Virtuaalitodellisuus kivunhoidossa ja kuntoutuksessa, droonit, hoivarobotit ja tekoäly tulevat hoitotyöhön. Sairaanhoitajan perustehtävä on edelleen väestön terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy ja hoito, eikä kohtaamista ja kohdatuksi tulemista voida korvata kokonaan digitaalisilla välineillä. Digitalisuutta ja teknologiaa voidaan kuitenkin käyttää apuna.
Niin ikävä asia kuin koronavirusepidemia onkin, on se aloittanut uuden digitalisaation aikakauden myös terveydenhuollossa. Nyt viimeistään on syytä pohtia, miten hyödyntää vaikkapa etähoitoa tai robotiikkaa. Töiden uudelleen organisointi voisi mahdollistaa resurssien keskittämistä niin, että kaikille voitaisiin turvata riittävä tarpeen vaatima hoito.
Nuoretkin tarvitsevat tukea ja ohjausta digitaalisten taitojensa kehittämiseen. Yli 15-vuotiaiden nuorten kanssa työskentelevät merilappilaiset ammattilaiset pitävät suurimpana huolen aiheena nuorten psyykkisiä ongelmia ja haasteita tunnetaidoissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Tietoverkkoon on mahdollista luoda simulaatio-oppimisympäristöjä, jotka tarjoavat oppimisalustan simulaation kaikkien vaiheiden toteuttamiseen ja jossa todelliset ihmiset operoivat todellisissa järjestelmissä. Ensimmäisten joukossa kokeiltiin opintojaksoa, jossa simuloitiin psykiatrisen potilaan tulohaastattelu.
Myönteinen ja motivoitunut ilmapiiri sekä tasa-arvoinen kohtelu ovat avaimia sairaanhoitajaopiskelijan myönteiseen kokemukseen ammattitaitoa edistävästä harjoittelusta. Opiskelijan aktiivisuutta ja asennetta voidaan vahvistaa ennakkoon.
Uuden mallin myötä opiskelijoiden odotetaan saavuttavan vaadittavan lääkelaskennan substanssiosaamisen erilaisten ohjauksellisten menetelmien avulla. Malli mahdollistaa opiskelijan saavuttaman, kuhunkin substanssialueeseen liittyvän lääkelaskennan osaamisen tunnistamisen, varmistamisen ja tunnustamisen.
Lumen-lehden tämän numeron teemana ovat kehittyvät hyvinvointipalvelut. Hyvinvoinnin tekijöitä käsitellään artikkeleissa laajasti ja monitieteisesti. Tervetuloa lukijaksi!
In English
Digitalisaation avulla sosiaali- ja terveyspalveluja voidaan tuottaa uusilla tavoilla ja aiempaa tehokkaammin. Digitalisaation integroiminen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu- ja hoitoprosesseihin vaatii hoitohenkilökunnalta uudenlaista ajattelua ja osaamista.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkoistaminen on viime vuosina lisääntynyt. On ongelmallista, että samalla julkisen vallan käyttöön liittyviä viranomaistehtäviä on siirtynyt yksityisille palveluntuottajille. Monituottajarakenteessa on tärkeää tunnistaa, mitkä tehtävät sisältävät julkista valtaa ja kuuluvat näin viranomaisen tehtäviin.
Welfare mix tarkoittaa hyvinvointipalvelujen monituottajuutta. Palveluja tuottavat julkinen, yksityinen ja järjestösektori (3. sektori) sekä uusimpana epävirallinen, 4. sektori. Se edellyttää kokonaisvaltaista osaamista hyvinvointipalvelujärjestelmistä ja kustannusvaikuttavuudesta.
Hyvinvointipalveluja moititaan julkisessa keskustelussa heikkolaatuisiksi. Työntekijöitä ei ole riittävästi eikä osaaminenkaan ole aina riittävän laadukasta. Mitä palveluosaaminen on hyvinvointialalla ja miten sitä on hyvä kehittää?
Kotihoidossa työskentelevät ammattilaiset tarvitsevat tukea uusien teknologisten ratkaisujen ja tietojärjestelmien hallintaan. Henkilöstön teknologiaosaaminen kuitenkin kehittyy ajan kanssa täydennyskoulutuksen ja uuden sukupolven myötä.
Ikääntyneille suunnattujen palveluiden lähtökohtana on mahdollistaa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky, itsenäinen ja mielekäs elämä, oma aktiivisuus ja toimijuus sekä osallisuus ja voimavarat. Ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutuksessa osaamishaasteisiin vastataan koulutuksella ja kehittämishankkeilla.
Hyvinvointia ja turvallisuutta tuottavat instituutiot muodostavat keskeisen reunaehdon kansalaisten turvallisuustunteelle ja -luottamukselle. Lapin maakuntaa luonnehtivat harvaan asuttu maaseutu, pitkät asiointimatkat, väestön keskittyminen kasvukeskuksiin, demografisesti valikoiva muuttoliike sekä kolmen valtakunnan raja.
Juuri nyt vaikuttaa siltä, että työllisyyspalvelujen käytännön toteuttamisessa on mahdollisesti liikaa luotettu asiakkaan itseohjautuvuuteen sekä mahdollisuuksiin, halukkuuteen hyödyntää tietoteknisiä sovelluksia. Työnhakijat edustavat hyvin monenlaisia ihmisiä, joten tarvitaan myös monenlaisia palveluja työnhakuprosessien tehostamiseksi.
Luonto on ihmettelemisympäristö, jossa elämykset ja kokemukset ovat usein voimakkaampia kuin sisätiloissa. Kun toiminta on tavoitteellista, on helpompi nähdä kuntoutumista edistäviä mahdollisuuksia ja tehdä havaintoja osallistujien toiminnasta.
Ammattikorkeakouluilla oli pitkään yhteinen halu kehittää valtakunnallinen arviointimenetelmä yleissairaanhoitajan ammatillisen perusosaamisen arviointiin. Työ on nyt käynnistynyt OKM:n erillisrahoituksella.
Opiskelijan rooli on vaihtunut passiivisesta vastaanottajasta kohti innovatiivista osallistujaa ja itsenäistä tiedon hakijaa. Opettaja ohjaa, kouluttautuu ja pysyy mukana muuttuvassa korkeakouluympäristössä ja nopeasti kehittyvässä digimaailmassa
Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on tarjolla runsaasti pohjoisia luontoympäristöjä ja väljästi asuttua maaseutua. Yksi mahdollisuus lisätä pohjoisten alueiden elinvoimaa, tasa-arvoista palvelutarjontaa, yrittäjyyttä ja asumisedellytyksiä on tukea luontolähtöisten palveluiden kehittämistä käytännössä.
Onko digitalisaatio haja-asutusalueiden ja pienten kuntien palvelujen turvaaja vai niiden tuhoaja? Tulevaisuuden sosiaalialan työkentille on visioitu kokonaan uudenlaisia ammatteja kuten sovellussuunnittelija-pedagogi, sosiaalialan ohjelmoija, sosiaalipalvelurobonaattori tai verkkopalvelujen integroija.
Kesäkuussa 2018 neljä ammattikorkeakoulua selvitti sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon suorittaneiden sijoittumista työmarkkinoille, heidän arvioitaan sosiaalialalla tarvittavien kvalifikaatioiden tärkeydestä sekä työllistymisvisioistaan 2010-luvun soten aikakaudella.