Porotalous on voimakkaasti säädelty elinkeino, jossa poromäärät määritetään asetuksilla, ja lihantuotantoa ohjaa vahvasti lainsäädäntö. On todettu, että vastuullisuus alkaa siitä, mihin lainsäädäntö loppuu. Yksittäisillä poroteurastamoilla onkin tehty kestävyyttä edistäviä kokeiluita.
Porossa on monenlaisia hyödyntämismahdollisuuksia, esimerkiksi elintarvike-, käsityö- tai eläinrehutuotteissa.
Porontalja on merkittävä teurastuksen sivutuote. Vaikka käyttötapoja on monia, on porontaljojen myynti ollut viime vuosina haasteellista. Pahimmillaan taljoja on päätynyt jopa teurasjätteeksi. Porontaljat on saatava nykyistä paremmin hyötykäyttöön.
DIT4BEARs-hankkeessa tehtiin poronhoitajille kysely, jolla selvitettiin heidän näkemyksiään ja suhtautumistaan liikenneturvallisuutta edistävään toimintaan porojen paikannuksen avulla. Paikannuslaitteiden kattavampaan käyttöön ja myös sijaintidatan jakamiseen suhtaudutaan myönteisesti.
Nykypäivän matkailijaa kiinnostavat pienet ja erikoiset kohteet. Tämä elvyttää matkailupotentiaalia myös poro- ja kotieläintiloilla harvaan asutuilla alueilla. Kartoituskäynnit lappilaisilla tiloilla toivat esille niillä piileviä mahdollisuuksia.
Jos poronomistaja on tuotannon lisäksi osallisena myös taljan myynti- ja markkinointiketjussa, saa hän luonnollisesti myös suurimman hyödyn taljan arvonnoususta. Koko tuotanto- ja myyntiketjusta vastaaminen vaatii kuitenkin runsaasti resursseja.
Sivutuotteiden hyödyntäminen vaikuttaa positiivisesti hiilikädenjälkeen, jolla puolestaan saadaan pienennettyä varsinaisen päätuotteen eli poronlihan hiilijalanjälkeä.
Sivutuotteiden käsittelyyn on olemassa kaupallisia laitteita, mutta ne on mitoitettu huomattavasti suuremman mittakaavan toimintaan kuin mitä meillä täällä Lapissa tehdään.
Lannoitteiden hinnat ja saatavuus ovat vaihdelleet jyrkästi yhteiskunnallisten muutosten myötä. Hevosenlanta on jo pitkään ollut tunnistettu monikäyttöinen hyödyke aina lämmöntuotannosta lannoitukseen. Usein haasteena hyödyntämisessä on kuitenkin ollut byrokratia, teknologia, logistiikka ja toimijoiden eri intressit.
Poroteurastamolla syntyy lihantuotannon ohessa kilomääräisesti lähes yhtä paljon sivutuotteita eli kaikkea muuta kuin syötävänä hyödynnettävää. Sallassa aiemmin jätekustannuksia aiheuttanut materiaali onkin nyt rahanarvoista raaka-ainetta.
Suurin este poron sivutuotteiden hyödyntämiselle on niiden talteenottomenetelmien ja laitteistojen puute. PoSiHIILI -hankkeessa on kehitetty talteenoton vaatimaa teknologiaa.
Poronhoito on vanhin edelleen elinvoimaisista pohjoisen elinkeinoista. Poronhoitotyön osaamiseen kuuluu paljon hiljaista tietoa, jota opitaan, kun lapset kasvavat poronhoitotöissä ja vanhimmat osallistuvat töihin niin kauan kuin toimintakykyä riittää. Poronhoitajankin kohdalla kyse on kuitenkin ammatista, ja ammattitaitovaatimukset muuttuvat.
Porotalouden tulonmuodostumisen perusta ovat lihanmyynnistä saatavat tulot. Poroteurastuksessa syntyvät sivutuotteet eli kaikki lihan ohella porosta saatavat materiaalit tuovat mahdollisuuden lisäansioihin. Taljat rahaksi -hankkeessa poronomistajia aktivoidaan raakataljojen jalostamiseen.
Virtual Slaughterhouse is a new innovation. This learning environment can easily be adapted internationally for the slaughter of other animals, for example, sheep.
Suomessa tuotantoeläimillä pitää olla tietyt olosuhteet, jotka määritellään eläinsuojelulaissa. Laissa ei kuitenkaan ole suoraan matkailukäytössä olevia eläimiä koskevia määräyksiä, vaan käytännöt ovat tulkinnanvaraisia. Eläinten hyvinvointi on myös eettisesti tärkeää, ja lisäkoulutuksen avulla varmistamme, että eläinlähtöinen toimintamalli toteutuu matkailualalla Lapissa.
Poronhoitajat ovat tottuneet elämään luonnon ehdoilla ja mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin. Työntekotavat muuttuvat, mutta tiivis työyhteisö on edelleen olennainen osa poronhoitoa ja ilman sitä elinkeinon harjoittaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Poronhoitajat ovat motivoituneita etsimään uusia toimintatapoja yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi ja sen vahvistamiseksi.
Kuluttajat eivät halua ostaa kierrätysravinteilla kasvatettua ruokaa. Asenneilmapiirin vuoksi vain alle puolet puhdistamolietteistä päätyy pelloille. Jotta ravinteet saadaan pystymään kierrossa mahdollisimman pitkään ja siten ruuantuotannosta tulee kestävämpää, täytyy kuluttajien tietoisuutta ravinneasioista parantaa.
Ei, nyt ei ole kyse öljystä vaan hevosenlannasta. Hevosenlanta on erinomainen maanparannusaine, se parantaa maan biologista aktiivisuutta ja maan rakennetta sekä korvaa poistuvaa humusta. Hevosenlannalla on myös muita kaupallisia käyttökohteita.
Yksi hevonen tuottaa päivässä noin parikymmentä kiloa lantaa. Sitä kertyy vuodessa iso kasa, jota oikeastaan kukaan ei halua tai osaa hyödyntää. Suomen mittakaavassa noin 75 000 hevosen tuottama lantakasa on jo pienen vaaran kokoinen. Tämä pistää miettimään.
Mitä tehostetumpaa eläintuotanto ihmisen rajoittamissa olosuhteissa on, sitä pienemmät mahdollisuudet eläimellä on toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan. On vaikea kuvitella hyötyeläintä, joka voisi toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan paremmin kuin poro.
Elokuussa 2020 porotilamatkailuyrittäjät kokoontuivat kolmeen työpajaan ideoimaan uusia porotilamatkailuotteita suomalaisen asiakkaan tarpeisiin.
Matkailijat ovat yhä kiinnostuneempia ja tietoisempia myös eläinten hyvinvointiin liittyvistä ongelmista. Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää sekä itse eläimen että liiketoiminnan kannattavuuden näkökulmasta.