Leena Viinamäki, YTT, dosentti, yliopettaja, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu
Sirpa Kaukiainen, TtM, lehtori, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
Outi Mikkola,sairaanhoitaja (ylempi AMK), lehtori Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
Johdanto
Tarkastelemme tässä artikkelissa digiasioinnin keskeisiä reunaehtoja Lapin maakunnan alueella, joka muodostaa myös Lapin hyvinvointialueen toiminta-alueen, alueellisen saavutettavuuden, lainsäädännön sekä digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kypsyysasteen näkökulmista. Digitalisaation ja tekoälyn vähittäinen arkipäiväistyminen haastaa myös perinteistä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamistapaa ulottuen sen jokaiselle osatoteutukselle ja -vaiheelle alkaen welfare mix – hyvinvointipalveluiden monituottajamallissa eri tuottajatahojen palvelutoimintansa suunnittelusta (julkinen, yksityinen ja 3. sektori) päätyen palveluja käyttäviin kansalaisiin (Dufva ym. 2026). Käyttäjänäkökulmasta arvioituna optimaalisimmillaan saavutettavat ja toimivat digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut häivyttävät pitkien asiointietäisyyksien välittömiä ja välillisiä vaikutuksia kansalaisten elämisen arkeen – pahimmillaan digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut täyttävät ainoastaan periaatteellisen saatavuuden kriteerin, mutta eivät kohtaa eri väestöryhmien kohderyhmäspesifejä erityistarpeita aikaansaaden digikuiluja erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien väestöryhmien keskuudessa.
Digitaalisille sosiaali- ja terveyspalveluille ja niiden kehittämiselle antavat omat reunaehtonsa Lapin maakunnan erityispiirteet. Lapin maakunnassa asuu noin 3 prosenttia Suomen väestöstä, vaikka se on pinta-alaltaan maan suurin maakunta kattaen lähes kolmanneksen Suomen maapinta-alasta. Lapin maakunnassa asuvan väestön elämisen arkea rakenteistavat pitkät etäisyydet ja harva asutus. (Kestävä yhdyskuntarakenne 2026.) Kuntien eriytyneen väestökehityksen myötä 2020-luvun loppuun mennessä väestön ennustetaan kasvavan lappilaiskunnista Rovaniemellä, Kittilässä, Kolarissa, Muoniossa ja Inarissa. Vaikka digitaalinen palveluvalikoima laajenee, Lapin maakunnan puutteelliset laajakaistayhteydet rajoittavat niiden tehokasta hyödyntämistä. (Luiro 2025.)
Pohjois-Suomessa kehitetään useiden toteuttajatahojen ja toteuttajakombinaatioiden toimesta digitaalisia sosiaali- ja terveyspalveluja, joissa pyritään huomioimaan alueelliset ja väestölliset erityispiirteet. Lapin korkeakoulukonsernissa (LUC-konserni) Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan ja Lapin ammattikorkeakoulun tieto- ja viestintätekniikan sekä sosiaali- ja terveysalan toteuttaman EtKot-hankkeen (EtKot – Etäpalvelupisteen käyttäjälähtöinen konseptointi 1.4.2025-31.7.2027) tavoitteena on suunnitella etäpalvelukonsepti, jota osaavat ja haluavat käyttää asiakkaat ja ammattilaiset sekä antaa käyttäjäystävällinen, käytettävä pohja ja suuntaviivat etäpalvelualustan tekniselle kehitykselle. (Hankesuunnitelma 2025.) Myös Lapin ja Oulun yliopiston sekä Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueiden kesken toteutettavan NorthDigi-hankkeen (2026–2028) tavoitteena on kehittää digitaalisesti yhteensopivia palvelumalleja, jotka vastaavat pohjoisen alueen erityisistä haasteista väestön ikääntymiseen, pitkiin etäisyyksiin ja sote-uudistusten tuomiin muutostarpeisiin. Hankkeessa keskitytään innovatiivisiin ratkaisuihin, joissa yhdistyvät kehittyneet digitaaliset teknologiat sekä ihmislähtöinen hoito ja tuki. (Suomen Akatemialta merkittävä … 2026.)
Saavutettavuuden monet ulottuvuudet
Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuus muodostaa perustan kansalaisten digiasioinnille digitaalisten palveluiden saatavuuden, toimivuuden ja käytettävyyden lisäksi (Viinamäki ym. 2017). Digiasioinnin optimaaliseksi mahdollistumiseksi on tärkeää tiedostaa saatavuuden ja saavutettavuuden ero. Saatavuus kuvaa periaatteellista saatavissa olevaa palvelua. Saavutettavuudessa on kysymys siitä, että palvelu on käytettävissä helposti, nopeasti ja palvelu vastaa palvelutarpeeseen. Saavutettavuuteen kuuluu myös palveluiden kielellinen saatavuus. Puhuttaessa palveluiden saavutettavuudesta on tärkeää määritellä kenen kannalta, minkä palveluiden ja millä alueella saavutettavuutta tarkastellaan. (Mahdollisuuksien maaseutu. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014–2020 2014.)
Lapin maakunnassa digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluiden kielelliseen saatavuuteen ja saavutettavuuteen liittyvien kysymysten huomioiminen on tärkeää, koska saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa ja heidän kotiseutualueensa paikantuu saamelaiskäräjälain mukaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueisiin sekä Lapin paliskunnan alueeseen Sodankylän kunnasta. Saamelaiset ovat Suomessa kielellinen ja kulttuurillinen vähemmistö. Suomessa käytetään kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. (Saamelaiskäräjät 2025; Saamelaisten oikeudet 2025.)
Lisäksi Lapin maakunnassa muiden maakuntien tapaan on tarvetta selkokielisille palveluille ja viestinnälle, koska uusimman vuodelta 2025 olevan selkokielen tarvearvion selkokieltä tarvitsee noin 11–14 prosenttia väestöstä. Selkokielen tarpeen syitä voivat olla synnynnäinen selkokielen tarve (kehitysvamma, kehityksellinen kielihäiriö, lukivaikeus tai ADHD), kielitaidon heikkenemisestä johtuva selkokielen tarve (muistisairaus tai afasia) tai väliaikainen selkokielen tarve (kielenoppijuus). (Selkokielen tarve 2025.)
Digitaalisten palveluiden saatavuus luo perustan niiden saavutettavuudelle. Matkaviestinverkkojen ja kiinteiden verkkojen kehitystä koko Suomessa edistävä Liikenne- ja viestintävirasto Traficom arvioi jokaisen kunnan laajakaistayhteyksien kattavuutta asteikolla 0–5 tähteä. Luokitus kuvaa nopeiden matkaviestinverkkojen kattavuutta ja kiinteän verkon nopeiden yhteyksien saatavuutta alueen kotitalouksille. (Digiyhteydet parantuivat Suomessa … 2025.) Digiyhteyksien saatavuus voi kuitenkin vaihdella alueellisuuden lisäksi myös paikallisesti. Traficomin erityisasiantuntijan Joonas Sotaniemen mukaan “Verkot siis rakentuvat pitkälti sinne, missä on eniten asutusta. Kuntien keskinäisten eroavuuksien lisäksi kunnissa voi myös sisäisesti olla merkittäviäkin eroja verkkosaatavuudessa esimerkiksi tiiviisti rakennettujen keskustojen ja harvemmin asuttujen lähiöiden välillä“. (Traficom jakoi tähtiä … 2023.)
Kartassa 1. on kuvattuna Traficomin laajakaistaluokituksen 2025 tähtimäärät Suomen kunnissa sekä muutos vuoden 2023 tilanteeseen verrattuna.
Kartta 1. Traficomin laajakaistaluokituksen 2025 tähtimäärät Suomen kunnissa sekä muutos vuoden 2023 tilanteeseen. (Lähde: Digiyhteydet parantuivat Suomessa … 2025)
Kahden vuoden aikana vuodesta 2023 tultaessa vuoteen 2025 laajakaistaluokituksen tilanne on kohentunut yhteensä 81 kunnassa vähintään yhdellä tähdellä. Täydet 5 tähteä sai 8 kuntaa (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Kempele, Maarianhamina, Pietarsaari, Raisio ja Vaasa) ja alle kahteen tähteen jäi 18 kuntaa. Tilastokeskuksen kuntaryhmityksen mukaan Traficomin laajakaistaluokituksessa vuonna 2025 kaupunkimaiset kunnat saivat 4,5 tähteä, taajaan asutut kunnat 3,5 tähteä ja maaseutumaiset kunnat 3 tähteä. Jokaisen kuntaryhmän tähtimäärä nousi puolella tähdellä 2025 verrattuna vuoden 2023 tilanteeseen. (Digiyhteydet parantuivat Suomessa … 2025.) Lappilaiskunnissa tähtimäärä lisääntyi vuodesta 2023 tultaessa vuoteen 2025 kaikissa muissa kunnissa, muttei Enontekiön, Inarin, Kolarin ja Ranuan kuntia, joissa tähtimäärä pysyi ennallaan.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden lainsäädäntö digipalveluiden saavutettavuuden näkökulmasta
Suomessa sosiaali‑ ja terveydenhuollon digipalvelujen saatavuus perustuu useiden lakien yhteisvaikutukseen siten, että lainsäädäntö ei riko Suomen perustuslakia (731/1999; Taulukko 1.). Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021) velvoittaa hyvinvointialueita turvaamaan palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden koko alueella. Se tarkoittaa, että digipalvelujen on parannettava palvelujen saavutettavuutta – ei kavennettava sitä. Palvelujen tulee olla kaikkien käyttäjien saatavilla, myös niiden, joilla on digipalvelujen käyttöön liittyviä rajoituksia tai esteitä. Suomessa saavutettavuus ei ole vain hyvän tahdon ele, vaan vahvasti lainsäädäntöön ankkuroitu velvoite.
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) varmistaa, että sähköiset palvelut ovat teknisesti ja sisällöllisesti saavutettavia, mikä on edellytys sille, että palvelut ovat ylipäätään käytettävissä eri käyttäjäryhmille. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023) ja Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (784/2021) täydentävät kokonaisuutta varmistamalla, että asiakkaalla on yhdenvertainen oikeus nähdä ja hallita omia tietojaan riippumatta siitä, käyttääkö hän digipalveluja vai asioiko muilla tavoilla. Lisäksi Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019) edellyttää, että tiedot ovat löydettävissä, ajantasaisia ja yhteen toimivia, mikä on keskeistä palvelujen sujuvalle saatavuudelle. Yhdessä nämä lait muodostavat perustan, jonka mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava saavutettavia ja saatavilla kaikille – digitaalisesti, fyysisesti ja oikeudellisesti.
Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan palveluja on kehitettävä yhdessä asiakkaiden kanssa. Lain 8 § edellyttää, että potilailla ja asukkailla on mahdollisuus osallistua palvelujen arviointiin ja kehittämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sote‑organisaatioiden on kuunneltava käyttäjiä, testattava palveluja heidän kanssaan ja varmistettava, että ratkaisut vastaavat erilaisten asiakkaiden tarpeita – myös digipalveluissa. Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 33 §:ssä määritellään sosiaalihuollon saatavuudesta ja saavutettavuudesta: ”Palvelut on lähtökohtaisesti toteutettava siten, että niihin on mahdollista hakeutua oma-aloitteisesti riittävän aikaisessa vaiheessa. Tiedot siitä, minkälaisia sosiaalipalveluja on mahdollista saada, miten niitä voi hakea ja mitkä ovat palvelujen saamisen perusteet, on julkaistava helposti saavutettavalla ja ymmärrettävällä tavalla.”
Taulukossa 1. on kuvattuna keskeinen sosiaali- ja terveyspalveluiden lainsäädäntö digipalveluiden saavutettavuuden näkökulmasta.
Taulukko 1. Sosiaali- ja terveyspalveluiden lainsäädäntö digipalveluiden saavutettavuuden näkökulmasta.
Lainsäädännön lisäksi myös relevantit viranomaisohjeistukset ovat keskeisessä roolissa digitaalisten palveluiden kehittämisessä ja tarjoamisessa erilaisille asiakas- ja kansalaisryhmille. Terveydenhuollon puolella Valvira (1.1.2026 alkaen Lupa- ja valvontavirasto) ohjeistaa ammattilaista arvioimaan yksilöllisesti asiakkaan soveltuvuuden digitaalisiin palveluihin, mutta sosiaalihuollon puolelta vastaava suositus puuttuu. (Virtanen ym. 2022). Tällainen toimintatapaero heijastuu digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöintensiteettiin.
Saavutettavuus digitaalisten sotepalvelujen kypsyysasteen kriittisenä mittarina
Sosiaali- ja terveysalan digitaalisten palvelujen saavutettavuudella tarkoitetaan teknistä, kognitiivista, sosiaalista saavutettavuutta. Saavutettavuuteen vaikuttaa myös kansalaisten digitaalinen lukutaito ja osaaminen. Tekninen saavutettavuus tarkoittaa ohjelmien ja alustojen käytettävyyttä, selkeyttä ja esteettömyyttä. Kognitiivisella saavutettavuudella peräänkuulutetaan selkokielen merkitystä, palvelupolkujen yksikertaisuutta ja ymmärrettävyyttä. Sosiaalinen saavutettavuus tarkoittaa mahdollisuutta saada tukea ohjausta ja sitä, että on tarjolla vaihtoehtoisia asiointitapoja kansalaisen digiasiointiin.
Sosiaali‑ ja terveydenhuollon digitalisaatio on edennyt Suomessa nopeasti, mutta sen onnistumista ei tule mitata pelkästään teknologian tasolla. Digitalisaatio ei voi olla itsestään tarkoitus, vaan sen on oltava kustannustehokasta ja siitä tulee olla todellista hyötyä käyttäjille (ETENE 2024; THL 2024.) Saavutettavuus voidaan nähdä myös palvelulupauksena käyttäjille.
Saavutettavuuden todellinen mittari käyttäjien ja lakien mukaan on palvelujen saavutettavuus: pääseekö jokainen ihminen palveluihin yhdenvertaisesti, riippumatta iästä, koulutuksesta, toimintakyvystä, kieli- tai digitaidoista. (ETENE 2024). THL on tehnyt vuonna 2022 ja 2025 hyvinvointialueilla digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kypsyystasojen arviointia kerätäkseen tietoa alueellisten sotealan digitaalisten saavutettavuuden erojen esille tuomiseen ja palvelujen kehittämisen pohjaksi (THL 2025).
Kypsyystason arviointi mittaa saavutettavuutta
Kypsyystason arvioinnilla tarkoitetaan sote-alan digitaalisten palvelujen viestintäkanavien tai sovellusten kautta toteutettujen palveluiden (esim. viestintäkanavat, sovellukset tai käyttöjärjestelmät) kypsyyttä. Siinä arvioidaan digitaalisten järjestelmien vaatimusten mukaisuutta ja turvallisuutta, osaamista, visiota ja strategiaa, johtamista, asiakaskokemusten ja näkemysten huomionottamista ja olemassa olevia toimintamalleja (THL 2025.) Pennasen ym. (2023) mukaan tarvitaan huolellista asiakasanalyysiä, jotta palvelujen kokonaisuus ja tarjottavat palvelukanavat voidaan muodostaa käyttäjien tarpeita vastaaviksi.
Asiakaskokemuksen mittaamisella tarkoitetaan palvelujen käytöstä kerättävää esimerkiksi laadullisen ja määrällisen tiedon keräämistä. Asiakaspalautteella tarkoitetaan kirjallista ja sanallista palautetta käytetyistä palveluista. Näiden avulla muodostetaan asiakasymmärrys ja -näkemys. Kypsyystason arvioinnissa yhtenä arvioinnin kohteena on ollut asiakokemusten ja -näkemysten hyödyntäminen digitaalisia palveluita kehitettäessä. (THL 2025).
Suomessa digitaalisten palvelujen kypsyys on parantunut vuodesta 2022 vuoteen 2025. Alueellisia eroja on vielä jonkin verran eri hyvinvointialueilla. Tulosten mukaan erityisesti digitaalisten palvelujen vaatimusten mukaisuus ja turvallisuus ovat yleisesti ottaen Suomessa hyvällä tasolla koko maassa. (THL 2025). Vaikka kansallisesti asiakaskokemusta kerätään jo ja hyödynnetään paremmin kuin aikaisemmin, tulisi esimerkiksi Lapin hyvinvointialueella tehostaa vielä asiakaslähtöisiä menetelmiä sote alan digitaalisten palvelujen kehittämisessä.
Kypsyystason arvioinnin tulosten mukaan Lapin hyvinvointialue kehittää digitaalisia palveluita aktiivisesti yhdessä asiakkaiden kanssa aktiivisemmin kuin keskimäärin Suomessa. Sen sijaan digitaalisten palvelujen asiakaspalautetta ei kerätä yhtä paljon kuin keskimäärin koko Suomessa.
Kuviossa 1. on kuvattuna asiakaskokemusta ja -näkemystä Pohjois-Suomen yhteistyöalueella (Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue, Lapin hyvinvointialue, Keski- Pohjanmaan hyvinvointialue, Kainuun hyvinvointialue).
Kuvio 1. Asiakokemus ja -näkemys Pohjois-Suomen yhteistyöalueella (Lähde: THL 2025)
Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että Pohjoisen-Suomen yhteistyöalueella, etenkin Kainuun ja Lapin hyvinvointialeilla, asiakaskokemuksia ja -näkemyksiä tulisi kerätä nykyistä enemmän ja kerättyä tietoa on syytä käyttää tehokkaammin sotealan digitaalisia palveluita kehitettäessä, jotta palvelujen laatua saataisiin parannettua.
Pohdinta
Lappilaisväestön ikääntymiskehitys haastaa sosiaali- ja terveyspalveluja sekä kysynnän että tarjonnan osalta. Nykyinen tilanne on haasteellinen, koska yhä suurempi osa ikääntyvästä lappilaisväestöstä tarvitsee yhä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluja, joita tuotetaan vähentyvällä henkilöstömäärällä, harventuvalla toimipisteverkostolla ja lisääntyvillä digitaalisilla sosiaali- ja terveyspalveluilla palveluiden tuottamiskustannusten minimoimiseksi. Digitaalisia sosiaali- ja terveyspalveluja kehitettäessä on kuitenkin tärkeää varmistaa sekä digipalveluja käyttävien kansalaisten että digipalveluista vastaavan sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävä digitaalinen osaaminen ja motivaatio hyödyntää digipalveluja (Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon … 2023; Kyytsönen ym. 2026). Esimerkiksi Sotedigiosaamisen selvitystyössä julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijöille toteutettuun kyselyyn vastanneista (n=735) liki 80 prosenttia ilmaisi tarvitsevansa digikoulutusta (Tepponen ym. 2024).
Suomi kuuluu EU:ssa digitalisaatiokehityksen kärkimaihin muiden pohjoismaiden tapaan (Digital Decade 2025 country reports; Mobile friendliness. All Life Events 2018–2025). Tästä huolimatta Suomessa muodostuu digikuiluja asuinalueen, koulutusasteen, sosioekonomisen aseman, terveydentilan, tulotason ja työmarkkina-aseman mukaan (Virtanen ym. 2022; Viinamäki & Suikkanen 2025).
Valtioneuvoston (2021) mukaan digitalisaation tavoitteena on edistää palvelujen yhdenvertaista saatavuutta. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta sosiaali- ja terveysalan digitaalisia palveluita tulisi kehittää käyttäjälähtöisesti, myös palvelujen saatavuus huomioiden. Lainsäädäntö sekä mahdollistaa että rajaa digitaalisten palvelujen käyttöä: se luo turvallisen kehyksen, mutta samalla edellyttää sosiaali- ja terveysalan digitaalisten palvelujen tuottajilta huolellista suunnittelua, jotta palvelut ovat sekä lainmukaisia että aidosti käyttäjien tarpeita palvelevia.
Yhdenvertaisuus digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käytössä on monikerroksellinen asia. Ensimmäisenä on alueelliset rakenteet, kuten pitkät välimatkat, harva asutus ja paikoin heikko verkkoyhteyksien saatavuus hankaloittavat yhdenvertaista digipalveluiden käyttöä osassa lappilaiskuntia. Toisena tulee yksilölliset valmiudet, ikä, terveydentila, digitaaliset taidot ja käytettävissä olevat laitteet vaikuttavat siihen, kuka pystyy käyttämään digipalveluita sujuvasti ja kuka tarvitsee tukea digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käytössä. Mikäli esimerkiksi iäkkäiden, toimintarajoitteisten, maahanmuuttajien tarpeita ei huomioida, tilanne voi johtaa digitaalisen kuilun syvenemiseen ja tällöin palvelujärjestelmä ei toimi yhdenvertaisesti kaikkien käyttäjien näkökulmasta (THL 2026). Sosiaali- ja terveysalan digitaalisten palvelujen heikko saatavuus saattaa johtaa palveluihin hakeutumiseen viivästymistä, hoitoon pääsy voi heikentyä ja kokemukset oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta voivat heikentyä ja jopa muodostaa esteen digiasioinnille.
Kirjallisuus
Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi: Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö; 2023. Viitattu 4.2.2026 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9889-6
Digiyhteydet parantuivat Suomessa – kuntien ja yritysten investoinnit näkyvät kehityksessä. 14.04.2025. Traficom. Viitattu 4.2.2026 https://traficom.fi/fi/ajankohtaista/digiyhteydet-parantuivat-suomessa-kuntien-ja-yritysten-investoinnit-nakyvat
Digital Decade 2025 country reports. Finland. EU. Viitattu 7.4.2026 https://digital-strategy.ec.europa.eu/en/library/digital-decade-2025-country-reports
Dufva, M., Kiiski-Kataja, E. & ja Lähdemäki-Pekkinen, J. 2026. Megatrendit 2026. Kohti uutta yhteiskuntasopimusta. Sitran selvityksiä 251. Viitattu 31.3.2026 https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2025/12/Sitra_Megatrendit_2026_Selvitys_web.pdf
Etene 2024. Digitaidottomien syrjäyttäminen yhteiskunnasta – digitaalisen eriarvoisuuden kasvu tulee pysäyttää. Viitattu 23.3.2026 f9de8e8f-e8e4-3179-2c37-73415cb3fc2e
Hankesuunnitelma 2025. EtKot – Etäpalvelupisteen käyttäjälähtöinen konseptointi. Viitattu 30.3.2026 https://lapinamk.fi/hanke/etkot-etapalvelupisteen-kayttajalahtoinen-konseptointi-2/
Kestävä yhdyskuntarakenne 2026. Ymparisto.fi. Viitattu 30.3.2026 https://www.ymparisto.fi/fi/rakennettu-ymparisto/kestava-yhdyskuntarakenne/kestava-yhdyskuntarakenne-lappi
Kyytsönen, M., Salovaara, S., Tuovinen, T., Reponen, J., Hautala, S. & Vehko, T. 2026. Hyvinvointialueiden tietohallinnosta vastaavien tulevaisuuden visioita digitalisaatiokehityksestä. THL – Tutkimuksesta tiiviisti 6/2026. Viitattu 30.3.2026 https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/02d681d9-9b6f-41bd-8c6e-a2765ee847f7/content
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) Finlex. Viitattu 23.3.2026 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2019/306
Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019). Viitattu 23.3.2026 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2019/906
Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta (589/2022). Finlex. Viitattu 31.3.2026 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2022/589
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023). Viitattu 23.3.2026 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2023/703
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (784/2021). Viitattu 23.3.2026 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2021/784?language=fin
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021). Viitattu 23.3.2026 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2021/612
Luiro, S. 2024. Lapin tilanne- ja kehityskuva 2024. ALKE-keskustelut 2025. Lapin liitto. Viitattu 31.3.2026 https://www.lapinliitto.fi/wp-content/uploads/2025/01/Lapin-tilanne-ja-kehityskuva-2024-1.pdf
Lupa- ja valvontavirasto 2026. Viitattu 7.4.2026 https://lvv.fi/tervetuloa
Mahdollisuuksien maaseutu. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014–2020 2014. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Alueiden kehittäminen 9/2014. Viitattu 30.3.2026 https://tem.fi/documents/1410877/2859687/Mahdollisuuksien+maaseutu+25022014.pdf
Mobile friendliness. All Life Events 2025. DESI – Compare countries progress. Viitattu 7.4.2026 https://digital-decade-desi.digital-strategy.ec.europa.eu/datasets/desi/charts/compare-countries-progress?indicator=desi_mf&breakdown=all_egov_le&unit=egov_score&country=AT%2CBE%2CBG%2CHR%2CCY%2CCZ%2CDK%2CEE%2CEU%2CFI%2CFR%2CDE%2CEL%2CHU%2CIE%2CIT%2CLV%2CLT%2CLU%2CMT%2CNL%2CPL%2CPT%2CRO%2CSK%2CSI%2CES%2CSE&embed=true
Pennanen P., Jansson M., Torkki,P., Harjumaa M., Pajari, I., Laukka, E., Lakoma, S., Härkönen, H., Verho, A., Martikainen,S., Kouvonen, A., Leskelä, R-L. 2023. Digitalisaation vaikutukset sote-palveluissa. Policy Brief 2023:23.Valtioneuvoston julkaisu. Viitattu 23.3.2026 Digitalisaation vaikutukset sote-palveluissa
Saamelaiskäräjät 2025. Viitattu 7.4.2026 https://samediggi.fi/saamelaiskarajat/
Saamelaisten oikeudet 2025. Oikeusministeriö, Demokratia- ja julkisoikeusosasto, Itsehallinto ja yhdenvertaisuus. Viitattu 30.3.2026 https://oikeusministerio.fi/saamelaisasiat#:~:text=Saamelaiset%20Suomessa,my%C3%B6s%20kielellinen%20ja%20kulttuurillinen%20v%C3%A4hemmist%C3%B6
Selkokielen tarve 2025. Selkokeskus. Viitattu 7.4.2026 https://selkokeskus.fi/selkokieli/selkokielen-tarve/
Sosiaalihuoltolaki (1301/2014). Viitattu 30.3.2026 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/1301
Suomen Akatemialta merkittävä rahoitus NorthDigi-hankkeelle – Lapin hyvinvointialue vahvasti mukana kehittämässä tulevaisuuden digitaalisia sote-palveluja 2026. Viitattu 30.3.2026 https://lapha.fi/w/suomen-akatemialta-merkittava-rahoitus-northdigi-hankkeelle-lapin-hyvinvointialue-vahvasti-mukana-kehittamassa-tulevaisuuden-digitaalisia-sote-palveluja
Suomen perustuslaki (731/1999). Finlex. Viitattu 7.4.2026 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1999/731
THL 2026.Digiosallisuuden edistäminen. Viitattu 23.3.2026 Digiosallisuuden edistäminen – THL
THL 2024. Digitaaliset palvelut. Viitattu 23.3.2026 Digitaaliset palvelut – THL
THL 2025.Hyvinvointialueiden digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut. Hyvinvointialueiden digitaalisten sote-palveluiden raporttityökalu. Viitattu 23.3.2026 Hyvinvointialueiden digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut
Tepponen, M., Ahonen, O. & Turja, T. 2024. Käsikirja: Digitalisaatiota ja sitä koskevien toimintatapojen, osaamisen ja kulttuurin edistäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:37. Viitattu 30.3.2026 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8657-2
Terveydenhuoltolaki (1326/2010). Viitattu 23.3.2026 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2010/1326?language=fin
Traficom jakoi tähtiä digiyhteyksien saatavuudesta – tutustu kuntakohtaisiin luokituksiin 2023. Viitattu 31.3.2026 https://www.epressi.com/tiedotteet/teknologia/traficom-jakoi-tahtia-digiyhteyksien-saatavuudesta-tutustu-kuntakohtaisiin-luokituksiin.html
Valtioneuvosto 2022. Digitaalisten palvelujen järjestäminen ja saavutettavuus etenevät – tavoitteena saavutettavat digikanavat viranomaisten kanssa asiointiin. Viitattu 23.3.2026 Digitaalisten palvelujen järjestäminen ja saavutettavuus etenevät – tavoitteena saavutettavat digikanavat viranomaisten kanssa asiointiin – Valtiovarainministeriö
Viinamäki, L., Kivivirta, V., Selkälä, A., Voutilainen, O., Syväjärvi, A. & Suikkanen, A. 2017. … ajasta ja paikasta riippumatta … Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla –hankkeen loppuraportti. LAPIN AMKIN JULKAISUJA. Sarja A. Referee-tutkimukset 1/2017. Viitattu 30.3.2026 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-190-0
Viinamäki, L. & Suikkanen, A. 2025. Digikansalaisuutta eräissä EU-maissa ja Suomessa. Teoksessa Viinamäki, L. (toim.) TIETOYHTEISKUNNAN MONET ULOTTUVUUDET. Kolme puheenvuoroa digikansalaisuudesta. Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 31/2025. Viitattu 7.4.2026 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601143915
Virtanen, L., Kaihlanen, A-M., Kouvonen, A., Safarov, N., Laukka, E., Valkonen, P. & Heponiemi, T. 2022. Hyvinvointiyhteiskunnan digitaaliset palvelut yhdenvertaisiksi — 9 kriittistä toimenpidettä haavoittuvassa asemassa olevien huomioimiseksi. THL – Päätösten tueksi 1/2022. Viitattu 7.4.2026 https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/4d85d7a4-4030-4482-a50b-edb18f4b9673/content
Asiasanat: digitalisaatio, digipalvelut, sosiaaliala, terveysala