaan sieltä katsotaan, sitä mikä milloinkin tuntuu kivalta. Aivan samoin nettiin ja sosiaaliseen mediaan mennään  usein viihtymään, hakemaan mukavaa oloa, eikä  suinkaan etsimään ylimääräistä työtä itselle, jolla kehitetään vapaaehtoisesti jonkun muun bisnestä. Tämä ei johdu netin luonteesta vaan ihmisen luonteesta.

Jotta ihmiset saadaan mukaan living lab toimintaan ideoimaan ja kehittämään uusia tapahtumia ja palveluita, on oltava läsnä inhimillisellä otteella, omilla nimillä ja kasvoilla. Se ei ole narsismia, vaan itsensä likoon laittamista. Aivan samalla tavalla kun Marika, Marjo ja opiskelijat saivat reippaalla ja mukavalla otteella ihmisiä nykäistyä hetkeksi sivummalle, kehittämään ja pohtimaan kaupungin ja kauppakeskuksen kehittämistä. Kyse on sosiaalisista taidoista, dialogista, selkeästä viestistä ja palvelualttiudesta. Meidän tehtävämme on myös antaa selkeä ja kiinnostava viesti. On vastattava kysymyksiin: Mistä on kyse ja mitä kaupunkilainen siitä hyötyy? Uskon, että Elävä Lappi tulee tarjoamaan mukavia ideointituokioita myös virtuaalisesti.

Mikko Manninen

Kirjoittaja toimii Elävä Lappi-hankkeen Sosiaalisen median asiantuntijana ja Rajalla living labin kehittäjänä.

This entry was posted in Living Lab, Sosiaalinen Media and tagged , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *