Johanna Majala, YTM, väitöskirjatutkija, lehtori ja asiantuntija Jäkälä-hankkeessa, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu
Kohti kokonaisvaltaisempaa lastensuojelua
Palveluiden murros näkyy lastensuojelussa kokonaisvaltaisena muutoksena, joka ulottuu rakenteisiin, toimintakulttuuriin ja työn arkeen. Keskeistä on siirtymä korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään tukeen: perheitä pyritään auttamaan varhaisessa vaiheessa, jo ennen kuin ongelmat kasautuvat lastensuojelun asiakkuudeksi. Tämä näkyy perhekeskusmallien vahvistumisena sekä neuvolan, varhaiskasvatuksen ja koulun roolin korostumisena arjen tukena. Samalla palvelut integroituvat yhä tiiviimmin toisiinsa, ja moniammatillinen yhteistyö on entistä keskeisempää lapsen ja perheen tilanteen kokonaisvaltaisessa arvioinnissa. Yhteiset asiakassuunnitelmat, koordinoidut palveluryhmät ja uudet yhteistyömallit luovat ehjempiä palvelupolkuja.
Lastensuojelun palvelujärjestelmä on laaja kokonaisuus, joka toimii suunnitelmallisesti ja ennakoidusti. Ensisijaisena tehtävänä sillä on edistää ja tukea lapsen kehitystä ja kasvua. Lähtökohtana on tavoitteellinen ja pitkäjänteinen palvelujärjestelmän ohjaaminen, johtaminen ja kehittäminen. Yhteistyötä tehdään kaikkien niiden tahojen kanssa, jotka toiminnallaan vaikuttavat lasten ja perheiden hyvinvointiin. Palvelut ja tuki pyritään toteuttamaan niin, että lapsi ja perhe hyötyvät niistä parhaiten. (THL 2025.)
Yhteistyö lastensuojelussa vaatii useita keskeisiä elementtejä, jotta se toimii aidosti ja ottaen huomioon sekä lapsen että koko perheen edun. Lastensuojelu tehtävänä on määrittää viranomaisten sekä muiden lastensuojelussa toimivien toimintaa, jolloin taustalla on vahva lainsäädäntö. Valmiit normit ja kriteerit sääntelevät toimenpiteitä, joihin lastensuojelussa työskentelevät ovat velvoitettuja ryhtymään. Suomessa lastensuojelu ymmärretään laajasti ollen sekä perheen että lapsen hyvinvointia tukevaa. Tämä hyvinvointipainotteinen lastensuojelun malli rakentuu hyvin pitkälle sosiaalityöntekijöiden ammatillisuuden kautta. (Eronen 2012, 22.) Nykyisin käytetään termiä systeeminen malli, jossa ajatuksena on huomioida ihmissuhteet ja ympäristön tekijät sekä hyödynnetään perheterapiaa perheen tukena. Parhaimmillaan systeeminen malli lisää dialogisuutta, luottamusta ja osallisuutta. Se mahdollistaa monitoimijaisen yhteistyön, jossa eri toimijat toimivat yhdessä yhteisen päämäärän eteen. Aalto ja Isokuortti (2019, 2) kuvaavat mallin olevan laajamittaisin kansallisesti koordinoitu lastensuojelun toimintakulttuurin muutos.
Lasten oikeuksien ja osallisuuden vahvistaminen on toinen keskeinen kehityssuunta: lapsen ääni halutaan tuoda yhä kuuluvammaksi, ja osallisuutta tuetaan strukturoitujen haastattelujen, digitaalisten palautekanavien sekä erilaisten osallistavien menetelmien avulla. Sosiaalialalla kielen valta-aseman ongelmalliseksi tekee se, että alalla kohdataan aina lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka hiljenevät, vaikenevat tai vetäytyvät puhetilanteissa. Hiljaisuuden seurauksena asiakastilanteiden hierarkiat voivat vahvistua, vuorovaikutus olla instituutiolähtöistä ja pahimmillaan asiakasta voidaan tulkita väärin. (Korkiamäki, Turtiainen & Vierula 2025, 403.) Suomessa nuorten osallisuuden ja osallistumisen mahdollisuuksiin on kiinnitetty viimevuosina yhä enemmän huomiota. Yhteiskunnan kestävyyden kannalta aihe on erityisen tärkeä, sillä yhteiskunnan jatkuvuus ja uudistavuus tapahtuu keskeisesti uuden sukupolven kautta. (Hämäläinen 2021, 83.)
Lastensuojelu yhteiskunnan muutosten ristipaineessa
Yhteiskunnan murros näkyy lastensuojelun arjen haasteissa. Henkilöstön saatavuus, työvoimapula ja suuret asiakasmäärät vaikuttavat palveluiden laatuun ja pakottavat kehittämään uusia työnjakoja ja tukirooleja. Sijaishuollossa yksityisten toimijoiden rooli on kasvanut, mikä tuo mukanaan sekä monipuolisempia palveluja että huolta laadun ja kustannusten hallinnasta. Lisäksi lainsäädäntö, erityisesti lastensuojelulain uudistukset ja hyvinvointialueiden muodostuminen, ohjaavat toimintaa. Parhaimmillaan ne ohjaavat kohti yhtenäisempiä käytäntöjä ja entistä vahvempaa lapsen oikeuksien toteutumista, mutta samalla myös luovat uhkakuvia isoista muutoksista sekä palveluiden heikentämisestä. Keskeisinä uudistuksina sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on ehdottanut, että sosiaalityö ja sosiaaliohjaus säädettäisiin ensisijaisiksi keinoiksi vastata asiakkaiden tuen tarpeisiin. Sosiaalihuollon palvelurakennetta selkeytettäisiin yhdistämällä päällekkäisiä palveluja ja sääntelyä kevennettäisiin. Sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain rajapintaa vahvistettaisiin siirtämällä lastensuojelun avohuollon tukitoimet ja jälkihuolto sosiaalihuoltolain alaisuuteen. Asiakasprosessia yksinkertaistettaisiin uudistamalla tuen tarpeen arviointia, asiakassuunnitelmaa ja omatyöntekijäjärjestelmää sekä keventämällä kirjaamisvelvoitteita. Lisäksi työryhmä esittää, että sosiaalityötä ja sosiaaliohjausta koskevista hallintopäätöksistä luovuttaisiin. (STM 2026.)
Lastensuojelun palvelujärjestelmään liittyvät haasteet jäsentyvät kolmeen kategoriaan. Haasteina ovat palvelujärjestelmän monimutkaisuus, pirstaleisuus sekä resurssiniukkuus. Haasteet ilmenevät inhimillisen, kokonaisvaltaisen ja suunnitelmallisen lastensuojelutyön tekemisessä sekä yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa. (Mänttäri-van der Kuip 2022.) Lastensuojelun palvelujärjestelmän rakenteelliset haasteet heijastuvat suoraan työn laatuun ja lapsen saamaan tukeen. Monimutkainen ja pirstaleinen palvelurakenne vaikeuttaa kokonaisuuden hallintaa ja hidastaa tuen oikea-aikaista kohdentumista. Resurssien niukkuus puolestaan lisää työntekijöiden kuormitusta ja kaventaa mahdollisuuksia toteuttaa lapsen tarpeisiin perustuvaa, pitkäjänteistä työskentelyä.
Haasteiden yhteisvaikutuksena lastensuojelutyö saattaa muuttua reaktiiviseksi ja yksittäisiin tilanteisiin keskittyväksi sen sijaan, että lapsen tilannetta voitaisiin tarkastella kokonaisuutena ja ennakoivasti. Tämä korostaa tarvetta selkeyttää palvelujen rakennetta, vahvistaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä sekä turvata riittävät resurssit, jotta lapsen etu voi toteutua kaikissa palvelujärjestelmän vaiheissa.
Yhteiskunnalliset muutokset – kuten talouspaineet, perheiden eriarvoistuminen ja mielenterveyden haasteiden lisääntyminen – heijastuvat suoraan lastensuojelutyöhön ja kiihdyttävät palveluiden uudistamisen tarvetta. Parhaimmillaan palveluiden murros tarkoittaa siirtymää kohti entistä varhaisempaa, osallistavampaa, digitaalisempaa ja moniammatillisempaa lastensuojelua. Kyse olisi palvelusta, jossa lapsen etu ja perheiden arjen tuki ovat keskiössä. Sosiaalisen kestävyyden kannalta tarkasteltuna yksi merkittävä osatekijä on ihmisen tarve tulla huomioiduksi ja sosiaalisesti tunnustetuksi (Hämäläinen 2021, 83). Tämä kehityskulku korostaakin tarvetta rakentaa palvelujärjestelmä, joka tunnistaa varhain haavoittuvuudet. Tavoitteena on myös, että vahvistetaan perheiden toimijuutta sekä mahdollistetaan institutionaalisesti johdonmukaiset, yhdenvertaiset ja oikea-aikaiset tukitoimet muuttuvassa yhteiskunnallisessa kontekstissa.
Nuoren osallisuus ja yhteistyön merkitys hyvinvoinnin tukemisessa
Nuorten hyvinvoinnin vahvistaminen on moninainen, eri ulottuvuuksia sisältävä asia. Parhaiten nuorten hyvinvointia tuetaan, kun eri toimijat tekevät yhteistyötä. Yhteistyöhön liittyy erilaisia näkökulmia kuten nuoren kuuleminen ja osallistaminen mukaan häntä koskeviin asioihin. Kyse ei siis ole vain nuoren kuulemisesta, vaan kuuntelemisesta ja mukaan ottamisesta, yhteistyöstä ja yhdessä tekemisestä. Pahimmillaan tilanteet, joissa nuori ei tule kuulluksi, eikä yhteistyö toimi, voivat johtaa nuoren syrjäytymiseen. Tällä hetkellä haasteina ovat puutteelliset keinot tunnistaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria sekä palvelukokonaisuuden pirstaloituneisuus (Leskelä ym. 2022, 14).
Lastensuojelussa samaan kokonaisuuteen kuuluvat palvelut ovat yleensä hajallaan eri toimijoilla. Käytännössä nuori saa tukea monesta eri paikasta, kuten koulusta, terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista, mutta kukaan ei koordinoi kokonaisuutta. Pahimmillaan nuori joutuu kertomaan saman tarinan eri viranomaisille, tapaamisia voi olla päällekkäin tai nuori voi jopa saada ristiriitaisia ohjeita. Tämä on johtanut puheeseen palveluiden tehottomuudesta ja kuormittavuudesta.
Yhteistyön lastensuojelun asiakkaan kanssa voisi kuvata olevan erityisen tärkeä ja herkkä prosessi, koska siihen liittyy molempien osalta mielikuvia ja odotuksia. Lisäksi aiemmat kokemukset voivat vahvasti vaikuttaa uusiinkin kohtaamisiin. Avun saamisessa tärkeää on, että nuori on itse tiedostanut ja hyväksynyt omat ongelmansa ja avun tarpeensa. Tämä on hankalaa, sillä häpeä leimaa avun hakemista sekä avun tarpeen tunnistamista. Yhtenä keinona ja edellytyksenä on asioiden avoin esille tuominen ja niistä keskusteleminen, jolloin aikuiset ottavat nuorelle tärkeät asiat vakavasti, eivätkä ohita niitä. (Majlander ym., 2023, 88.) On tärkeää, että nuori kokee läheiset aikuiset turvallisiksi ja olonsa hyväksytyksi heidän kanssaan.
Sosiaalisen kestävyyden vahvistuminen lastensuojelun murroksessa
Sosiaalisesti kestävän kehityksen toteutuminen tarkoittaa, että hyvinvoinnin edellytykset siirtyvät oikeudenmukaisesti sukupolvelta toiselle. Sen tavoitteena on kaventaa eriarvoisuutta hyvinvoinnissa, terveydessä ja osallisuudessa. Sosiaalisen kestävyyden keskeinen edellytys on resurssien ja toimintamahdollisuuksien tasapuolinen jakautuminen (Sosiaalisesti kestävä kehitys 2021). Tämä merkitsee käytännössä syrjäytymisen ehkäisemistä ja osallisuuden vahvistamista kaikille.
Lastensuojelu on siirtymässä rakenteellisessa ja toiminnallisessa murrosvaiheessa kohti ennaltaehkäisevää ja varhaiseen tukeen painottuvaa palvelumallia, jossa perhekeskusten sekä neuvolan, varhaiskasvatuksen ja koulun rooli lapsiperheiden hyvinvoinnin ensisijaisina tukirakenteina vahvistuu. Palveluiden integraatio tiivistyy, ja moniammatillinen yhteistyö muodostuu keskeiseksi mekanismiksi perheiden tilanteiden kokonaisvaltaisessa arvioinnissa ja tarpeenmukaisen tuen suunnittelussa. Kokonaisuudessaan kehityssuunta ilmentää siirtymää kohti varhaisempaa, osallistavampaa ja rakenteellisesti yhtenäisempää lastensuojelua, jossa lapsen oikeuksien toteutuminen, perheiden arjen tukeminen ja sosiaalisen kestävyyden vahvistaminen muodostavat keskeiset orientaatiopisteet.
Lähteet
Aalto, Elina & Isokuortti, Nanne 2019: Systeemisen lastensuojelun toimintamallin ydinelementit. Kuvaus asiakastason ydinelementeistä, tavoitteista ja toimintamekanismeista. Viitattu 26.02.2026. THL Työpaperi 33.
Eronen, Tuija 2012: Lastenkoti osana elämäntarinaa. Narratiivinen tutkimus lastenkodissa asuneiden kertomuksista. Tampereen yliopistopaino Oy – Juvenes Print. Tampere.
Hämäläinen, Juha 2021. Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta -lähtökohtia, suuntaviivoja, reunaehtoja. KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö. Julkaisu 41.
Korkiamäki, Riikka. & Turtiainen, Pirjo, & Vierula, Tarja. (2025). Sopivasti puhelias – Nuoren puhujana asemoituminen jälkihuollon siirtoneuvotteluissa. Janus Sosiaalipolitiikan Ja sosiaalityön Tutkimuksen Aikakauslehti, 33(4), 386–408. https://doi.org/10.30668/janus.146765
Leskelä, Riikka-Leena & Käsmä, Lauta & Jokiranta, Virve & Salonen, Neea & Valtakari, Mikko & Yli-Koski, Maria & Määttä, Mirja 2022: Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelurakenne, rahavirrat sekä seurannan haasteet. Eduskunnan talousvaliokunnan julkaisu 1/2022. Viitattu 16.03.2026. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelurakenne, rahavirrat sekä seurannan haasteet.
Majlander, Satu & Vihtari, Johanna & Kekkonen, Marjatta & Sankalahti, Katja & Turu, Petra & Rautiainen, Silja 2023: Lasten ja nuorten palveluiden yhdenvertainen saavutettavuus. Kansallisen lapsistrategian toimenpiteen 14 raportti. Viitattu 16.03.2026. Lasten ja nuorten palveluiden yhdenvertainen saavutettavuus.
Mänttäri-van der Kuip, Maija 2022. Palvelujärjestelmään liittyvät rakenteelliset haasteet ja työntekijöiden toimintamahdollisuudet julkisen sektorin lastensuojelutyössä. Janus Sosiaalipolitiikan Ja sosiaalityön Tutkimuksen Aikakauslehti, 30(1), 21-43. https://doi.org/10.30668/janus.107864
Sosiaalisesti kestävä kehitys 2021. Viitattu 25.03.2026 Sosiaalisesti kestävä kehitys – THL.
STM 2026. Sosiaalihuollon palvelu-uudistus. Työryhmän ehdotukset 2026. Viitattu 26.03.2026. Sosiaalihuollon palvelu-uudistus : Työryhmän ehdotukset 2026
THL 2025. Lastensuojelun käsikirja. Lastensuojelun palvelujärjestelmä. Viitattu 30.03.2026. Lastensuojelun palvelujärjestelmä – THL.
Asiasanat: sosiaalipalvelut, nuoret, lastensuojelu, jälkihuolto