Kaikki mukaan ideoimaan alueen brändiä!

Alkuviikosta Marika Saranne pohti blogitekstissään käyttäjälähtöistä aluekehitystä. Nykyaikaisen aluekehitystyön perustana on eri toimijoiden välinen yhteistyö, minkä kautta kehittämistoiminta löytää uusia muotoja. Käyttäjien osallistaminen ja yhteiskehittäminen ovat Living Lab -toiminnan ydinelementtejä. Iloksemme huomasimme, että myös muut kehittäjätahot ovat löytäneet uusia toimintamalleja.

Kemin, Tornion ja Haaparannan asukkaat ja vierailijat on haastettu mukaan tekemään alueesta entistä vetovoimaisempi paikka. Alueella on käynnistetty brändityö, jonka tavoitteena on löytää yhteinen näkemys siitä, miten alue erottuu edukseen sekä ideoida miten ja missä tämä näkyy, kuuluu ja tuntuu.

Ideoita ja kommentteja alueen kehittämiseksi kerätään kaikille avoimella keskustelufoorumilla. Syksyn aikana tullaan järjestämään kolme työpajaa, joissa työstetään brändin keskeinen ydin ja strategiset päävalinnat sekä sovitaan toteutuksen muoto ja organisointi. Työpajoihin kutsutaan laaja joukko paikallisia eri alojen yrityksiä, yhteisöjä ja julkisten organisaatioiden edustajia ja niissä hyödynnetään keskustelufoorumin antia.

Brändityötä vetää KTT Teemu Moilanen, joka on toiminut mm. Suomen maabrändityön asiantuntijana. Brändityötä koordinoi Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskus yhteistyössä Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskus LEOn kanssa.

Lisätietoja :
Teemu Moilanen, Imagian Oy , teemu.moilanen(a)imagian.fi
Kaj Kostiander, Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskus, kaj.kostiander(a)kemi-tornio.fi
Pihla Väänänen, LEO, pihla.vaananen(a)leofinland.fi

Posted in Living Lab, Rajalla, Yhteiskehittäminen | Tagged , , , , | Comments Off on Kaikki mukaan ideoimaan alueen brändiä!

Aluekehitystä ja yhteistyötä

Aluekehitys vaatii eri toimijoiden yhteistyötä. Muuttuva maailma edellyttää uudenlaisia menetelmiä ja toimintamalleja, joiden avulla voidaan osallistaa eri toimijoita aluekehitystyöhön.

Aluekehitystyön lähtökohtana ovat alueen tarpeet. Sen yleisenä tavoitteena on parantaa elämisen ja hyvinvoinnin edellytyksiä asukkaiden näkökulmasta. Tähän liittyy oleellisesti alueen vahvuuksien tunnistaminen. Aluekehitystyöllä pyritään asukkaiden, alueen yritysten ja organisaatioiden toimintamahdollisuuksien parantamiseen. Laajemmin tarkasteltuna yleiset kehittämissuunnat ja strategiat ohjaavat alueellista kehitystyötä ja nämä integroituvat muihin kehittämisohjelmiin niin maakunnallisesti kuin kansallisesti.

Sekä Rajalla Living Labin että Ounasvaara Living Labin toiminnassa keskeistä on yhteistyö alueen muiden kehittäjien kanssa. Rajalla Living Labin tavoitteena on raja-alueen ostosmatkailupalveluiden kehittäminen. Verkostoituminen Torniossa Rajalla Kauppakeskuksen ja sen yrittäjäyhdistyksen kanssa on ollut avainasemassa kehittämistehtävien toteuttamisessa. Myös Tornion kaupunki on ollut hyödyntäjänä yhteiskehittämisen työpajoissa.

Ounasvaara Living Labin toiminta pohjautuu verkostomaiseen yhteistyöhön, johon osallistuu alueen julkiset toimijat, korkeakoulut, pk-yrittäjät sekä heidän asiakkaat. Ounasvaaran alueen vahvuutena on monipuoliset liikuntamahdollisuudet, hyvinvointimatkailuun liittyvät yritykset ja aiheeseen liittyvä tutkimus- ja kehitystoiminta. Aluetta voidaan pitää hyvinvoinnin keskittymänä, jolloin aluekehittämisen näkökulmasta on oleellista vahvistaa hyvinvointimatkailuun liittyvien palveluiden kehittämistä.

Tuloksellisen ja laadukkaan aluekehitystyön perustana on yhteistyö eri toimijoiden kesken. Tiivis vuorovaikutus ja yhteistyö auttavat avaamaan uusia näkökulmia ja kehittämään uudentyyppisiä toiminnan muotoja. Tarkasteltaessa korkeakoulujen TKI-toimintaa on sen lähtökohtana aluekehitystä positiivisesti vahvistava, työelämälähtöinen ja innovatiivinen toiminta. Korkeakoulu on avoin systeemi, joka toimii jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Posted in Elävä Lappi, Living Lab, Ounasvaara, Rajalla, Yhteiskehittäminen | Tagged , , , , , , | Comments Off on Aluekehitystä ja yhteistyötä

Living Lab – malli, menetelmä, ympäristö vai verkosto?

 

Millainen työkalu Living Lab on?

Kun kyseessä on niinkin tuore ja monimuotoinen toimintatapa kuin Living Lab, on selvää, että käsitteen määrittelykin on vielä kesken. Alun perin käsite on lanseerattu Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT), jossa arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun professori William “Bill” Mitchell tutkimusryhmineen etsi uusia tapoja yhdistää suunnittelua ja teknologiaa (Frost 2010, MIT News). He tutkivat kotien suunnittelua ja pyrkivät edistämään tutkimusta kehittämällä tosielämän ympäristön. Tämä Living Lab oli tutkimusasunto, jossa ihmiset käyttivät tuotteita ja teknologiaa osana jokapäiväistä elämäänsä ja heidän vuorovaikutustaan kodin ja teknologian kanssa tutkittiin kymmenillä sensoreilla, antureilla ja kameroilla. (House_N). Tässä kontekstissa Living Lab -termillä viitattiin asumisen tutkimuslaboratoriotoimintaan, jossa Living tarkoitti aitoa imitoivaa kotiympäristöä ja Lab siellä toteutettavia käyttäjäkeskeisiä tutkimusmenetelmiä.

Kun termi rantautui Eurooppaan ja Suomeen 2000-luvun alkupuolella, sitä muokattiin tarkoittamaan lähes kaikkea käyttäjälähtöistä TKI-toimintaa aidoissa käyttötilanteissa muuallakin kuin vain asumisessa. Varsinaisen Living Lab -buumin synnytti marraskuussa 2006 perustettu European Network of Living Labs (ENoLL), johon kuuluu myös Elävä Lappi –hanke on valmistellut NorthRull-verkosto. Kun kyseessä on vielä muotoutumassa oleva toimintamalli ja kuka tahansa voi käyttää termiä ja luoda sille tarpeen mukaan uusia merkityksiä ja käyttötarkoituksia, on tullut kriittisempi vaihe, jolloin Living Labille etsitään yhteistä määritelmää. Halutaan tietää, mikä on Living Labbia ja mikä ei.

Living Labille on tarjolla monta määritelmää. Suomen Kansallisessa innovaatiostrategiassa siihen viitataan yhtenä uutena innovaatiotoiminnan muotona ja vuorovaikutusympäristönä (Kansallinen innovaatiostrategia 2008). Suomen innovaatiojärjestelmän arvioinnissa mainitaan Living Labit tapana tuoda esille käyttäjäkeskeisempiä julkisen sektorin innovatiivisia palveluita ja paremmin tunnistaa käyttäjätarpeet palveluhankinnassa (Evaluation of the Finnish National Innovation System 2009).

Living Lab voidaan määritellä myös kokeiluympäristöksi, jossa teknologiaa testataan aidossa käyttötilanteessa (Ballon et al. 2007). Se voidaan määritellä T&K-menetelmäksi, jossa tuote- ja palveluinnovaatiot syntyvät eri alojen ihmisten yhteistyössä kokeellisesti todellisessa ympäristössä (Eriksson et al. 2005). Se voidaan ymmärtää kehitystyön järjestelmäksi tai rakenteeksi, joka mahdollistaa ihmisten, tuotteen tai palvelun käyttäjien, aktiivisen osallistumisen kehitystyöhön ja innovaatioprosessiin yhteiskehittäjinä ja myötävaikuttajina (CoreLabs 2007).

Eri määritelmien mukaisesti Living Lab voi siis olla menetelmä, toimintamalli, ympäristö tai järjestelmärakenne. Elävä Lappi –hankkeessa Living Lab on ymmärretty käyttäjälähtöiseksi TKI-toiminnaksi ja yhteiskehittämiseksi käyttäjien kanssa heidän arjessaan. Käyttäjistä toivotaan yksi innovaatioiden lähde, sillä käyttäjien osallistuminen kehitystyöhön lisää kaikkien toimijoiden ymmärrystä käyttäjäkokemuksesta, minkä kautta parempien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen on mahdollista.

Marjo Pohjanen

Kirjoittaja toimii Elävä Lappi-hankkeen palvelumuotoilun asiantuntijana ja Rajalla Living Labin kehittäjänä.


Posted in Elävä Lappi, Living Lab, Yhteiskehittäminen | Tagged , , , , , | Comments Off on Living Lab – malli, menetelmä, ympäristö vai verkosto?

Asiakaslähtöisyyttä ja asiakaslähtöisyyttä

Elävä Lappi -hankkeessa kehittämisen kohteena oleva Living lab -toiminta asetetaan helposti synonyymiksi asiakaslähtöisyydelle.  Asiakaslähtöisyyteen (-läheisyyteen) sillä varmasti vastataankin.  Kuitenkin Living Lab edustaa lähinnä yhtä menetelmällistä ratkaisua, jossa asiakas toimii osallisena tuotekehityksessä.  Näin ollen se toimii parhaiten tuotekehityksen menetelmänä kuin asiakkaiden tarpeiden tunnistamisen ja ennakoinnin välineenä.

Ennen tuotekehitysprosessin käynnistymistä tarvitaan uuden tuotteen tai palvelun ideointia, jota perusteellinen asiakastieto tukee. Tuotteet ja palvelut palvelevat ihmisten ja yhteisöjen tarpeita. Tuotteet ratkaisevat parhaimmillaan kulloisenkin kohderyhmän polttavia ongelmia tai lisäävät heidän hyvinvointiaan. Periaatteessa asia on näin, oli sitten kyse teknologisesta ratkaisusta tai sosiaalisesta innovaatiosta.

Hankkeessa mukana olevan Ounasvaaran matkailukeskuksen haasteena on kohteen vetovoiman vahvistaminen etenkin perhematkailukohteena. Alkuvaiheessa kohderyhmäksi valittiin liikunnalliset perheet, joissa lapset ovat mukana aktiivisesti urheiluseurojen toiminnassa. Kohderyhmän valinta tarkentuu kehittämisen edetessä ja hyvin todennäköistä on, että em. pääkohderyhmän oheen muodostuu muutamia pienempiä alakohderyhmiä. Keskittymällä jonkin asiakasryhmän hyvinvointiin avautuu varsin nopeasti myös kokonaan uusia asiakasmahdollisuuksia, alakohderyhmiä.

Lapin yliopiston tutkijoiden haasteena on yhdessä Lapin ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden sekä opiskelijoiden kanssa kehittää perheiden vapaa-ajan tarpeiden selvittämiseen ja ennakointiin liittyviä tutkimusmenetelmiä. Tavoitteena on vahvistaa ja tukea liikunnallisten perheiden hyvinvointia hakemalla kiireisen arjen toimintojen ”koreografialle” vastapainoa matkailupalveluita kehittämällä. Avainkäsitteitä ovat toiminnallinen perhenäkökulma ja paikka/tilalähtöinen merkityksellisyys tuotekehityksessä. Kohderyhmänä olevien perheiden tarpeita ja arjen haasteita lähestytään monen tiedonhankintamenetelmän avulla.

Keskittymällä kohderyhmän elämäntilanteista nouseviin hyvinvoinnin haasteisiin keskittymällä matkailukeskus (-yritys) pääsee pois myös jatkuvasta uusien palveluiden innovoinnista. Älykkäällä erikoistumisella sekä systemaattisella ja määrätietoisella työskentelyllä saavutetaan vahva markkina-asema valituissa kohderyhmissä. Asema säilyy jatkossa vain tiiviillä kanssakäymisellä valittujen kohderyhmien kanssa.

Raimo Jänkälä, Lapin yliopisto yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Tutkija-kehittäjänä Elävä Lappi -hankkeessa

Posted in Living Lab, Ounasvaara, Yhteiskehittäminen | Tagged , , , , | Comments Off on Asiakaslähtöisyyttä ja asiakaslähtöisyyttä

Uusi visuaalinen ilme ja muutamia uusia kujeitakin

Nyt se on valmis kaikkien katsottavaksi ja käytettäväksi, nimittäin Elävä Lappi –hankkeen uusi visuaalinen ilme. Logo ja ilme kuvastavat hyvin sitä, mikä on hankkeen tarkoitus ja tavoite. Toiminnan vuorovaikutteisuutta ja viestintää kuvaavat puhekupla-muodot ovat hankkeen logon ydin. Puhekuplia on neljä eriväristä ja ne kuvastavat neljää toimijaelementtiä, jotka living lab -toiminta sitoo yhteen:  käyttäjät, kehittäjät, hyödyntäjät ja mahdollistajat. Elävän Lapin logo näyttäisi olevan vauhdikkaasti liikkeessä, joka kuvastaa kehitystyön iteratiivisuutta ja parhaan idean löytymisen tavoittelua yhteistyössä. Tyyli on raikas ja eloisa, erilaiset tarinat, ideat ja ajatukset muodostavat Elävän Lapin kokonaisuuden. Hankkeen logon on suunnitellut Mainostoimisto Ajatus.

Hankkeen syyskausi alkaa tästä. Luvassa on muun muassa erilaisia työpajoja, mahdollisuuksia monenlaiseen osallistumiseen sekä sähköisen kehittämisalustan suunnittelua. Ehdota meille, mitä sinä haluaisit tehdä Rajalla tai Ounasvaara Living Labissa! Kehittäjäporukka laajenee entisestään, kun syksyllä mukaan otetaan jälleen osaavia ammattikorkeakoulujen ja yliopiston opiskelijoita. Hyviä tuloksia syntyy siis jatkossakin, kun innovatiiviset mielet kohtaavat Lapin turuilla ja tantereilla. Tervetuloa mukaan osallistumaan!

Hanketoimijat

Posted in Living Lab, Ounasvaara, Rajalla, Yhteiskehittäminen | Tagged | Comments Off on Uusi visuaalinen ilme ja muutamia uusia kujeitakin

Blogi kesätauolla

Rajalla Living Labin ja Ounasvaara Living Labin toiminta käynnistyi vauhdilla tänä keväänä. Hankkeen toimijat osallistuivat erilaisiin seminaareihin ja valmennuksiin perehtyen syvemmin Living Lab -malliin ja sen ansiosta toteutettiin erilaisia kehittämistehtäviä kevään aikana. Keväällä aloitettiin myös visuaalisen ilmeen luominen ja sähköisen kehittämisalustan suunnittelu. Tästä on hyvä jatkaa syksyllä, jolloin luvassa on mm. hankkeen visuaalisen ilmeen julkaisu sekä sähköisen kehittämisen aloittaminen. Suunnitelmissa on myös uusien käyttäjälähtöisten kehittämiscasejen toteuttaminen.

Blogi jää nyt kesätauolle, mutta elokuussa viikolla 33 bloggaaminen jatkuu uudella ilmeellä. Aurinkoista kesää kaikille, palataan elokuussa!

Hanketoimijat

Posted in Elävä Lappi, Living Lab, Ounasvaara, Rajalla | Tagged | Comments Off on Blogi kesätauolla

Oivaltava tuotekehitys

Elävä Lappi hankkeessa viitekehyksenä olevaa Living Lab -ajattelua voidaan pitää uutena ja tuoreena tulokulmana palveluiden ja tuotteiden asiakaskeskeiseen kehittämiseen. Toisaalta tämän lähestymistavan niin kuin monen muunkin juuret löytyvät useamman vuosikymmenen takaa. Menetelmät eivät kehity tyhjiössä ja putkahda sieltä yhtäkkiä meidän ihmeteltäväksi, vaan ovat osa yhteiskunnallisia prosesseja.

1980 -luvun alkupuolella saksalaiset Robert Jungk ja Norbet Mullert julkaisivat teoksen Tulevaisuus Verstaat, joka edusti silloisen valtavirran suunnittelukäytäntöihin verrattuna lähes vallankumouksellista toimintatapaa. Verstaan lähtökohtana oli ns. ruohonjuuritason kehittämistoiminnan aktivointi sitä varten kehitetyllä systemaattisella otteella. Verstas toimii osallistujien tietojen ja kokemusten varassa. Aluksi hylätään asiantuntijatieto ja tiedon rautahäkistä vapaina ideoidaan esimerkiksi oman asuinympäristön haluttua tulevaisuuden tilaa (skenaariota). Seuraavassa vaiheessa arvioidaan asiantuntijoiden kanssa ideoiden realistisuus ja toteuttamiskelpoisuus.

Tulevaisuusverstas on innostava ja mukaansa tempaava. Menetelmää käytetään erilaisissa kehittämistehtävissä. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa olemme soveltaneet menetelmää varsin onnistuneesti työhyvinvoinnin kehittämishankkeessa (Työhyvinvoinnin edistäminen kuntaorganisaatiossa, ESR).

Kemijärven sellutehtaan lakkautumisen yhteydessä työntekijöiden omatoimisesti käynnistämä ideointi (tulevaisuusverstas) uusien tuotteiden mahdollisuuksista tarjosi oivan esimerkin avoimesta innovaatiotoiminnasta. Siinä yhdistettiin työntekijöiden osaaminen ja alan paras kotimainen asiantuntemus, joka tuotti hyvän suunnitelman tehtaan uudelleen suuntaamisesta. Stora Enso piti kuitenkin kiinni lakkauttamispäätöksestään, eikä näin ollen noteerannut siinä yhteydessä suunnitelmia. Nyt jälkeenpäin voidaan nähdä, kuinka oikeita ratkaisuja avoin innovaatiotoiminta tuotti. Se on myönnetty myös yhtiön taholta.

Edellä kuvattujen esimerkkien toimintatavat voidaan helposti sijoittaa Living Lab- viitekehykseen kuuluviksi. Kaikkein olennaisinta on kuitenkin ymmärtää, mistä Living Lab -toimintatavassa on perimiltään kysymys. Itse näen tarpeen tulevan asiakaskeskeisestä tuotekehityksestä. Tuotteiden ja palveluiden on vastattava käyttäjien vaatimuksia, jolloin tuotesuunnittelussa tulisi pystyä tunnistamaan asiakkaiden todellisia tarpeita ja vieläpä niiden oikeissa käyttöympäristöissä.

Lapin korkeakoulukonsernissa alkoi Lapland Sales Academy -koulutushanke. Lähdin tähän myyntiosaamisen koulutushankkeeseen mukaan hieman ennakkoasenteella, että mitähän tämäkin mahtaa olla. Ennakkokäsitykseni osoittautui kuitenkin pian vääräksi. Myyntiosaamisen valmennus keskittyi olennaiseen eli myyntitapahtumassa asiakkaan tarpeiden todelliseen ymmärtämiseen ja ennakointiin, oivaltavaan myyntityöhön. Kyse on myyntitaidon taustalla olevan perusidean ymmärtämisestä. Living Lab -viitekehyksessä perusidean voisi vastaavalla tavalla määritellä oivaltavaksi tuotekehitykseksi.

Raimo Jänkälä


Posted in Elävä Lappi, Living Lab, Yhteiskehittäminen | Tagged , , | Comments Off on Oivaltava tuotekehitys

Eri toimijoiden roolit – vaihtuvat hatut

Living Lab –verkostoon kuuluu erilaisia toimijoita, joilla kaikilla on oma rooli ja omat tehtävät toiminnassa. Verkosto eli ekosysteemi on dynaaminen ja avoin, sillä toimijat voivat liittyä ja poistua vapaasti verkostosta sääntöjen puitteissa. Living Lab –verkostoon kuuluu käyttäjiä, kehittäjiä, hyödyntäjiä sekä mahdollistajia, kuten Marika tammikuun blogitekstissä kertoikin.

Mahdollistajat nimensä mukaisesti mahdollistavat Living Lab –toiminnan, mutta eivät osallistu konkreettiseen kehitystyöhön. Hyödyntäjä tarjoaa varsinaisen toimeksiannon tai kehittämiscasen, jonka toteuttamiseen kehittäjä tarjoaa tuotteen tai palvelun loppukäyttäjiä osallistavia menetelmiä ja työkaluja. Viides toimija on Living Labin operaattori, jonka tehtävä on hallita koko ekosysteemi. Operaattori koordinoi toimeksiantojen toteutumista keräten niihin sopivat kehittäjät ja käyttäjät mukaan.

Toimijat on helppo määritellä eri tehtävien mukaan, mutta on myös huomattava, että toimijoiden roolit voivat vaihdella casekohtaisesti. Jo pelkästään Rajalla Living Labin viime talvena toteutuneissa caseissa on nähtävissä tätä vaihtelua. Kaupungit ja muut julkiset toimijat ovat pääsääntöisesti toiminnan mahdollistajia luoden yleistä infrastruktuuria, mutta Rajatori-casessa Tornion kaupunki oli puhtaasti hyödyntäjä, joka tarjosi kesällä 2011 rakennettavan Rajatorin Rajalla Living Labin kehittämiskohteeksi ja raja-alueen asukkaiden ideoitavaksi.

Myös opiskelijat ovat olleet vaihtelevissa rooleissa eri caseissa. Liikegallerian kehittämistyöhön opiskelijat osallistuivat gallerian tulevina käyttäjinä, mutta kulttuurimaratonilla samat opiskelijat kehittivät työkaluja asiakkaiden osallistamiseen ja kauppakeskusta koskevan palautteen keruuseen. Perustutkimuksen toteuttaneet opiskelijat ideoivat ja toteuttivat käyttäjälähtöisen markkinatutkimuksen tarjoten osaamistaan verkoston käyttöön. Rajatorin kehittämiseen opiskelijoita osallistui sekä Rajatorin tulevina käyttäjinä että kehittäjinä opastaen ihmisiä ideoinnissa käytettäviin menetelmiin.

Opiskelijat ovat osallistuneet toimintaan käyttäjinä tutustuen samalla käyttäjälähtöiseen kehittämiseen, mutta ovat myös toimineet puhtaasti kehittäjinä ideoita keräten ja ideoinnissa avustaen. Samat henkilöt tai toimijat voivat siis osallistua kehitystyöhön omaksuen casekohtaisesti eri rooleja. Olennaista on ymmärtää kenen silmin katsot – mikä hattu päässäsi on!

Marjo Pohjanen

Kirjoittaja toimii Elävä Lappi-hankkeen palvelumuotoilun asiantuntijana ja Rajalla living labin kehittäjänä.


Posted in Living Lab, Rajalla, Yhteiskehittäminen | Tagged , , , , , , , | Comments Off on Eri toimijoiden roolit – vaihtuvat hatut

Huonoja kokouksia? Fasilitointi auttaa!

Elävän Lapin projektiporukkaa osallistui viime viikolla Grape People -yrityksen järjestämään fasilitointivalmennukseen Rovaniemellä. Koulutus oli mainio, opimme uutta ja jäsensimme vanhaa. Innokkaimmat osallistujat olivat jo ennen valmennusta katsoneet videonpätkän siitä, mitä fasilitointi on.

Fasilitointi liittyy oleellisesti osallistamiseen ja ryhmätyöskentelyyn. Fasilitaattorin rooli on toimia kokouksissa ja työpajoissa moderaattorina, jolla enemmän tietoa prosessista kuin sisällöstä. Fasilitaattori on neutraali henkilö, joka varmistaa ryhmän jäsenten osallistamisen tarvittavaan asiaan, esimerkiksi ideoiden luomiseen, päätösten hyväksymiseen ja jatkotoimenpiteisiin sitoutumiseen. Fasilitointi on asenne: ”Minä en kerro, vaan kysyn”.

Kokouksen aloittamisella on merkitystä. Valmennuksen upea vetäjä Piritta Kantojärvi kertoi osallistavan työpajan aloittamisen kolmesta tärkeästä vaiheesta: tutustuminen, virittäytyminen ja fokusointi. Tutustumisen tarkoituksena on muodostaa kokoukseen tai työpajaan turvallinen ilmapiiri, virittäytymisen tehtävä on luoda läsnäoloa ja fokusoinnin aikana vastataan kysymykseen miksi olemme täällä. Jos aloituksen aikana toteutettava menetelmä ei auta mihinkään näistä kolmesta osa-alueesta, ei sitä kannattaisi käyttää.

Ideointimenetelmien testaaminen sai porukan syttymään. Tyypillisesti ideat syntyvät ihmisen mielessä kolmessa vaiheessa. Piritta sanoi, että ideointikyky on kuin viinipullo, kun pullon aukaisee ensin tulevat ulos muistinvaraiset ideat, sitten logiikkaan liittyvät ja vasta viimeisenä luovat ideat. Pullo on jokaisen ihmisen omassa mielessä, se mikä on toiselle radikaali idea, ei ole sitä välttämättä toiselle. Muistia voidaan “tyhjentää” ennen ideoinnin alkamista, jotta vanhat ja tutut ideat voidaan käsitellä, mutta sitten unohtaa hetkeksi ja näin antaa tilaa luovien ideoiden syntymiselle. On myös muistettava ideoiden kommunikointi niin, että ryhmän jäsenet kuulevat ja ymmärtävät kaikki syntyneet ideat, ennen kuin niitä arvioidaan.

Koulutuksen aikana käytiin paljon tärkeitä asioita läpi, mutta tulevaisuudessa on varmasti olennaista välttää ainakin nämä sudenkuopat:

1.       Kokouksen tai työpajan aihe katoaa tai se ei ole esillä

2.       Fasilitaattori ei pysy roolissaan

3.       Divergenssivaihe eli ideointi ja konvergenssivaihe eli arviointi eivät ole tasapainossa

4.       Liian monimutkainen prosessi

5.       Joustamattomuus tilanteiden muuttuessa

Lopuksi haluan vielä jakaa kanssanne Pirittan kertoman käytännön vinkin liittyen post-it-lappuihin. Kun post-it-lapun vetää irti pakan sivulta eikä liimapinnan vastakkaiselta reunalta, pysyy se paremmin alustassaan kiinni ja ideoinnin lopputulos on helpompi dokumentoida esimerkiksi valokuvaamalla, koska post-it-lappu on tasaisesti alustan pintaa vasten niin, ettei sen alla ole varjoa.

Essi Kuure

Kirjoittaja työskentelee Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa ja toimii Elävä Lappi – hankkeessa palvelumuotoilun ja yhteiskehittämisen asiantuntijana.

Posted in Living Lab, Työpajat | Tagged , | 1 Comment

Mikä ihmeen SoMe?

Keskiviikkona 11.5.2011 Kauppakeskus Rajalla På Gränssenillä ”tweettailtiin” ja ”peukutettiin” ahkerasti. Moni voisi ajatella, että mistähän ihmeestä tässä nyt oli kyse. Vastauksena kaikille ihmettelijöille, kyseessä oli ”Asiakas SoMessa”-tapahtuma, joka oli suunnattu alueen yrityksille. Elävä Lappi -hankkeen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun opiskelijoiden toteuttaman työpajan teemana oli sosiaalisen median hyödyntäminen markkinoinnissa ja palveluiden kehittämisessä.

Tapahtuman suunnittelu pamahti käyntiin jo hyvissä ajoin maaliskuun loppupuolella, jolloin Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun liiketalouden toisen vuoden opiskelijat (siis me) saivat toimeksiannon järjestää kauppakeskuksen yrittäjille työpajan markkinoinnista. Päätimme lähes välittömästi, että tapaus tulisi käsittelemään sosiaalista mediaa eli ns. ”ilmaista markkinointikanavaa” ja sen hyödyntämistä myös palveluiden kehittämisessä.

Aloitimme tapahtuman suunnittelun lähes tyhjästä. Meillä oli muutamia esimerkki-tapahtumia tiedossa ja niiden materiaaleja käytössämme, ja näiden avulla pystyimme hiukan hahmottamaan, mitä kaikkea meidän tulisi tehdä.  Päätimme, että tapahtuman suunnittelu ja järjestäminen olisi helpointa jos meidän lähes kolmenkymmenen opiskelijan ryhmä jaettaisiin pieniin ja tehokkaisiin tiimeihin. Tiimit saisivat hoitaakseen tehtäviä kuten esiintyjien värvääminen, kahvitarjoilun järjestely ja kirjallisen materiaalin työstö.

Ratkaisu ei olisi voinut olla oivempi, sillä siten jokainen tiimi sai oman tehtävänsä ja aikataulunsa, josta tuli pitää kiinni. Kun taistelusuunnitelmamme oli valmis ja tiimit tiesivät tehtävänsä, meidän täytyi vain päättäväisesti rynnätä kohti ”Asiakas SoMessa” – tapahtuman D-Daytä.

Kauan odotettu päivä tuli nopeammin kuin kukaan oli osannut edes odottaa. Oli keskiviikko 11.5.2011. Kaikki odottivat jännityksestä soikeina, että kuinka moni ilmoittautuneista ihmisistä tulisi paikalle, olimmeko ottaneet kaiken huomioon ja ennen kaikkea: onko meillä riittävästi kahvia ja pikkusuolaista!?

Tapahtuman aloitusaika oli 16:30, joten ihmisiä alkoi valua paikalle noin varttia ennen, kuten yleensä. Jaoimme kaikille osallistujille hienot itse tekemämme materiaalipaketit tapahtumasta. Kaikki osallistujat olivat hämillään saapuessaan paikalle, kun heidän istumapaikoillaan olikin lappu, jossa oli joko teksti ”tweet” tai kuva peukalosta.

Hämmennys kuitenkin vaihtui hilpeyteen, kun juontajamme kertoivat heille, että lappujen avulla voi kommentoida esityksiä tai muuten vain osoittaa mielipiteensä. Peukku ylös: tykkää tai sitten peukku alas: ei tykkää. Näin illan esiintyjämme saivat kertarykäyksellä tuotua kaikki osallistujat SoMen ihmeelliseen maailmaan, jossa näin helposti saattaa kommentoida toisten esittämiä mielipiteitä tai tuoda mielipiteensä julki esitettävistä asioista yksinkertaisesti pelkästään peukuttamalla.

Illan ensimmäinen esiintyjämme Marika Saranne piti lyhyen ja ytimekkään alustuksen aiheesta, kuinka sosiaalista mediaa voidaan käyttää julkisuuskuvan rakentamiseen ja parantamiseen. Aihetta siivitti erittäin hienosti tehty video Islannista, joka kärsi eräänlaisen ”matkailuinflaation” tuhkapilvi-episodin takia. Islannissa osattiin ottaa sosiaalinen media oikealla tavalla käyttöön ja perustaa sivusto, jonka tarkoituksena on kerätä ihmisten tarinoita Islannista.

Videon voi katsoa seuraavasta linkistä: http://www.inspiredbyiceland.com/ Kyseisen sivuston innoittamana monet Islannissa matkailleet ovatkin kuvanneet myös omia videoitaan Islannista ja levittäneet niitä sosiaalisen median välineiden avulla eteenpäin. Itsekin halusin lähteä Islantiin siltä seisomalta, kun näin videon, jossa Emiliana Torrinin ”viidakkorummun” tahdissa esitellään Islantia monelta eri kantilta.

Seuraavaksi lavan valtasi Mikko Manninen, jonka aiheena oli ”Uusi mediajako: ostettu, oma ja ansaittu media”. Hän käsitteli sosiaalista mediaa kolmesta eri näkökohdasta ja perustylsän PowerPoint-esityksen sijaan hän oli tehnyt mielenkiintoisen ”Prezi”-esityksen, joka toi hieman syvempää ulottuvuutta esitykseen.

Niille jotka eivät tiedä mikä Prezi on, annan vihjeenä, että vastaus löytyy Googlesta tai sitten osoitteesta http://prezi.com/. Marikan esityksen aikana tapahtuman osallistujat olivat oppineet jo ”tweettaamaan” ja ”peukuttamaan”, joten heidän ei tarvinut vain istua hiljaa kuin luennolla, vaan Mikon alustuksen aikana he ”tweettailivat” ja ”peukuttivat” jo varsin luontevasti.

Illan villinä korttina oli Sotku Oy:n toimitusjohtaja Ville Kärkkäinen, joka tuli kertomaan esimerkkien avulla, miten sosiaalista mediaa tulisi käyttää ja miten sitä ehdottomasti ei tulisi käyttää. Erittäin huumoripitoisen ja virkistävän esityksen aikana nauroin monet kerrat vedet silmiin. Ville myös kertoi, että sosiaalinen media ei ole mikään uusi juttu. Hän näytti lehtileikkeen 1900-luvun alusta jossa oli ilmoituspalsta, joka oli sen ajan sosiaalista mediaa. Se on ollut olemassa… aina? Jo ennen tuota aikaa ihmiset ovat keskustelleet keskenään ja kerääntyneet ”laumoihin” jakamaan tietojaan. Lopuksi Ville myös selvensi, että sosiaalinen media ei ole ilmainen. Se maksaa ainakin yhden ihmisen työpanoksen.

Tapahtumalle varattu puolitoistatuntinen meni kuin siivillä mielenkiintoisia alustuksia kuunnellessa ja niistä vilkkaasti keskustellen. Lopuksi olimme sommitelleet LiikeIkkunan tiloihin ”Red Carpet” – nurkkauksen, jossa osallistujat olisivat voineet käydä ottamassa itsestään profiilikuvan vaikkapa facebookiin, mutta harmiksemme vain muutamat uskaltautuivat kuvattavaksemme. Onneksi, me tapahtuman järjestäjinä otimme itsestämme läjän kuvia, ettei hieno nurkkaus jäisi käyttämättä.

Summa summarum tapahtuma oli yhdellä sanalla kuvaten ”loistava”. Tiimit olivat hoitaneet osansa kunnialla, esiintyjät olivat asiantuntevia ja viihdyttäviä. Tapahtuman jälkeen jäi hyvä mieli, joten suosittelen lämpimästi kaikkia muitakin tutustumaan sosiaalisen median ihmeelliseen maailmaan. Itsekin istuin koko tämän kirjoitussession aikana facebookissa kavereiden kanssa jutellen.

Miikka Enbuske

Kirjoittaja on  toisen vuosikurssin liiketalouden opiskelija, K-T amk ja osallistui Asiakas SoMessa -tapahtuman järjestämiseen.


Posted in Elävä Lappi, Living Lab, Opetuksen integrointi, Rajalla, Sosiaalinen Media | Tagged , | Comments Off on Mikä ihmeen SoMe?