Anu Harju-Myllyaho, YTM, Restonomi YAMK, TKI-Päällikkö, Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
Mitä tulee mieleesi, kun kuulet sanan palvelu? Palvelu-sanan historia juontanee palvella-sanaan, tarkoittaen asian tai asioiden tekemistä jonkun puolesta, mutta tämän päivän puheessa se saa monia merkityksiä riippuen sosiaalisesta ja materiaalisesta kontekstistaan. Palvelu 2.0 viittaisi puolestaan palvelun seuraavaan versioon, joka on jollakin tavalla uudistettu, erilainen tai parempi.
Tässä Lumen-verkkolehden teemanumerossa tarkastellaan palveluja ja niiden muutosta. Eri aloille suuntaavat artikkelit käsittelevät sekä yksityisten että julkisten palvelujen näkökulmia, teollisuutta, kuluttajuutta, sekä laajemmin palvelujen tuottamiseen liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä ja toimintaympäristön muutoksia. Millaisen kuvan Palvelut 2.0 -numero maalaa tulevaisuuden palveluista? Ovatko ne kenties isompia, nopeampia tai parempia?
Artikkelien teemojen taustalla vaikuttavat poikkeuksetta yhteiskuntaa muovaavat muutosvoimat (esim. Dufva ym. 2026). Globaalit megatrendit, kuten ilmastonmuutos ja väestökehitys, tai yllättävät kriisit aiheuttavat epävarmoja näkymiä, murroksessa olevia toimialoja. Dufvan ym. (2006) mukaan megatrendit auttavat hahmottamaan kuvaa tulevaisuudesta: muutoksista, epävarmuuksista ja mahdollisuuksista. Heidän mukaansa on tärkeää ymmärtää haasteita kokonaiskuvassa, ymmärtäen kuitenkin, ettei kaikkea voi ratkaista kerralla. (Dufva ym. 2006, 10.) Murroksessa piilee huolen ohella potentiaalia. Rohkeus ja innovatiivisuus, uudet ideat ja tuoreet toimintatavat saavat yhtäältä tilaa, ja toisaalta murtavat olemassa olevia, ehkä lukkiutuneitakin ajattelutapoja. Myös Dufva ym. (2026, 11) korostavat mahdollisuuksien tunnistamisen tärkeyttä, todeten, että muutosajassa yksittäisillä ratkaisuilla rakennetaan uutta järjestelmää. He korostavat monien näkökulmien tärkeyttä. Tämä Lumen-lehden numero on hyvä esimerkki erilaisten näkökulmien ja ratkaisujen rikastamasta kokonaiskuvasta.
Luonnon ja ympäristön säilyttäminen ja korjaaminen ovat lähtökohtana monessa artikkelissa. Luonto on uudistavan majoituspalvelun peruslähtökohta, toteaa Sanna-Mari Renfors. Matkailun lisäksi monilla muillakin aloilla on nähty tärkeänä: ympäristöä säästävien tuotantotapojen, luontolähtöisten menetelmien hyödyntäminen ja niiden hyvinvointivaikutukset ovat tulleet osaksi muun muassa terveydenhoidon, sosiaalialan ja rakentamisen kenttää. Ville Airas ja Hanna Mäkitalo tarkastelevat artikkeleissaan näkökulmia teollisen rakentamisen kestävyyteen. Heidän artikkeleissaan nousevat esille perinteisen ajattelun rinnalle uudet tekemisen tavat.
Ekologisten arvojen ohella palveluissa on alkanut korostua myös sosiaaliset kestävyyden ulottuvuudet. Anne Puro sekä Johanna Majala ja Merja Hjulberg nostavat esille luonnon vaikutuksia työikäisten aivoterveyteen ja ikääntyvien hyvinvointiin. Luontoarvot ja oikeus nauttia luonnon tarjoamista elämyksistä tulevat esille useiden artikkelien keskeisinä arvoina. Esteettömän matkailun nykytilaa avaavassa artikkelissaan Jenny Janhunen toteaa luonnon olevan yksi esteetöntä Lapin matkailua haastavista elementeistä. Luonnolla, johon kaikki kuulumme, on myös itseisarvo. Artikkeleissa tulee näkyväksi tulevaisuuden palvelujen tuottamisen ja toimintaympäristön systeemisyys, joissa kietoutuvat yhteen luonnon ja yksilön tarpeet. Luonto toimii hyvinvoinnin lähteenä niin työikäisille kuin ikääntyneille ja nuorille.
Jonna Löf ja Johanna Sirviö tarkastelevat opiskelijan ohjausta nostaen esille kriittisiä näkökulmia, jotka ovat vahvasti ajassa. Julman optimismin käsitteen avulla he avaavat yksilön näkökulmasta sitä, miten ajattelu- ja puhetavat vaikuttavat nuorten jaksamiseen ja pystyvyyden tunteeseen. Lasten ja nuorten palvelujen murrosta ilmentää myös Johanna Majalan lasten suojelun muutosta kuvaava artikkeli, jossa Majala korostaa nuorten aitoa osallisuutta palveluiden kehittämisessä. Osallisuuden edistäminen kaikenikäisille vaatii laajoja näkökulmia, mutta myös yksityiskohtiin pureutumista. Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuutta Lapissa ovat tarkastelleet Leena Viinamäki, Sirpa Kaukiainen ja Outi Mikkola, joiden mukaan yksilöllisten tilanteiden huomiointi on tärkeää palveluita kehitettäessä. Samoilla linjoilla on Sirpa Kokkonen, joka puheenvuorossaan pohtii, keille palveluja kehitetään. Digitalisaation teemassa Anu Pruikkonen ja Sari Mattinen tarkastelevat opiskelijoiden digitaalista palveluympäristöä. Palvelujen digitaalisen saavutettavuuden kysymyksen eivät koske siis pelkästään ikääntyviä.
Tulevaisuuden palvelujen kehittämisessä kriittinen ajattelu, toisella tavalla tekemisen kulttuuri. Tätä kuvastaa kasvava kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin, yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen yrittäjyyteen ja innovaatioihin. Teemoja tuovat esille Eeva Erkinjuntti ym. omassa opiskelijarajapintaan keskittyvässä ja Marko Palmgren ym. omassa yhteiskunnallisia innovaatioita käsittelevässä artikkelissaan. Anne Tolvasen kirjoittama artikkeli täydentää näitä tuoreita yrittäjyyden näkökulmia kuvaamalla opiskelijoiden ja yritysten yhteistyön mahdollisuuksia.
Palveluihin kohdistuu yhä enemmän odotuksia niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla, elämyksissä ja hyvinvointipalveluissa ja asumisen ja rakentamisen palveluissa. Esimerkiksi Lapissa matkailun kasvu on ollut koronavuosien jälkeen huimaa (esim. Visitory 2025; Lapin luotsi 2026). Tämä luo painetta matkailupalvelujen laadun kehittämiselle, työntekijöiden hyvinvoinnin varmistamiselle, mutta myös lappilaisten hyvinvointipalvelujen ja terveyspalvelujen järjestämiseen ihmisten määrän lisääntyessä alueella sesongin aikana (Yle 2025). Myös asuntopulan on katsottu kytkeytyvän kiihtyneeseen matkailun kasvuun erityisesti Rovaniemellä (Rosengren, Haanpää & Hakkarainen 2026). Kiihtyminen haastaa matkailun sosiaalista hyväksyttävyyttä silloin, jos se alkaa tuottaa lieveilmiöitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti paikalliseen arkeen ja asukkaiden hyvinvointiin ja osallisuuteen.
Osallisuuteen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä niin julkisissa kuin yksityisissä palveluissa. Käyttäjälähtöisyys ja asiakasymmärryksen lisääminen ovat olennainen osa osallisuuden kehittämistä. Kuulematta jättäminen tai pintapuolinen osallistaminen eivät välttämättä lisää osallisuuden kokemusta (esim. Haanpää, Hakkarainen & Harju-Myllyaho 2024). Digitaalisissa ympäristöissä fyysisten ja digitaalisten kokemusten yhdistyminen fygitaalisiksi kokemuksiksi kertoo murroksesta, joka on hyvä ottaa huomioon palveluja kehitettäessä, olivatpa ne elämyspalveluja ja vieraanvaraisuutta, joita ovat kuvanneet esimerkiksi Hannivaara ja kumppanit (2024) tai hyvinvointipalveluja, joita Milla Immonen ja Hanna Kurkinen kuvaavat tässä Lumen-lehden numerossa olevassa artikkelissaan (Hannivaara, Haanpää & Miettinen 2024).
Elisa Maljamäki käsittelee tämän numeron artikkelissaan esille varautumisen ja riskienhallinnan teemaa organisaatioissa. Hänen mukaansa on tärkeää tarkastella riskejä ympäristöllisistä ja sosiaalisista ja hallinnollisista ulottuvuuksista käsin. Maljamäki liittää riskienhallinnan ennakoinnin teemaan. On tärkeää kysyä, ”Mitä jos?”
Euroopan unionin tasolla osallisuuden ja rakennetun ympäristön näkökulmat kulminoituvat New European Bauhaus -aloitteeseen (NEB), jossa kolmantena elementtinä osallisuuden ja kestävyyden lisäksi on tunnistettu esteettisyys. (NEB 2026.) Lappilaisessa kontekstissa tähän voisi lisätä vielä elämyksellisyyden. Tulevaisuuden palveluja, versiota 2.0 pohdittaessa NEB kehystää tulevaisuuden palvelujen tuottamiselle näkökulmia, joiden huomiointi kokonaisvaltaisesti parantaa palvelujen laatua, saavutettavuutta ja houkuttavuutta.
Tätä numeroa ja sen artikkeleja läpileikkaavat vastuullisuuden, kestävyyden ja uudistavuuden ajatukset. Vastuullisuuteen liittyvät vastuu luonnosta ja ympäristöstä, vastuu yhteisöistä ja yksilöistä. Vastuullisuus koskettaa myös digitaalisia ympäristöjä ja palveluja. Artikkeleita lukiessa syntyy ajatus tulevaisuuden palvelujen reunaehdoista. Ne vaativat ennakointia ja epävarmuuden sietoa sekä muutoksiin varautumista. Ne vaativat myös rohkeaa eteenpäin katsomista ja sopeutumista. Loppujen lopuksi kysymys on siitä, miten saamme luotua palveluja ja kykyä vastata tulevaisuuden haasteisiin vaarantamatta tulevaisuuden sukupolvien mahdollisuutta tehdä samoin. Keiden ääni tulevaisuuden palveluissa kuuluu? Ehkäpä luonnon? Lasten ja nuorten? Ikääntyvien ja tukea tarvitsevien? Asukkaiden ja yhteisöjen? Vieraileva kolumnistimme kysyy, uskallammeko. Minusta tuntuu, että uskallamme.
Lähteet
Difva, M., Kiiski-Kataja, E. & Lähdemäki-Pekkinen, J. (2026). Megatrendit 2026. Kohti uutta yhteiskuntasopimusta. Sitran selvityksiä 251. Haettu 16.4.2026 osoitteesta https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2026/
Hanni-Vaara, P., Haanpää, M., & Miettinen, S. (2024) Designing New Phygital Service Experiences for Hospitality, Teoksessa Gray, C., Ciliotta Chehade, E., Hekkert, P., Forlano, L., Ciuccarelli, P., Lloyd, P. (toim.), DRS2024: Boston, 23–28 June, Boston, USA. https://doi.org/10.21606/drs.2024.1345
Lapin luotsi (2026). Lapin suhdannekatsaus. Haettu 17.4.2026 osoitteesta http://lapinluotsi.fi/lapin-nakymia/elinkeinojen-nakymia/lapin-suhdannekatsaus-2/
Rosengren, K., Hakkarainen, M. & Haanpää, M. (2026). Politiikkasuositus. Matkailun kiihdyttämän asumisen kriisin hallinta Rovaniemellä. Haettu 17.4.2026 osoitteesta https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/67079/978-952-337-540-6.pdf?sequence=1
Visitory (2025). Lähes joka neljäs Suomessa talvikaudella vietetty yö vietetään Lapissa. Haettu 17.4.2026 osoitteesta https://www.insights.visitory.io/fi/post/l%C3%A4hes-joka-nelj%C3%A4s-suomessa-talvikaudella-vietetty-y%C3%B6-vietet%C3%A4%C3%A4n-lapissa
YLE (2025). Tieltä suistuvat turistit työllistävät Lapin pelastuslaitosta ja viimein se aiotaan huomioida myös rahoituksessa. Haettu 17.4.2026 osoitteesta https://yle.fi/a/74-20140198#:~:text=Matkailun%20aiheuttamaa%20kuormitusta%20ei%20hyvinvointialueiden%20rahoituslaissa%20ole%20aiemmin%20noteerattu%20mitenk%C3%A4%C3%A4n
Asiasanat: (ennakointi, riskienhallinta, vastuullisuus)