Sari Mattinen, FM, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu
Anu Pruikkonen, HTT, koulutuspäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu
Korkeakoulun digitaalinen palveluympäristö on laajentunut vaiheittain, jopa hieman huomaamatta taustalla. Vuosien aikana käyttöön on tullut uusia järjestelmiä hakemiseen, opiskelun aloittamiseen, oppimiseen ja opettamiseen, viestintään, ohjaukseen, harjoitteluun, valmistumiseen ja alumnivaiheeseen. Samanaikaisesti nämä kytkeytyvät entistä tiiviimmin sekä toisiinsa että kansalliseen koulutuksen digitaaliseen ekosysteemiin. Tarkastelemme tätä kokonaisuutta oppijan ja korkeakoulun näkökulmasta.
Korkeakoulut palveluiden mahdollistajina
Perinteisesti korkeakoulujen palveluita on tarkasteltu organisaation näkökulmasta. Tällöin olennaista on, että kokonaisuus toimii tarkoituksenmukaisesti ja että jokainen järjestelmä hoitaa sille määritellyn tehtävän. Palvelut 2.0 -näkökulmassa painopiste siirtyy kuitenkin siihen, miten digitaalisten palveluiden kokonaisuus tukee oppijan asiointia, opiskelua ja oppimista. Oppija hahmottaa palveluita opintopolkunsa vaiheina ja oman tarpeenaan päästä eteenpäin, saada tietoa, tehdä oikeita valintoja, hoitaa velvoitteensa ja edetä opinnoissaan sujuvasti.
Palvelut 2.0 näkökulmaan kytkeytyy myös kasvava vaatimus digitaalisten palveluiden yhteentoimivuudesta (Euroopan komission koulutuksen ja kulttuurin pääosasto 2025; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019). Yhteentoimivuus ymmärretään helposti teknisenä asiana ja integraatioina, mutta se on myös semanttista, organisatorista ja lainsäädännöllistä yhteentoimivuutta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tieto järjestelmissä liikkuu sekä korkeakoulun että korkeakoulusektorin sisällä sujuvasti, samansisältöisenä ja että näihin liittyvät organisatoriset käytänteet ja oppijaan kohdentuvat lainsäädännölliset kysymykset ja tulkinnat ovat riittävän yhdenmukaisia. Oppijan näkökulmasta kyse on hyvin konkreettisesta asiasta kuten esimerkiksi siitä kulkeeko tieto palvelusta toiseen vai täytyykö sama asia ilmoittaa moneen paikkaan tai ovatko HOPSin tiedot, valinnat ja opintojen eteneminen johdonmukaisesti näkyvissä eri palveluissa? Tai esimerkiksi siitä, että korkeakoulujen välisessä ristiinopiskelussa tai tenttivierailuissa tulkinnat ja ohjeistukset kohtuullisista mukautuksista ovat samat kaikille.
Oppijan polku palveluiden keskiössä
Suunnitellessaan palveluita, korkeakoulun tulee huomioida kukin digitaalinen palvelu osana kokonaisuutta, ei pelkästään yksittäisen palvelun näkökulmasta. Tämä jää usein liian vähälle huomiolle. Oppijan käyttämiä digitaalisia palveluita on lukuisia (Kuvio 1.). Jokainen palvelu tulee määritellä kunkin loppukäyttäjän tarpeen mukaisesti, kokonaisuus huomioiden.
Kuvio 1. Otos ammattikorkeakouluopiskelijan opiskeluun ja asiointiin liittyvistä digitaalisista palveluista.
Oppijan polku alkaa jo ennen opiskeluoikeuden alkamista. Usein ensimmäinen kontakti korkeakouluopintoihin on koulutuksen tai opintokokonaisuuden kuvausteksti esimerkiksi Opintopolussa tai korkeakoulun www-sivuilla. Hakuvaiheessa keskeistä on, että koulutuksesta on saatavilla ymmärrettävää, ajantasaista ja helposti löydettävää tietoa sekä selkeät ohjeet hakemiseen tai ilmoittautumiseen. Digitaalinen palvelu toimii tässä vaiheessa samanaikaisesti tiedonvälityksen, viestinnän, neuvonnan ja ohjauksen välineenä. Palvelu ei ole pelkkä tekninen kanava, vaan olennainen osa muodostuvaa opiskelijakokemusta. Hajallaan oleva tieto, vaikeaselkoinen kieli tai pirstaleinen ohjeistus nostavat kynnystä hakea tai ilmoittautua ja heikentävät hakijan päätöksenteon edellytyksiä. Tämä samainen tieto toimii yhä useammin myös erilaisten tekoälypohjaisten ohjauspalveluiden tietolähteenä, vaikuttaen esimerkiksi sen antamien suositusten ja ohjeiden laatuun. Digitaalisen palveluympäristön laajentuminen kasvattaakin vaatimuksia datan laadulle, ja laatuvaatimukset ulottuvat syvälle korkeakoulun ytimeen, opetussuunnitelmiin (Pruikkonen 2026).
Opintojen alkuvaiheessa oppijan näkökulmasta korostuvat tunnukset ja käyttöoikeudet mm. korkeakoulun opintohallinnon järjestelmään, kuten Peppi ja opinnoissa käytettäviin oppimisympäristöihin, esimerkiksi Moodle ja korkeakoulujen yhteinen sähköinen tenttijärjestelmä Exam. Alkuvaiheessa luodaan perusta opintoihin orientaation, opiskelun käytäntöjen sekä ensimmäisten korkeakouluyhteisöön kontaktien myötä. Korkeakouluyhteisöön voi kiinnittyä esimerkiksi FrendiePro-palvelun kautta. Aloitusvaiheessa oppija kohtaa suuren määrän uutta tietoa ja palveluja, joiden käytön hänen oletetaan opittavan nopeasti. Näitä palveluita on mm. Tuudo, joka toimii opiskelijan digitaalisena työkalupakkina, kooten opinnot, arjen palvelut, edut ja työmahdollisuudet samaan paikkaan. Opintojen aloituksen onnistumiseen vaikuttaa perehdytyksen lisäksi se, että palveluiden kokonaisuus on muotoiltu siten, että oppijan on helppo hahmottaa, mistä aloittaa, mikä tieto on olennaista ja mistä saa tukea silloin, kun eteneminen ei ole selvää.
Opintojen aikana lukuisat digitaaliset palvelut muodostuvat osaksi opiskelijan arkea (Kuvio 1.). Opiskelija käyttää rinnakkain useita verkko-oppimisympäristöjä, opintohallinnon palveluja, viestintäkanavia, ajanvarauksia, palautus- ja arviointijärjestelmiä sekä erilaisia hyvinvoinnin ja ohjauksen palveluja. Tässä vaiheessa palveluiden toimivuutta määrittää erityisesti se, kuinka sujuvasti ja tarkoituksenmukaisesti ne tukevat opiskelun arkea ja kuinka vähän ne kuormittavat opiskelijaa. Keskeistä on, että opintoihin liittyvä tieto, tehtävät, aikataulut ja ilmoitukset ovat saatavilla oikea-aikaisesti ja ymmärrettävässä muodossa. Lukuvuonna 2025–2026 Lapin ammattikorkeakoulussa on meneillään Annie-tukibotin pilotti. Alustavien tuloksien perusteella valikoidussa pilottiryhmässä (n=1033) tukibotille vastanneista opiskelijoista 37 prosenttia ilmoitti tuen tarpeen aiheeksi opiskeluvälineet ja –materiaalit. Tarkasteltaessa tarkemmin tukipyyntöjen aiheita, eniten tarpeita osoittautui olevan teemassa tekniikka ja tunnukset. Digitaalisten palveluiden käytön sujuvuus opiskelun ja opintojen näkökulmasta on varsin merkityksellinen.
Opiskelijan ohjaus on keskeinen osa oppijan polkua kaikissa vaiheissa. Ohjaus toteutuu edelleen merkittävältä osin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, mutta digitaalinen ympäristö on yhä suurempi osa ohjausta. Järjestelmät ohjaavat opiskelijaa jatkuvasti esimerkiksi muistutusten, valintojen, opintotietojen ja viestien kautta sekä rakentavat käsitystä opintojen etenemisestä. Tämän vuoksi on olennaista arvioida, tukeeko digitaalinen palveluympäristö opiskelijan toimijuutta ja päätöksentekoa vai kuormittaako se opiskelijaa esimerkiksi automaattimuistutuksillaan. Parhaimmillaan digitaalinen ohjaus on ennakoivaa, oikea-aikaista ja tilannesidonnaista sekä tukee opiskelijaa erityisesti siirtymävaiheissa, jolloin palvelukokonaisuuden toimivuus korostuu. Hyvin toimiessaan se myös vapauttaa inhimillisiä voimavaroja siihen tärkeimpään, ihmisten väliseen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen.
Palvelut 2.0 -ajattelussa oppijan asiointi- ja opiskelupolkua tarkastellaan kokonaisuutena hakemisesta alumnivaiheeseen ja jatkuvaan oppimiseen saakka. Tavoitteena on, että taustalla olevista useista järjestelmistä ja toimijoista huolimatta oppijalle muodostuu yhtenäinen, selkeä ja johdonmukainen palvelukokemus.
Yhteensovittamisen haastava yhtälö
Korkeakouluilla on eittämättä edelleen tekemistä oman digitaalisen palveluympäristönsä oppijalähtöisyyden kanssa. Samanaikaisesti korkeakouluja ohjataan kohti tiivistyvää yhteistyötä ja kansallisesti tarjottavien digitaalisten palveluiden määrä on kasvussa. Tämä tarkoittaa oppijalle yhä useammin sitä, että hän asioi ja opiskelee yhä useammin kansallisessa digitaalisessa palveluekosysteemissä, jossa palveluita tuottavat useat eri toimijat ja korkeakoulut. Oppijan näkökulmasta nämä palvelut muodostavat yhden kokonaisuuden organisaatiorajoista riippumatta.
Samanaikaisesti korkeakouluopiskelijat ovat yhä heterogeenisempi joukko odotuksineen, osaamisineen ja valmiuksineen. Onko erilaistuvien tarpeiden ja digitaalisten palveluiden yhteentoimivuuden yhtälö mahdoton ratkaistavaksi? Toisaalta voi olettaa, että korkeakoulujen välinen yhteistyö takaa leveämmät hartiat esimerkiksi digitaalisten palveluiden saavutettavuuden takaamiseksi. Samalla yhteentoimivuuden vaatimus luo painetta tehdä korkeakouluissa asioista yhä enemmän samalla, yhteentoimivalla, tavalla. Korkeakoulutuksen viitearkkitehtuuri (OPI 3.0), jossa kuvataan korkeakoulujen palvelut ja prosessit on päivitetty tukemaan yhteentoimivuutta. Tämä osaltaan haastaa sekä korkeakoulujen että sen yksittäisten toimijoiden autonomiaa. Oman lisänsä tähän yhtälöön tuo tekoälyn oppijalle tarjoamat mahdollisuudet rakentaa oma henkilökohtainen oppimisympäristö sekä omiin tarpeisiin räätälöityjä oppimisen ja opiskelun ohjauspalveluita.
Sekä oppijan että korkeakoulujen tarpeisiin vastaavan digitaalisen palvelukokonaisuuden luominen edellyttää useiden näkökulmien yhtäaikaista huomiointia. Tätä yhteiskehittämistä on tehty muutamien viime vuosien aikana esimerkiksi korkeakoulujen yhteisessä Digivisio2030-kehittämishankkeessa, jossa oppijoiden näkökulma on ollut aiempaa vahvemmin läsnä. Toimivien, kaikkien osapuolien tarpeita tyydyttävien palveluiden kehittäminen edellyttää jatkossakin laajaa yhteiskehittämistä. Keskeistä on myös se, että miten tätä kansallisella tasolla ohjataan. Tällä hetkellä korkeakoulutuksen digitalisaatiokehityksen kansallinen ohjausmalli on varsin monitasoinen ja –tahoinen (Korhonen 2026a), keskeistä on löytää suomalaiselle korkeakoulukoulujärjestelmälle sopiva ohjausmalli (Korhonen 2026b). Keskeistä sekä kansallisessa että paikallisessa digitaalisten palveluiden uudistamisessa on pitää mielessä, että digitaaliset palvelut 2.0 ei ole yksittäinen hanke tai korkeakoulujen järjestelmäuudistus, vaan laajempi muutos toimintatavoissa. Tavoitteena on rakentaa oppijalähtöinen ja sujuva digitaalinen palvelukokonaisuus.
Lähteet
CSC/Eduuni-wiki. 2026. Korkeakoulutuksen viitearkkitehtuuri (OPI) versio 3.0. Viitattu 13.4.2026. Korkeakoulutuksen viitearkkitehtuuri (OPI) versio 3.0 – Koulutus- ja opetusyhteistyö – Eduuni-wiki
Directorate-General for Education, Youth, Sport and Culture. 2025. European higher education interoperability framework. Publications Office of the European Union. DOI: 10.2766/5588498. Viitattu 12.4.2026.
Korhonen, J. 2026a. Korkeakoulutuksen muutos, digitalisaatio ja ohjaus. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 12.4.2026. 51807d92-2b24-114c-b26b-931b3630d4e5
Korhonen, J. 2026b. Korhonen, J. 2026. Korkeakoulutuksen digitalisaation ohjaus murroksen maailmassa. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 12.4.2026. 6b004fd7-ae4c-bfed-f459-f70e8a30d529
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2019. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle: Vision tiekartta. Viitattu 12.4.2026. Korkeakoulutus+ja+tutkimus+2030-luvulle+VISION+TIEKARTTA_V2.pdf
Pruikkonen, A. 2026. Osaamisen kuvaustieto jatkuvan oppimisen digitaalisessa palveluekosysteemissä. UAS Journal 1/2026. Viitattu 12.4.2026. Osaamisen kuvaustieto jatkuvan oppimisen digitaalisessa palveluekosysteemissä – UAS Journal
Asiasanat: ohjaus, opiskelu, digitaalisuus, palvelut