Yhteisö nuoren tukena sijaishuollossa

Rahoittajien logot vierekkäin.

 

 

 

Tanja Konttila, yhteisöpedagogi, projektityöntekijä, kasvatus- ja toiminnanohjaaja, Pohjankodit Oy

Sanna Viinonen, YTM, projektityöntekijä, lehtori, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu

Lataa PDF

Lasten jalkoja ja jalkineita.

Kuva 1. Tanja Konttila

Pohjankodit Oy ja Lapin ammattikorkeakoulu ovat yhtenä toteuttajina Yhtymäpinnassa nuori -hankkeessa, joka on ESR:n rahoittama, ja jonka rahoitukseen osallistuu myös STEA. Hankkeen kohderyhmänä ovat yli 15-vuotiaat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Hankkeen päätoteuttaja on Pohjantähti-opiston kannatusyhdistys ry, osatoteuttajina Lapin ammattikorkeakoulun ja Pohjankodit Oy:n lisäksi Tornion kaupungin sosiaalitoimi.  Käsittelemme tässä artikkelissa hankkeessa kehitettyä menetelmäpakettia, joka osaltaan edistää nuoren kiinnittymistä lastensuojeluyksikön yhteisöön.

Kuka minä olen – yhteistoiminnallisesti tuotettu näkemys nuoren kokonaistilanteesta on Yhtymäpinnassa nuori -hankkeessa kehitelty menetelmäpaketti. Yhtymäpinnassa nuori – hankkeen tavoitteena on kehittää nuorten sosiaalisen vahvistamisen uusia menetelmiä sekä lisätä nuorten kanssa työskentelevän ammattihenkilöstön osaamista järjestämällä koulutusta. Koulutuksilla tuetaan ammattihenkilöstöä ohjaamaan nuoria heidän valinnoissaan koulutuksen, ammatinvalinnan ja työllistymisen suhteen. Ajatus Kuka minä olen -menetelmäpaketin kehittämisestä nousi Pohjankodit Oy:n lastensuojeluyksikössä selkeästä tarpeesta laatia toimivampi ja nuorilähtöisempi tapa nuorten kanssa työskentelyyn ja hänen kokonaistilanteensa selvittelyyn. Pohjankodit Oy on Keminmaassa toimiva yksityinen lastensuojelun sijaishuollon ja lasten sekä nuorten kuntoutuspalveluja tarjoava yritys. Työssä keskeistä on nuoren itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja hyvän kohtelun takaaminen, turvalliset rajat, arjen huolenpito ja ikätason mukainen suunnitelmallisuus.

Sijaishuollolla tarkoitetaan nuoren hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijoituksella tavoitellaan muutosta nuoren sekä hänen perheensä vallitsevaan tilanteeseen.  Nuorelle valitaan sijaishuoltopaikka, joka vastaa parhaiten hänen tarpeitaan. Jos sijaishuoltoa ei voida järjestää perhehoidossa, sijoitetaan nuori laitoshoitoon. Laitoshoito voidaan järjestää esimerkiksi nuorisokodissa tai koulukodissa (lastensuojelulaki, 57 §). Noin 40 % suomalaisista sijoitetuista lapsista asuu laitoksissa (THL 2020). Laitoshuollossa arki pyritään luomaan kodinomaiseksi. Nuoren arki laitoshoidossa muodostuu iänmukaisesta päivärytmistä harrastuksineen ja koti-iltoineen. Sijoituksen aikainen työskentely nuoren lähiyhteisöjen: perheen ja nuoren muun yhteistyöverkoston kanssa on suunnitelmallista. Yhteistyö on tärkeää onnistuneen sijoituksen kannalta sekä nuoren kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.

Yksilötyöskentely tukemassa yhteisöllisyyttä

Muuttaessaan sijaishuoltoyksikköön lapsi muuttaa perheestään hetkeksi uuteen yhteisöön. Lähtötilanteesta riippumatta irtautuminen kotoa on suuri muutos ja se sisältää kriisin elementtejä. Sijoitustilanne on voinut olla nopea ja kaoottinen, mutta myös pidemmällä ajalla suunnitelmallisesti toteutettu siirtymä. Kotiutuminen ja kiinnittyminen uuteen yhteisöön vaihtelevat yksilökohtaisesti nuoren tilanteen mukaan. Kyse on myös kahden arjen kulttuurisista eroista ja niiden yhteensovittamisesta (Laakso & Enroos 2016, 514).  Alkuvaihe ja nuoren tilanteen vakauttaminen ovat olennaisen tärkeitä nuoren kasvun ja kehityksen turvaamiseksi (Lastensuojelun laatusuositus 2019, 63). Sijoitetun nuoren näkökulmasta on monella tavoin kyse uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisesta. Konkreettiset muutoksen nuoren siirtyessä kodista laitokseen liittyvät perheeseen ja ystäväpiiriin, mutta myös koulun ja opintojen sekä oppimisen tuen järjestämiseen. Laitoksessa asuvien nuorten yhteisön näkökulmasta uuden nuoren tulemisella on monenlaisia muutosvaikutuksia arjen vuorovaikutussuhteisiin. (Timonen-Kallio, Yliruka & Närhi 2017, 16-17.) Nuorten yhteisö ja siihen kiinnittyminen voi tukea tai osaltaan hankaloittaa yksittäisen nuoren sopeutumista ja elämäntilanteen tasaantumista. Ammattilaisyhteisön näkökulmasta olennaista on turvata nuoren omatahtinen kiinnittyminen sekä tarjota oikeanlaiset välineet ja struktuuri tukemaan nuoren arkea (Timonen-Kallio, Yliruka & Närhi 2017, 20). Tätä työtä tukee muun muassa nuoren ja omahoitajansa yhteistyö sekä erilaiset työmenetelmät. Hankkeessamme kehitetty Kuka minä olen -menetelmäpaketti on koottu ja kehitetty muun muassa tähän tarkoitukseen: tukemaan nuoren kiinnittymisestä laitosyhteisöönsä.

Mustikkaisia sormia.

Kuva 2. Tanja Konttila

 

Kuka minä olen -menetelmäpaketti työskentelyn tueksi

Kuka minä olen -menetelmäpaketin tarkoitus on auttaa nuorta tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja kehittämisen paikkojaan. Työskentely on voimavaralähtöistä, osallistavaa ja tarkoituksenmukaista. Tärkeää on, että nuoren ja työntekijän välille syntyy luottamuksellinen suhde ja työntekijä tutustuu nuoren voimavaroihin sekä hänen yksilöllisiin tuen tarpeisiin ja haasteisiinsa Menetelmäpaketin työstäminen aloitetaan Minun elämäni -aloituskeskustelulla, jossa nuoren kanssa keskustellaan arjesta kotona ja sijaishuoltoyksikössä yhtäläisyyksineen ja eroavaisuuksineen. Ajatuksena on löytää nuoren vahvuuksien kautta kiinnittymispintoja sijaishuollon arkeen ja sen yhteisöön, esimerkiksi kotitöissä huomioidaan nuoren taidot ja mielenkiinnon kohteet. Laakso & Enroosin (2016) mukaan lastensuojelun sijoitukseen alkuvaiheeseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Nuori tulisi nähdä toimijana ja katse tulisi kääntää nuoreen itseensä, aidosti hänen kokemuksiinsa ja tukemiseensa (Laakso & Enroosin 2016, 507). Yhteisöön kiinnittymistä tukevat myös muut nuoren vahvuuksia huomioivat ryhmätoiminnot, esimerkiksi piirtämisestä ja maalaamisesta kiinnostuneelle nuorelle taidelähtöiset menetelmät ja liikunnalliselle nuorelle harrastuksien jatko.

Kuva painotuotteista.

Kuva 3. Tanja Konttila

Kuka minä olen- menetelmäpaketin sisältö on rakennettu niin, että sen avulla voidaan kattavasti työskennellä hyvinvoinnin eri osa-alueilla ja saadaan kattava kuva nuoren kokonaistilanteesta. Menetelmäpaketin teemat ovat: Elämäni, läheisverkosto, arjen hallinta, vapaa-aika, oppimisen ja koulunkäynnin valmiudet, mieli -ja toimintakyky, seksuaalisuus, riippuvuudet sekä väkivalta. Menetelmässä ohjeistetaan työskentely aloitus- ja loppuvaiheineen sekä raportointi ja jatkotyöskentely nuoren kanssa. Menetelmäpakettiin on kerätty olemassa olevia toimiviksi havaittuja menetelmiä, joista osa on kehitetty hankkeessa. Paketti on myös vapaasti muokattavissa vastaamaan kohderyhmän tarpeita. Teemapaketteihin on helppo lisätä nuorelle sopivaksi koettuja ja tilanteen vaatimia työskentelymenetelmiä. Työskentelyssä tärkeää on muistaa, että poimitaan ne asiat, missä nuori tarvitsee apua ja tukea ja korostetaan esille nousevia nuoren vahvuuksia. Menetelmäpaketti on saatavissa Lapin ammattikorkeakoulun yhtymäpinnassa nuori hankkeen Open Moodle alustalta.

Lähteet

Laakso, R. & Enroos, R. 2016. Vierailla ovilla. Lapsen sijaishuoltopaikkaan tulo huostaanotettujen lasten ja sijaishuoltopaikkojen toimijoiden näkökulmasta. Yhteiskuntapolitiikka 81(5), 506–515.

Lastensuojelun laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:8

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020. Lastensuojelu 2019: lastensuojeluilmoitusten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tilastoraportti 28/20.

Timonen-Kallio, E., Yliruka, L. & Närhi, P. 2017. Lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 23/2017.

 

 

Asiasanat: yhteisö, työmenetelmä, nuoret, sijaishuolto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *