Seminaarireissulta palaavalta kysytään aamukahvipöydässä ensimmäisenä, että oliko hyvä reissu ja seuraavana, että mitä uutta siellä oli? Uutuus sinällään on suhteellinen käsite ja vastaus riippuu täysin vastaajasta, joten siihen en edes yritä vastata. Tässä kuitenkin muutamia poimintoja ITK2011-tapahtumassa pinnalla olleista teemoista ja ilmiöistä.
Mahara-eportfolio, jota olemme ottamassa käyttöön KTAMKissa ja Ammattiopisto Lappiassa, oli esillä useissa yhteyksissä. Maharasta tuntuu olevan moneksi ja portfolio-nimitys on mielestäni vähän liian suppea verrattuna käyttömahdollisuuksiin. Jäin miettimään sitä, että onko Maharasta PLE:ksi (personal learning environment), josta myös puhuttiin paljon ITK:ssa? Tärkein pointti on kuitenkin mielestäni se, että Mahara tuo Moodleen opiskelijalähtöisen ja –keskeisen toiminnallisuuden.
Useampaa kanavaa pitkin tuli viestiä, että opiskelijat eivät halua, että opetus ja opiskelu tulee heidän vapaa-ajan nettiyhteisöihin ja kännyköihin. En kuitenkaan olisi henkilökohtaisesti valmis tekemään tästä mitään mustavalkoisia johtopäätöksiä, varsinkaan jos vastaajat ovat olleet nk. diginatiivien edustajia, jotka ovat vielä nuoria ja ainakin osittain ajattelultaan ehdottomia. Toisaalta kielteisen näkemyksen syynä saattaa olla myös se, että nettiyhteisöjen ja sosiaalisen median käyttö opiskelussa vaatii opiskelijoilta panostamista ja osaamisen tekemistä näkyväksi. Somessa kun ei voi suorittaa opintoja ”istumalla”. Olisiko siis paikka tehdä syvempää analyysia näistä tuloksista? Itse olen edustanut ja edustan edelleen sitä näkökulmaa, että opetuksen ja opiskelun tulee mennä sinne, missä opiskelijat ovat muutenkin, siis myös netissä, silloin kun se on tarkoituksenmukaista, mahdollista ja järkevää.
3D-maailmoista Second Life tuntui olevan kovasti pinnalla. Ensimmäistä kertaa olen kuullut Second Lifen opetus- ja opiskelukäyttöä esiteltävän Suomessa alan seminaareissa reilut 5 vuotta sitten. Käyttö on laajentunut ja lisääntynyt, mutta en henkilökohtaisesti usko Second Life tulevan “mainstreamiksi”, monestakaan syystä. Se olisi jo sitä, jos olisi ollakseen, käyttö vaatii koneilta ja yhteyksiltä paljon, käyttöönotto vaatii asennuksen ja aikalailla aikaa jne. Varmasti Second Lifella on paikkansa esim. kulttuurin tai maantieteen opiskelussa, jossa voidaan vierailla vaikkapa Pariisissa, tai läsnäolon tunteen lisääntymisenä verrattuna videoneuvotteluun. Aika näyttää, että tuleeko muita potentiaalisia 3D-haastajia, esimerkiksi selainpohjaisia.
Mobiilien käyttö opetuksessa, ja opiskelussa oli selkeästi aiempia vuosia enemmän esillä. Muutaman casen ehdin näistä kuulla ja mobiilien sovellusalueet vaihtelivat peruskoulujen luontopoluista korkeakoulujen aikuisopiskelijoiden ohjaamiseen. Luulenpa, että parina seuraavana vuonna mobiili-casejen määrä tulee lisääntymään hurjasti, kunhan tabletit yleistyvät. Kuulin kerrottavan myös, että mobiilipäätelaitteen käyttö oli herättänyt opettajat pohtimaan opetus- ja ohjausmenetelmiään. Hyvä näin, mutta tällaista pohdintaa soisi tapahtuvan arjessa ihan ilman uutta teknologiaa/ohjelmistoja ;).
Tästäpä päästäänkin siihen, että yllättävän vähän oli esillä (tai sitten minulta meni ohitse) erilaiset tvt:n opetuskäytön soveltamiseen liittyvät pedagogiset toimintamallit ja menetelmät. Ehkäpä ne ovat jo niin arkipäiväistyneet ja niistä ei ole enää juttua kerrottavaksi. Itse konferenssissa käytettiin kyllä aiempaa enemmän erilaisia osallistavia ryhmätyömenetelmiä. Laajimpana kokonaisuutena oli Sometu-verkoston järjestämä Ilmiö-cafe, mutta myös monissa muissa esityksissä osallistettiin yleisöä. Haasteena näissä on se, että ryhmätyöskentely voi jäädä pelkästään mukavaksi vaihteluksi ja ohjelman piristykseksi, toisaalta parhaimmillaan niissä voi oppia vertaisilta todella paljon. Ilmiö-cafesta on sanottava vielä se, että hämmästyttävää kuinka eri tulokulmista ihmiset käsittelivät annettua aihetta (Miten koulutussektori voi tukea ja edistää osallisuutta nettiajan yhteiskunnassa?) niissä kolmessa pöydässä, joissa itse osallistuin keskusteluun. Vaikkakin toisten kuunteleminen ja prosessi ovat tärkeitä ja niistä oppii, niin silti jäin kaipaamaan jotakin yhteistä ”lopputulemaa”. Tosin sehän on vielä mahdollista, jos syntyneitä tuotoksia jatkojalostetaan.
Perjantaina iltapäivällä esiintyneen Teemu Arinan puheenvuoro jäi minulta kesken, kun piti kiiruhtaa lentokentälle, mutta sen mitä ehdin kuulla, niin Arina puhui teemalla Cloudlearning tärkeää asiaa johtamisesta, työstä ja oppimisesta some-aikakautena. Yhtenä tärkeänä pointtina se, että kyseessä ei ole teknologinen muutos, vaan kulttuurinen muutos. Esityksestä on blogattu mm. täällä.
Paljon jäi varmasti sanomatta, mutta ITK:sta on blogattu jo paljon ja lisää varmasti blogataan tulevana viikkona. Omasta tiimistäni oman osuutensa on ehtinyt hoitaa Marko, jonka postaus löytyy tukipalveluhankkeen blogista.
