Anja Yli-Viikari, MMT, tutkija, Luonnonvarakeskus
Marja Uusitalo, YT, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
Reeta Sipola, agrologi (YAMK), asiantuntija, Tulevaisuuden biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu
Asiasanat: luontohoiva, green care, koulutus
Kokonaisvaltainen terveysajattelu kadoksissa?
Lapin Kansa kertoo (21.4.2025), miten nuorten naisten psykiatrisiin ongelmiin ja itsetuhoisuuteen liittyvät tapaukset ovat lisääntyneet. Nuorilta puuttuu keinoja omien olotilojen ja tunteiden säätelyyn. Ytimessä on kysymykset: ”pärjäänkö, riitänkö, kelpaanko?”
Vaikka monissa terveydenhoidon kysymyksissä, kuten esimerkiksi sydänsairausten tai syövän hoidossa on edetty ilahduttavasti, meillä on edelleen isoja mielenterveyteen, stressiin ja passiiviseen elämäntapaan liittyviä terveyshaasteita. Terveydenhoidon nykykäytännöt ja ajattelutavat eivät ole pystyneet tarjoamaan näihin riittäviä ratkaisuja.
Lääketieteellinen hoito nojaa diagnooseihin ja käypä hoito -suosituksiin, jotka ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia hoito-ohjeita. Tällaisen lääketieteellisen osaamisen rinnalla tarvitaan myös kokonaisvaltaisempaa ja asiakaslähtöisempää työskentelyä, jossa asiakkaan oma tahtotila, toimijuus ja valinnat ovat keskeisesti hoidon tuloksellisuuteen vaikuttava osatekijä. Niitä on kuitenkin vaikea saada osaksi kokeellista tutkimusasetelmaa, joiden pohjalta käypä hoito -suosituksia laaditaan
Asiakaslähtöisessä työskentelyssä tarvitaan kykyä asiakkaan elämäntilanteen, terveyden ja toimintakyvyn kokonaisvaltaiseen tarkasteluun, ja parhaimmat ratkaisut löytyvät asiakkaan ja ammattilaisen välisen keskustelun tuloksena (Kinnunen 2018, Chydenius Instituutti 2022). Ammattilainen tarvitsee käyttöönsä laajan työvälineiden skaalan, josta valitaan kunkin asiakkaan tilanteeseen parhaiten sopivat keinot.
Osaltaan vakiintuneet hoitokäytännöt nojaavat terapiakeskusteluihin. Aina puheeseen keskittyminen ei kuitenkaan riitä. Ihminen saattaa esimerkiksi jäädä jumiin omiin ajatuskulkuihinsa tai kokea rajoitteita omien tunteidensa sanallisessa ilmaisussa (Fisher 2023, Bengtsson ym. 2024). Nuoren elämäntilanne voi kriisiytyä niin pahoin, että hän ei löydä sanoja ahdistuksensa kuvaamiseen ja yhteyttä terapeuttiin. Luonto- ja eläinavusteiset menetelmät tarjoavat hyviä työvälineitä tällaisiin tilanteisiin. Eläin tai luonto saattaa olla se, mikä tuo lohtua, kun paljoa muuta ei ole enää jäljellä.
Lääketieteellisen hoidon ratkaisut ovat toimineet osin sen vuoksi, että ihmisille on ollut saatavilla omaa toimintakykyä ja osallisuutta vahvistavaa kokemuksia oman elämän tasolla. Silloin terapiassa on voitu keskittyä käymään läpi asiakkaan arkea ja suunnitella toimia hyvinvoinnin edistämiseen.
Nyt julkisen talouden säästöt kohdistuvat monien elämänlaatua tukevien järjestöjen toimintaan (HS 16.6.2025). Tehokas maankäyttö tiivistää osaltaan kaupunkirakennetta, vähentäen terveyttä ja hyvinvointia tukevaa luontokosketusta ihmisten arjessa (Tyrväinen ym. 2024). Yhteiskunnalliset päätökset murentavat monin tavoin kokonaisvaltaista terveyden ylläpitämistä.
Rakennammeko parhaillaan yhteiskuntaa, joka ei ole enää ihmisen tarpeiden, arvokkaan elämän ja ihmisen lajinmukaisten tarpeiden kannalta toimivaa (Manninen 2025, Salonen 2025)? Terveyttä ei voi määritellä vain sairauden puuttumisena. On syntynyt tarve puhua ihmislajille arvokkaan ja hyvän elämän edellytyksiä sekä tunnistaa nykyisten terveyspalvelujen kapeikkoja.
Tässä artikkelissa tarkastelemme luonnon roolia kokonaisvaltaisessa terveysajattelussa. Tavoitteena on täysi ja arvokas elämä, joka tyydyttää ihmisen perustarpeet ymmärtäen evoluutiokehityksen tuomia lajityypillisiä vaatimuksia ihmisen terveydelle.
Luontoterveys ja selviytyminen haastavista elämäntilanteista
Tutkimustiedon kautta on jo pystytty tunnistamaan monenlaisia terveysvaikutuksia, joita luontotoimintaan liittyy (kuva 1). Luontokokemukset tukevat sekä kehon että mielen hyvinvointia. Luonto houkuttaa liikkeelle ja mahdollistaa monenlaista fyysistä aktiivisuutta ylläpitävää toimintaa. Myös lepo ja rauhoittuminen on luontevaa, kun ihminen tarvitsee palautumista stressistä ja kuormittumisesta. Merkityksellinen tekeminen luonnon parissa, samoin kuin luontevasti syntyvät sosiaaliset kontaktit tukevat ihmisen hyvinvointia. Luontoaltistus ylläpitää myös kehon luontaista vastuskykyä (Tyrväinen ym. 2024). Tukea voi saada tukea jopa terveelliseen ravitsemukseen, kun ulkoilun myötä ruokahalu kasvaa ja syntyy monenlaisia yhteyksiä ruoantuotannon alkujuurille (Yli-Viikari 2022).
Tärkeää näiden kaikkien kohdalla on omaehtoinen säätely. Ihmisillä on luontainen kyky ja taipumus hakeutua sellaisten luontokokemusten äärelle, joita hän sillä hetkellä eniten tarvitsee kehonsa, tunteidensa ja ihmissuhteidensa hallitsemiseksi. Tästä kyvystä on apua erityisesti haastavissa elämäntilanteissa.
Kuva 1. Luonnon terveysvaikutukset ulottuvat sekä kehoon että mieleen.
Viimeaikainen tutkimus on syventänyt ymmärrystämme haastavissa elämäntilanteissa olevien ihmisen selviytymisestä. Polyvagaaliteoria on neurologi Stephen Porghesin julkaisema jäsennys, joka kuvaa autonomisen hermoston toimintaa pitkittynyttä stressiä tuottavissa tilanteissa (Porghes 2021). Autonomisen hermoston on tunnistettu tukevan ihmisen selviytymistä erityisesti kolmen säätelymekanismin kautta. Nämä mekanismit liittyvät läheisesti myös luonnon tuottamiin terveysvaikutuksiin.
Polyvagaaliteorian mukaan (Kuva 2) sympaattisen hermoston aktivoituminen nostaa ihmisen vireystilaa ja tukee toiminnallista ongelmanratkaisua. Luonto tarjoaa monia mahdollisuuksia toimintaan ja tekemiseen matalalla kynnyksellä, minkä kautta ihminen voi vahvistua oman elämänsä toimijana, ja samalla löytää tapoja vahvistaa myös fyysistä kuntoa. Parasympaattisen hermoston dorsaalinen haara puolestaan laskee vireystilaa, jolloin ihminen pystyy elpymään levon ja rauhoittumiseen kautta ja ottaa pientä etäisyyttä haastavaan tilanteeseen.
Osaltaan parasympaattisen hermoston tuottamat rauhoittavat vaikutukset tapahtuvat myös sosiaalisen vuorovaikutuksen tukemana, mihin liittyy erityisesti ventraalisen vagushermon aktivoituminen. Ihminen pystyy ”lauman tukemana” palautumaan rauhoittuneeseen mielentilaan, jolloin haasteellisissa tilanteissa on helpompi toimia uusien näkökulmien omaksumisen, pohdinnan ja tietoisten valintojen kautta. Psyykkisen turvan kautta rakentuu myös vakaat kiintymyssuhteet ja ihmisen sisäistynyt turva, mikä osaltaan mahdollistaa hermoston tasapainoista toimintaa (Panksepp & Biven 2012, Porghes 2021). Yhteyksien vahvistuessa omaan lähiympäristöön myös kyvyt selviytyä haastavissa tilanteissa vahvistuvat. Ihmiset sisäinen puhe muuttuu terveemmäksi – ”minä pärjään, kelpaan, selviän” (kuva 2).
Kuva 2. Luonnonympäristöjen tuki autonomisen hermoston toiminnalle ja ihmisen selviytymiselle haastavissa tilanteissa.
Aiempaan tutkimustietoon verrattuna polyvagaaliteorian keskeistä antia on nimenomaan tilannekohtaisen säätelyn kuvaaminen, jossa yksilö pyrkii jatkuvasti hakeutumaan kohden omien henkilökohtaisten tarpeiden mukaista tasapainoa ja ottamaan käyttöön ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia oman hyvinvointinsa tueksi.
Tämän kokonaisvaltaisuuden ja tilannekohtaisuuden huomioinen saattaa olla keskeistä luonto- ja eläinavusteisuuden vaikuttavuutta tutkittaessa (Harper & Dobud 2024). Hoitotyön ammattilaisella on käytettävissä monia yhtäaikaisia keinoja edistää asiakkaan terveyttä. Psyykkisesti turvallisessa ja sosiaalisesti kannustavassa ympäristössä erilaiset yksilöt pystyvät kasvamaan ja vahvistumaan oman elämänsä toimijoina. Kun pienetkin liikahdukset terveyden ja toimintakyvyn osa-alueilla tukevat toisiaan, ja yhdessä niistä alkaa avautua monenlaisia toivon ja luottamuksen polkuja asiakkaiden haastaviin elämäntilanteisiin (Fernee ym. 2019).
Kehityksen jarrut ja kannustavat esimerkit
Luonto- ja eläinavusteisuus tarjoaa siis helposti muunneltavan ja kustannustehokkaan tavan ihmisen voimavarojen ja terveyden vahvistamiseen. Siitä on kuitenkin vaikea saada kokeelliseen tutkimukseen perustuvaa näyttöä Käypä hoito -suosituksiin. Lääketiede keskittyy mittaamaan yksittäisiä vaikutusmekanismeja, kun asiakaslähtöisessä työskentelyssä on mukana monia samanaikaisia vaikuttavia ja tilannekohtaisesti muuttuvia osaprosesseja. Luontomenetelmien käyttöönotossa onkin edetty varsin hitaasti, vaikka alan ammattilaisilla on runsaasti myönteisiä kokemusta näiden ”voimapolkujen” käyttöönotosta.
Päätöksentekijöillä on nyt kova paine kustannussäästöjen hakemiseen, mikä johtaa suoraan kaiken, ”tavanomaisen” hoitotason ylittävän toiminnan karsimiseen. Asioita katsotaan numeroiden ja keskitetyn päätöksenteon valossa, ja ohitetaan samalla ammattilaisten laaja-alaisempi tietämys asiakkaiden tarpeista sekä kyky ajatella tukemisen keinoja riittävän monialaisesti.
Onneksi luonto- ja eläinavusteisten osaamisen edelläkävijöitä on jo monessa maassa. Muun muassa Norjassa osaaminen on otettu laajalti käyttöön myös julkisissa terveyspalveluissa. Esimerkiksi Sørlandetin sairaala Kristiansandissa tarjoaa mielenterveyspotilaille mahdollisuuden osallistua 10-viikkoiseen luonto-ohjelmaan, joka sisältää kahdeksan päivänpituista luontoretkeä ja kaksi yliyön kestävää pidempää retkeä (Fernee ym. 2020). Luonto on mukana myös Norjan uudessa ”Hyvän mielenterveyden ABC-ohjelmassa”, missä ihmisen mahdollisuudet aktiiviseen, yhteisölliseen ja merkitykselliseen elämään on nostettu mielenterveystyön ytimeen (kuva 3).
Kuva 3. Norjassa luonto on vahvasti mukana mielenterveystyötä. Kuva: Friluftsterapi. https://friluftsterapi.com/en/.
Suomessakin luontoteemat on nostettu vahvasti esille Sitran Luontoterveys-ohjelmassa. Monet järjestöt kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto / Aamos Kuntoutus, Sininauhaliitto ja Aivoliitto hyödyntävät menetelmiä omassa työssään. Myös useita pieniä sote-alan yrityksiä kulkee luontoterveyden kehittämisen kärjessä.
Luontolähtöisyyttä sisältyy myös useiden kuntien toimintaan, ilman asian erityistä korostamista. Esimerkiksi Humppilan kunnassa toteutetaan ikäihmisten liikuntaohjelmaa, johon sisältyy monipuolisesti sekä sisätiloihin että ulos lähiluontoon sijoittuvaa arkiliikuntaa (kuva 4). Tekemisen ytimessä on liikkumisen ja yhteisen tekemisen ilo, eikä palvelun tuottaminenkaan ole ollut kallista!
Kuva 4. Humppilan liikuntapalveluissa hyödynnetään monipuolisesti sekä sisä- että ulkoliikunnan ympäristöjä. Kuva: Marina Alapere.
Jokioisilla on puolestaan Elonkierto-puisto, jonka puitteissa tarjotaan monenlaista aktiivista ja yhteisöllistä luontotoimintaa (kuva 5). Kävijämäärät ovat kasvaneet ja asiakaskunta monipuolistunut sisältäen sekä matkailijoita että paikallisia perheitä, koululuokkia ja järjestöjä. Puiston toimintaa ja sen kehittämistä ovat mahdollistaneet EU:n rahoitusohjelmat, ja parhaillaan toteutetaan Interactive Garden -hanketta. Tässä kansainvälisessä hankkeessa selvitetään viherympäristöjen mahdollisuuksia terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa.
Kuva 5. Pääsiäispolku on yksi tapahtumista, jotka laajentavat Elonkierto-puiston ympärivuotista tapahtumatarjontaa. Kuva: Elonkierto-puisto.
Ammattilaisten koulutus laajenee
Luonto- ja eläinavusteisuuden menetelmät ovat vähitellen tulossa yhä vahvemmin mukaan myös sosiaali- ja terveysalan ammatillisiin opintoihin. Koulutuksen kehittäminen ja koulutustarjonnan lisääminen ovat erittäin tärkeitä keinoja lisätä luonto- ja eläinavusteisen toiminnan vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Tietoa ja osaamista tarvitsevat sekä käytännön toimijat että päätöksentekijät, jotka määrittelevät tulevan toiminnan suuntaa ja resurssien kohdentamista. Ilman riittävää tietopohjaa luonto- ja eläinavusteisen toiminnan vaikuttavuudesta se voidaan helposti sivuuttaa turhana menoeränä.
Luonto- ja eläinavusteisten menetelmien käyttöä Suomessa edistää valtakunnallisesti toimiva Green Care Finland ry. Yhdistys välittää tietoa ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun, tarjoaa alan toimijoille verkostoitumismahdollisuuksia ja edistää alan tutkimusta ja koulutusta. Osaamiseen liittyy laajasti erilaisia menetelmiä. Näitä ovat muun muassa ratsastusterapia ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta, sosiaalinen ja terapeuttinen puutarhatoiminta, maatilojen kuntouttava toiminta sekä ekopsykologian menetelmät.
Green Care Finland ry on panostanut koulutuksen kehittämiseen perustamalla erillisen koulutustyöryhmän, joka toimii koulutuksen järjestäjien ja opiskelijoiden tukena. Yhdistys ylläpitää myös palveluntuottajille suunnattua laatumerkkijärjestelmää, johon sisältyy osaamista Green Caren laatukriteereistä ja käytänteistä, teoriasta, hyvinvointivaikutuksista ja palvelumalleista. Koulutuksen tarjoajat voivat pyytää GCF ry:n koulutustyöryhmältä hyväksyntää laatumerkin vaatimusten täyttymisestä.
Luonto- ja eläinavusteisiin menetelmiin liittyvää koulutusta on tarjolla sekä yksityisten kouluttajien toimesta, että eri oppilaitoksissa toiselta asteelta korkeakouluasteelle. Green Care -toiminta leikkaa läpi monien alojen, mikä näkyy myös opintotarjonnan monialaisuudessa. Opintoja on liitetty osaksi sosiaali-, terveys- tai kasvatusalaa sekä matkailu-, liikunta- sekä luonnonvara-alan tutkintoja. Yleisimmin koulutukset ovat 5–10 opintopisteen laajuisia lähi- tai etäkoulutuksia. Yleisen perustiedon lisäksi luonnon hyvinvointivaikutuksista on tarjolla myös laajempia ja syvällisempiä menetelmäopintoja. Mukana on useinkin alan yrittäjyyttä tukevaa tietoa. Koulutuksia on tarjolla sekä suomeksi että ruotsiksi.
”Korkea-asteen Green Care” -koulutusverkosto on toiminut Suomessa jo vuodesta 2018, ja ylläpitää 20 opintopisteen laajuista ”Green Care PRO” -opintokokonaisuutta, jolla vastataan monialaisesti työelämän koulutustarpeisiin. Koulutusta toteuttavat yhteistyössä Lapin, Kajaanin, Jyväskylän ja Centria -ammattikorkeakoulut. Lisäksi Lapin ammattikorkeakoulu tarjoaa syventävän 10 opintopisteen ohjausosaamisen kokonaisuuden. Näiden opintojen suorittaminen oikeuttaa 30 opintopisteen Green Care korkeakouludiplomiin.
Opintojen koetaan tuovan hyötyä työelämässä. Opiskelijat kertovat usein motiiveikseen työelämässä tarvittavan osaamisen hankkimisen ja muodollisen osaamisen tuottaman hyödyn työllistymisessä tai kiinnostavien työtehtävien tavoittelussa. Koulutusten suorittaneiden palaute on ollut positiivista, ja opintojen koetaan lisäävän varmuutta Green Care -menetelmien soveltamisessa sekä tukevan alan yritystoiminnan kehittämistä. Opintojen tuloksena on syntynyt runsaasti ammatillisia opinnäytetöitä ja osaamista, jotka löytyvät Theseus-tietokannasta.
Lopuksi
Tässä artikkelissa esittelimme perusteita ja erilaisia keinoja vahvistaa ihmisten luontoterveyttä. Luontoavusteiset menetelmät tarjoavat edullisen vaihtoehdon voimavaralähtöisen työskentelyn toteuttamiseen. Samalla ne tuottavat paljon työniloa ja kokemuksia työn merkityksellisyydestä sote-alalla työskenteleville ammattilaisille.
Kaikkia ihmisiä luontolähtöinen tekeminen ei kiinnosta, eikä tarvitsekaan. Silloin kuvataiteet, musiikki, draama tai urheilu voivat tarjota vastaavalla tavalla turvaa tuottavia ja yksilön omaa kasvua ja toimintakykyä tukevia kuntoutumisen ympäristöjä.
Yhteiskunnan tasolla isona ja polttavana tarpeena on saada sairaudenhoitoon liittyvän ”patogeenisyyden” rinnalle enemmän psyykkistä ja fyysistä terveyttä tukevia ”salutogeenistä” ajattelua. Silloin pienet hoiva-alan yritykset ja kolmas sektori on keskeisen tärkeää pitää palvelujärjestelmän kokonaisuudessa mukana.
Luonnonvarakeskuksen tutkijat Anja Yli-Viikari ja Marja Uusitalo työskentelevät Interactive Gardens-hankkeessa EU:n Intereg-ohjelman rahoittamana. Reeta Sipola työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.
Summary: Sick in hospitals, healthy in nature – nature-based approaches as part of social and health care services
Mental health challenges among young people have been rising in a current, modern society, and medical treatment alone has not been sufficient to meet the growing demand. A more holistic, client-centered approach is needed – one that takes into account the individual’s life context and everyday coping resources.
Nature and animals can offer meaningful emotional support during the crises, by enhancing psychological safety and promoting the person’s own agency. However, public budget cuts and increasingly dense urban environments threaten access to these services and to nature itself.
Polyvagal theory helps explain how nature influences through the autonomic nervous system. Nature supports resilience in difficult life situations by offering multiple opportunities for exercise, rest, and social connection. Especially, polyvagal theory helps to understand the nature of situational regulation processes, in which the individual constantly strives to seek a balance that suits their own personal needs and to utilize the opportunities offered by the current environment.
Although nature-assisted rehabilitation has been effective, their benefits are difficult to measure using conventional medical research methods that focus on measuring changes on certain health aspects. Besides this, the variety of personal pathways for healing should be recognized.
Despite the challenges, countries like Norway and Finland have already demonstrated successful implementation of nature- and animal-assisted approaches within social and healthcare services. Evolution will happen gradually, by small-scale piloting, and providing supplementary training for professionals. These topics have been integrated into the education of social and health care professionals, both in basic vocational training and at a higher education level. In addition, organizations like Green Care Finland play a key role in promoting awareness, training, and quality standards of the sector.
Nature-assisted approaches offer a cost-effective and necessary complement to current health care system – benefiting both the clients and the workers. To ensure their continued availability, resource-oriented services must be protected from budget cuts and recognized as a vital part of the health system.
Lähteet
Panksepp J, Biven L. 2012. The archaeology of mind. Neuroevolutionary origins of human emotion. W. W. Norton & Company.
Bengtsson, A., Åshage, A., Andersson, M., Dybkjär, E., Grahn, P. 2024. Design based on health design theory and environmental psychology. Nordregio report 1. DOI: 10.6027/R2024:11403-2503.
Chydenius Instituutti 2022. Voimavaralähtöisen asiakastyö. Mallinnus aikuissosiaalityön käytäntöön. AIKUMETOD-tutkimushanke. Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.
Fernee, C., Mesel, T., Andersen, A., Gabrielsen, L. 2019. Therapy the Natural Way: A Realist Exploration of the Wilderness Therapy Treatment Process in Adolescent Mental Health Care in Norway. Qualitative Health Research. 29. 1358-1377. 10.1177/1049732318816301.
Fernee, C., Gabrielsen, L., Andersen, A., Mesel, T. 2020. Emerging stories of self: long-term outcomes of wilderness therapy in Norway, Journal of Adventure Education and Outdoor Learning, DOI: 10.1080/14729679.2020.1730205.
Fisher, C 2023. Trauma-informed nature therapy: a case study. Ecopsychology 2023 15:3, 214-221.
Harper, N., Dobud, W. 2024. What Is Outdoor Therapy? A New Name for an Old Therapeutic Practice. OBM Integrative and Complementary Medicine 2024; 9(4): 065; doi:10.21926/obm.icm.2404065.
Kinnunen, S. 2018. Osaksi yhteisöjä yhdessä kehittämällä – aikuissosiaalityön uusi suunta. Teoksessa Kostilainen, H. & Nieminen, A. (toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. Diak työelämä 13. s. 177-199.
Mannila, L.2025. Kehomieli, lauma ja luonto. Katkenneiden yhteyksien jäljillä. Tuuma.
Porges, S. 2021. Polyvagal Theory: A biobehavioral journey to sociality. Comprehensive Psychoneuroendocrinology 7, 100069. doi:10.1016/j.cpnec.2021.100069.
Salonen, A. 2025. Mitä jää, jos toivo kuolee? Kirkonseutu. Blogi 2.5.2025. https://kirkonseutu.fi/mielipiteet/mita-jaa-jos-toivo-kuolee-6.100.464245.2bf1f064ff
Tyrväinen, L., Halonen, J., Pasanen, T., Ojala, A., Täubel, M., Kivelä, S., Leskelä, R-L., Pennanen, P., Manninen, J., Sinkkonen, A., Haahtela, T., Haveri, H., Grotenfelt-Enegren, M., Lankia, T., Neuvonen, M. 2024. Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76. Luonnonvarakeskus.
Yli-Viikari, A. 2022. Tassunjälkiä sydämessä ja mielessä. Luontoavusteisuus lasten ja nuortentukipalveluissa. Luonnonvarakeskus.
Lisätietoa koulutuksista
Luonto- ja eläinavusteista osaamista Green Care -opinnoista -webinaari 8.5.2025. Green Care Finland ry:n koulutustyöryhmä. Luonto- ja eläinavusteista osaamista Green Care -opinnoista
Korkea-asteen Green Care -koulutusverkosto www.greencarekoulutus.fi